Siellä missä naiset kohtaavat, ei tunneta solidarisuutta! Perhepäivähoitajat

Täällä äidit ovat toistensa kimpussa ja vaatimassa pois lapsilisiä tai päivähoito-oikeutta milloin keneltäkin. ja tietenkin samalla kauhean muiden äitien syyllistämisen kanssa. Ei voi kun ihmetellä.



Haluaisinpa nähdä vaikkapa eläkeläisen, joka vaatii hampaat irvessä muilta eläkeläisiltä etuisuuksia pois.



En tiedä onko lopultakaan kysymys siitä, että ollaan naisia vai onko lapsiperheet vaan ajettu niin tiukille nykypäivänä. Onhan ihan tutkittu juttu, että ns. syrjityt vähemmistöt tuppaavat alistaa ihan itse itseään.

jotka ovat koko ajan kateellisia ja peloissaan, että jollain toisella menee paremmin kuin heillä. Siitä se johtuu. Onneksi on olemassa upeita ja hienoja naisia, mutta he ovat vähemmistö. Itse yritän kuulua tähän vähemmistöön ja tukea parhaan kykyni mukaan naisten oikeuksia.

On se jännä juttu miten naisten keskuudessa epäsolidaarinen käytös on jotenkin luonnollista ja tosi yleistä. En suostu uskomaan, että moinen käytös johtuisi jotenkin naisten aivojen erilaisuudesta vrt. miesten aivot. Ehkäpä äidit kasvattavat tyttäristään kotkottavia kanoja tai jotain..

siitä ei vaan puhuta, koska miehet on myös sitä mieltä, että oma vikansa jos jalkoihin jää - eli kukaan ei kehtaa myöntää olleensa niin naivi, että joku pääsi puukottamaan.

Koskaan ei tarvitse arvailla, että mikä mättää.

ne vain ovat katkeria menetetystä nuoruudestaan;)

Elämä on äärettömän lyhyt. Varsinkin kun katsoo taakseen.

En ole tavannut yhtään 40 vuotiasta joka haluaisi olla 20 vuotias. En myöskään yhtään 80 vuotiasta joka haluaisi olla 40 vuotias. Ihminen kokemuksensa perusteella ei halua takaisin sitä etsimisen ja odotuksen aikaa.



Keski-iässä astutaan seesteiseen aikaan. Elämä on tässä ja nyt. Mietitään sitä omaa hyvinvointia ja mitä hyvää voisi tehdä itselle ja toisille. Ei ole mitään järkeä kadehtia toisia.Se vie järjettömästi energiaa turhaan, mikä ei anna mitään.



Se että kutsuu toisia kurpaksi kertoo elämän kokemattomuudesta.