2-vuotiaan nukkumaanmeno - mikä auttaa?
sen jälkeen kun luovuimme pinnasängystä noin pari kuukautta sitten, ovat illat olleet yhtä hulinaa. ennen klo 21 ohaan sänkyynsä (tosin hieman perään huudellen) jäänyt lapsi valvottaa meitä kaikkia puoli yhteentoistakin. Hän tulee pois sängystä ja huoneestaan. Mikä neuvoksi?????
Olemme nyt jo useamman viikon johdonmukaisesti nukuttaneet hänet kerran nätisti ja sen jälkeen palauttaneet hiljaisuudessa omaan sänkyyn. Lisäksi olemme kokeilleet seuraavia keinoja sekalaisessa järjestyksessä
- mene nätisti nukkumaan saat aamulla karkkia
- tule katsomaan äiti nukkuu iskä nukkuu vaiva nukkuu, mene nukkumaan sinäkin
- annettu huutaa jonkin aikaa niin että me olemme rivitalomme alakerrassa
- annettu huutaa jonkin aikaa niin että me olemme yläkerrassa hipi hiljaa omassa makuuhuoneessamme
- tassuteltu sängyn vieressä ( tehosi, mutta en haluaisi tähän lähteä nyt kaksivuotiaana kun ennenkään ei ole tarvinnut)
vinkkejä otetaan vastaan... huokaus
Kommentit (17)
sitten helpotti ja alkoi nukkumaan omassa sängyssään ;)
kokeilla päiväunien lyhentämistä. Nykyiselläänkin ne ovat vajaa 2 tuntia ja kun öisin imetän vauvaa niin en mielelläni tuohon lähtisi. Aamuisin esikoinen herää pirteänä puoli seiskalta!
Tap
aiheuttaa aikuisena lohtu- tai palkintosyömistä, ahmimista.
itsekin olen aiheesta lukenut. Ajattelin, että jos karkit tai rusinat (eli voimakkaasti kannustavat herkut) olisivat ohjanneet toimintaa oikeaan suuntaan, olisin vaihtanut ne pikapikaa tarrroihin (kannustavia, mutta ei niin kivoja kuin karkit) ja sitten lopulta poistanut kaikki ylimääräiset kannustimet.
Mutta kun ei...
Tuo viimeisin, omaan sänkyyn palauttaminen kuulostaa parhaimmalta, mutta ne toistot...sitä joutuu tekemään sen 2000 kertaa, eikä riitäkään, mutta ne toistot on tärkeitä.
Eli älkää vaihtako taktiikkaa kesken kaiken, vaan tehkää samoin aina ja iänkaikkisesti siihen asti, kun lapsi oppii.
Vaikeaa ehkä, mutta voin sanoa, että toimii...=)
Niinpä, olet oikassa. Ap ehkä epätoivoissaan yrittää eri tapoja liian tiuhaan tahtiin, ja lapsikaan ei ehdi sitä nukkumaanmenoa opetella, kun aina on eri säännöt...
Tuo viimeisin, omaan sänkyyn palauttaminen kuulostaa parhaimmalta, mutta ne toistot...sitä joutuu tekemään sen 2000 kertaa, eikä riitäkään, mutta ne toistot on tärkeitä.
Eli älkää vaihtako taktiikkaa kesken kaiken, vaan tehkää samoin aina ja iänkaikkisesti siihen asti, kun lapsi oppii.
Vaikeaa ehkä, mutta voin sanoa, että toimii...=)
Olemme tuota hiljaa sänkyynpalauttamista jo tahkonneet noin kuukauden ja nyt mietinkin että olisiko aika vaihtaa toimintamallia ja mikä olisi se paras?
Alan kallistua sängyn vieressä köllöttelylle, mutta siinäkin on omat ongelmansa: siitäkin pitäisi joskus luopua ja juokseminen voisi alkaa taas. sitäpaitsi jos vauva haluaa tissiä niin äidin pitää olla saavutettavissa, köllöttelijä olisi siis lähes aina iskä...
kyllä meidänkin poitsu välillä kokeilee rajojaan tuossa numkkumis asiassa. mutta kannataa vaan aina kantaa takaisin sänkyyn...kerta toisensa jälkeen niin kyllä se siitä jonkin ajan kuluttua alkaa sujumaan paremmin. yksi vinkki olisi, että kun lapsi kannetaan uudestaan sänkyyn, niin hänelle ei kannata enää puhua mitään. ja jos mahdollista niin älä ota edes katsekontaktia. eli kun kerran on pusut annettu ja nukkumaan laitettu, niin sen jälkeen ei enää temppuilulla sa ylimääräisiä haleja, pusuja tai juttutuokioita!
ja niin rasittavaa kuin se onkin, menee se lopulta ohi. Jaksuja!
Ei se ole maailman kamalinta ollenkaan, jos iskäkin käy loikomaan ysiltä. Ei aikuisten oo aina pakko saada katsoa telkkaria puolille öin. Hyvää ne unet tekee aikuisellekin (jos siihen siis samalla sattuu itse nukahtamaan, niin kuin meillä tapahtuu).
Ja jos sitten joskus haluatte päästä siitä vieressä köllöttelystä eroon, niin kyllä se sitten onnistuu, kun sen aika on. Mutta älä nyt vielä sure sitä tilannetta, kun se ei vielä ole ajankohtainen. Nyt teidän pitää saada se lapsi nukkumaan sängyssään, ja jos se hoituu köllöttelyllä, niin aivan loistava juttu.
Meillä toinen aikuinen käy lasten kanssa sänkyyn, ja on todellakin paljon mukavampaa kuin tapella tuntikausia siitä sänkyyn jäämisestä. Samalla sängyssä luetaan iltasatu ja sitten toivotellaan hyvää yötä. Ja kun siinä sängyssä ollaan jo valmiiksi lukemisen jäljiltä, niin on ihan luontevaa, että se aikuinen jää siihen vielä, eikä pomppaa johonkin pois, ja lasten sitten vain pitäisi jäädä sänkyyn.
Ollaan juuri nyt ihan samassa tilanteessa, meijän 2,5vuotias vierastaa myös uutta sänkyä.. Hän liitti siihen painajaisen, jota on nyt neljä yötä nähnyt.. Iltaisin olen vieressä niin kauan kun nukahtaa.. Sen olen todennut että huudattaminen ei auta, nukkumaanmenon pitää olla mukava kokemus lapselle.. Kyllä pinna on välillä kireellä, kun toinen herää yöllä eikä suostu menemään mihinkään sänkyyn..
meillä molemmilla lapsilla sama juttu 2-vuotiaana - ei edes liittynyt sängyn vaihdokseen.
Se vaan kuuluu ikään ja uhmaan ja ties mihin valtataisteluun. Supernannyjen ohjeissahan käsketään vaan paluttaa 10000000 kertaa sänkyy n sen enempää puhumatta kyllä se muutamassa kuukaudessa helpottaa... tsemppiä ja pitkiä hermoja
loistava. se on hyvä palauttaa näiden yöjuoksujen keskellä mieleen perusasioita "vanhempien tehtävänä on turvata lapselle rauhallinen uni" jotenkin jaksaa tarpoa tässä suossa paremmin kun ajattelee kokonaisuutta, eikä vain juostuja viikkoja :)
Juttelen vielä miehen kanssa miten edetä. Juoksemisen ja palautuskertojen lukumäärän takia olisi houkutus kokeilla tuota "maataan sängyn vieressä" -nukuttamista, mutta sen sitovuus arveluttaa kun meillä tosiaan on tuo vauvakin joka voi vaatia huomiota juuri tuolloin. Homma vaatisi käytännössä joka illalle kahden aikuisen läsnäolon toimiakseen. Ja miten silloin äiti pääsisi illalla tyttöjen kanssa punaviinille ja syömään? heh,vitsi vitsi :)
kiitokset vinkeistä lisää otetaan ilolla vastaan..
ap
neuvottiin, että ensimmäisellä kerralla lapsi palautetaan sänkyyn samalla sanomalla "Sinä et saa tuulla sängystä pois" tms. Tämän jälkeen lapsi palautetaan sanomatta mitään ja huomioimatta mitenkään sänkyyn. Siis viedään vaan. Vaikka lapsi puhuisi mitä, hänelle ei vastata muuta kuin ensimmäisellä kerralla tuo yksi ainoa asia...
Hassua... En voi sietää noita kaikenmaailman Nanny-ohjelmia, mutta tuota kokeiltiin meidän reilu kaksi vuotiaalla aikoinaan ja toimi nopeasti. vaati itseltä vähän "kylmyyttä" olla vastaamatta lapselle ja puhumatta mitään, mutta tepsi!
on ollut meillä käytössä vajaan kuukauden. sanat ovat menneet kirjamellisesti : "ei saa tulla pois sängystä"
ja sit on tietty tultu pois valehtelematta 30-50 krt/ilta
Tap
kun pinnasängystä luovuttiin. Olin siis vieressä nukkumassa (makaamassa) kunnes lapsi nukahti. Meillä ei johdonmukainen sänkyyn palauttamien ja puhumattomuus tms. auttanut. Pinnasängyssä lasta ei koskaan ollut nukutettu vaan aina oli jäänyt sinne itse.