G: Olisitko mieluummin arvostetuss, haastavassa ja antoisassa mutta huonopalkkaisessa työssä
vai
ei niin kummoisessa, vähemmän vaativassa ja vähän arvostetussa työssä, josta maksettaisiin tuntuva korvaus?
Kommentit (33)
ja saanut siitä kohtuullisen hyvän korvauksen. Kuluin ihan loppuun ja nyt voin tinkiä palkasta jos työ on vähemmän kuluttavaa.
Mutta iisiä ja letkeää, vähän vaativaa hommaa ei taida juuri olla, eikä siitä ainakaan makseta kunnolla. Muuten niitä hommia tekis aika moni.
Eli jos mulle maksettais vaikka 5000e jostain vaikka kadunlakaisijan hommasta niin totta helvetissä lakaisisin.
Tähän ikään mennessä ja paljon erilaisia työpaikkoja kokeneena voin sanoa, ett itselleni on tärkeintä viihtyä työpaikassa. Työn tulee olla mua kiinnostava ja mulle haastava. Ei kiinnosta ollenkaan, mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Kova palkkaista tympeää duunia voin tehdä aikani, mutta jossain vaihees tulee sitten stoppi ja sitä ennen on voinut huonosti jo aikansa... koettu ja nähty ja en suostu siihen enää :)
Vierailija:
Mutta iisiä ja letkeää, vähän vaativaa hommaa ei taida juuri olla, eikä siitä ainakaan makseta kunnolla. Muuten niitä hommia tekis aika moni.
ja saa varsin hyvää palkkaa.
no tuntemani yliopiston työntekijät kyllä päätyneet työhönsä muulla perusteella kuin ammatin arvostettavuuden takia. Eli kyse on intohimosta ja kunnianhimosta (oman älyn suhteen) monilla-miten luulet, että muuten edetään tohtoreiksi ja proffiksi? Siksikö vaan että nimeke on kiva?
Työn arvostus lähtee muistakin pointeista kuin noista mainitsemistasi.
Itse en ole valmis tekemään välttämättä ns. arvostettua työtä jos siitä maksetaan huonoa palkkaa. Riippuu työn laadusta ts. miten paljon sitä pitää tehdä. Minusta elämä ei saa olla liian työkeskeistä. Elämään kuuluu muutakin.
Olen tehnyt työpaikkavalintojani sen perusteella, että mikä tehtävä on minulle itselleni mielekkäin, mutta tottakai siihen mielekkyyteen liittyy myös palkka. Olisihan se kiva, jos olisi varaa tehdä ilmaistyötä, mutta kun siihen ei ole varaa, en mielelläni kitkuttele palkkakuopassa pelkästään sen takia että tykkään työstäni.
kyllä palkka on aika tärkeä tekijä! Kaikki työ on enemmän tai vähemmän työtä, ja siitä saatava korvaus on aika tärkeä motivaattori lähteä aamulla liikkeelle. Tietysti joku raja työlläkin, vaikka siitä saisi paljonkin rahaa...
Jokainenhan voisi mennä johonkin tehtaaseen painamaan nappuloita, siihen ei kummoista järkeä tarvita. Mä haluan työstä muuta tyydytystä kuin rahaa.
valitsisin työn jossa viihdy. Jos taloudellinen tilanteeni olisi huono, voisin tehdä väliaikaisesti työtä, joka ei unelmatyöni.
Juu kyse on taide-tiedepiireistä eikä näillä duuneilla päse todellakaan rikastumaan ellei satu olemaan villevalo ja niitä on suomessa vähän.
Helvetin epäreilu tilanne, sillä kaikki ovat myös hyvin tietoisia esimerkiksi humanistisen perustutkimuksen piirissä, joka on ehkä paarialuokka alle kirjastonhoitajien tienestien, että joku kymmenkertaisesti tienaava markkinointiväki hyötyy työn tuloksista sikana, samalla kun kulkee ympäriinsä toitottamassa kuinka tuottamaton haahuilu pitäisi kokonaan lopettaa.
No, minulla ei ole vaitoehtoja, niin kuin joku sanoi, kyse on sellaisesta tekemisen pakosta jota ei oikeastaan voi valita, mutta jos keksisin duunin, jota voisin arvostaa ja josta maksettaisiin loistopalkkaa niin ilman muuta se olisi se.
Työ ei ole mulle keskeisin elämäniloa ja tyytyväisyyttä lisäävä tekijä, joten siinä mielessä työn ei tarvitse olla mikään aivan unelmahomma. Ja palkka on sen verran tärkeä, että ihan rutuliksalla en suostu duunia tekemään. Jos siinä parempipalkkaisessa hommassa on asiat muuten kunnossa; henkinen ilmapiiri ok, ei koko ajan mitään valtataistelua tms. niin kyllä mä tekisin sitä, vaikka ei se niin työnä suurta tyydytystä toisikaan. Itse asiassa taidan tehdä nytkin jo sellaista työtä.
Tuohon kysymykseen vielä palkoista. Suomessa verotus tasaa niin tehokkaasti palkkaeroja, joten noiden kahden ääripään palkkojen pitää olla _merkittävästi_ erilaiset, jotta vaikutus näkyy kunnolla käteen jäävässä palkassa.
Tuo ap:n kysymyksenasettelu on jotenkin epärealistinen, sillä en usko että noin ääripää valintatilannetta kellään koskaan todellisuudessa on. Ja kyllähän se niin tuppaa olemaan että ammatin arvostus ja siitä maksettava korvaus kulkevat lähes aina käsi kädessä. Vai mitäh?
Voisihan tähän tietysti lisätä että sairaanhoitajat, poliisit, opettajat ym. ovat poikkeus, mutta minä väitän että ei noita ammatteja oikeasti arvosteta yhtä paljon kuin vaikka lääkärin, lakimiehen tai ekonomistin töitä. Mutta kukapa kehtaisi ääneen myöntää ettei noita ensin mainittuja ammatteja arvosta... ;)
Sillä on pidemmän päälle paljon enemmän merkitystä.
Jos miehesi ei ole hyvätuloinen, niin ota se työ jolla parhaiten maksat asuntolainasi ja elät mukavimmin.
Ja muista että työn arvostus on erittäin suhteellinen ja häilyvä käsite...
Jos on kyse yksityissektorin työpaikoista, niin kyllä se huono palkka silloin yleensä kielii sitä, että työ EI ole kovin arvostettua tai vaativaa, ainakaan palkkaa maksavan yrityksen näkökulmasta.
että työtä ei arvosteta. Niin yksinkertaista se on.
Eli miksi raataa ja katkeroitua työssä, jota ei muut arvosta ja jossa ei tienaa. Se vain kuluttaa ja katkeroittaa.
Yksitysellä puolella huono palkka korreloi täysin työn vaativuuden ja arvostuksen kanssa, sillä eihän se houkuttele yritykseen parhaimpia ja kyvykkäimpiä hakijoita. Ainakaan pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannusket on mitä on.
Tuolla mantralla ahneet kähmärit vaan perustelee itselleen tähtitieteellisiä palkkojaan.
Kun katsoo Iltalehden arvostetuimmat ammatit listaa ja vertaa niitä palkkataulukoihin niin korrelaatiota ei todellakaan ole.
Humanisteja ja naisia ei arvosteta, joten heillä on huonot palkat. Insinöörejä ja miehiä arvostetaan, joten heillä on hyvät palkat.
Mutta kyllä isoissa yrityksissä on varaa maksaa vaativaa työtä tekeville kunnon palkkaa.
Olen itse töissä erään ison kansainvälisen firman hr-osastolla...
Mutta tosiaan, emmehän me tiedä minkälaisia vaihtoehtoja ap nyt punnitsee.
Mutta vastatakseni kysymykseen: tällä hetkellä olisin mieluummin siinä hommassa, mistä saa enemmän rahaa. Lapset ja asuntolaina nielee aika lailla.