Mikä ihme on miehellä ongelmana? Olemme muuttamassa ja hänelle ei ole millään

muulla mitään väliä, kuin sillä, että en osta MITÄÄN UUTTA uuteen asuntoon. Menee ihan vihaiseksi ja tuskaiseksi, kun puhun nykyiseten kalusteiden, tekstiilien jne inventaariosta ja siitä, mitä uuteen kotiin tulisi hankkia.



Taustaksi, että olemme melko pienituloisia (mies opiskelee), mutta tulemme toimeen kuitenkin hyvin. Rahaa jää joka kuukausi säästöönkin. En ole mikään shoppailija, vaan hyvin harkitseva ostoksissani. En ostele paljoa, enkä juuri koskaan mitään turhaa. Meillä on yhteiset rahat, mutta minä tienaan huomattavasti enemmän, joten kyse ei ole siitä, että humputtelisin miehen rahoilla.



Haluaisin kuitenkin sisustaa uuden asunnon kauniisti ja ennen kaikkea toimivasti. Hankintoja olisivat lähinnä eteisen matto, yksi lamppu, joitakin tekstiilejä ja vastaavaa. Uutta ostan vain sinne, mihin vanhat eivät käy tai mitään vanhaa ei olekaan.



Mistä tässä on kyse? Eihän tuollaisessa pihiydessä ole mitään tolkkua? Mies sanoo vain, että "en halua ostaa mitään" "en halua kuluttaa yhtään", ja "sisusta miten tahdot, mutta mitään ei sitten osteta".



En tajua??? Kellään ideoita, mikä tässä oikein on taustalla?

Jos taustalla on epävarmuus taloudellisesta selviämisestä, saattaa reaktio olla juuri sellainen kuin kuvailet. Pienistäkin ostoksista kertyy helposti yhteensä merkittävä summa.



Miehet yleensä muutenkin suhtautuvat varsin nihkeästi kaikkeen rahankulutukseen, jos kohteena on sisustus (poikkeuksiakin tietysti löytyy). Meilläkin mieluummin raahataan sukulaisten vanhoja kalusteita kotiin kuin ostetaan mitään uutta.

ahdistavat. sitten kun hänen pitäisi lähteä niitä kamoja valitsemaan niin ei lähde. Mitäs jos nyt kuitenkin suunnittelisit ihan hiljaa mielessäsi ne uudet tarvittavat jutut, etkä puhuisi muuten kuin muutosta ja vanhojen tavaroiden roudaamisesta. miehet eivät näe sisustusta ollenkaan sen jälkeen kun laatikot on purettu - nyt jos kysyisit että minkä värinen on meidän vanha olohuoneen sohva, niin sillä ei olisi mitään tajua minkävärinen se on. eikä laatikoiden purkamattomuuskaan häiritse: meillä on nyt neljä vuotta muuton jälkeen vielä miehen työhuoneessa kolme pahvilootaa purkamatta, eikä niitä vielä kuulemma tarvikkaan purkaa.



sitten kun olette asettuneet uuteen kotiin, niin käy uudet hankinnat yksi kerrallaan hitaasti ehdotellen ja asiaan huomiota kiinnittäen. äläkä missään nimessä pyydä mielipidettä väristä mallista tai muodosta. osta mitä ostat, mutta pidä yksityiskohdat niinkuin hinta omana tietonasi - tai osta vaikka käytettynä, niin hinnasta ei tartte nostaa haloota.

voisin kuvitella että sanoisi ihan samaa kun muuttaisimme.. :)

Mutta, se täytyy nostaa hattua omalleni, että hän antaa minun ostaa ja hoitaa kaiken ihan itse.. Eli ei ota kantaa kuin ehkä myöhemmin toteaa että hieno idea tuo on.. Nyt olen tottunut vaan toimimaan itsekseni ja ilmoittaa että katsos mitä ostin.. tai sain tai kaivoin roskalavalta.. :)

Eli hän ei halua keskustella väreistä jne vaan mielummin antaa vaan mun hoitaa sen homman.

etkä kysele turhia niin säästyy miehesi stressiltä... Voiko olla kyse myös siitä, että mies potee alemmuudentunnetta kun ei tienaa mitään? Jos sinulla on rahaa ostaa eteiseen maton niin ei muuta kun ostat... Minä en oikein ymmärrä miksi tuollaisesta asiasta pitää tehdä onglema.

Onko tuo siis jotain uutta miehessä vai onko aina ollut samanlainen? Minun exäni oli toooosi pihi ja häntä ahdisti jokaisen markan menetys (elettiin markka-aikaa). SIksi hän melkein suuttui, jos olisin jotain halunnut joskus hankkia. Sen piheyden vuoksi tuli ostettua sohva, joka oli halpa mutta susi jo syntyessään yms. Se oli kyllä minusta ahdistavaa....

Käytettynä ostan muutenkin suurimman osan, ja niin teen nytkin jos vain saan tarvittavat niin.



Mitään sen suurempaa työttömyyden tms. uhkaa ei meillä ole kuin muillakaan tässä maailmantilanteessa, enkä usko että siitä on kyse. Tietysti kaikkea saattaa käydä...



Miehellä on ollut tämä sama asenne aina, ja esimerkiksi ensimmäinen yhteinen asuntomme oli sisustettu pelkästään perityillä/saaduilla/löydetyillä kalusteilla, eikä niitäkään olisi saanut rahatilanteen parannuttua vaihtaa parempiin (eli risoja ehjiin, notkuvia lastulevyisiä puisiin jne.) vaan ne olisi pitänyt pitää kunnes hajoavat täysin. Pitkään oli lakanat verhoina, ja kun vaihdoin ne kirpputorilta muutamalla eurolla ostamiini "oikeisiin" verhoihin niin tuli kauhea metakka ;)



Jotain kummaa tässä minusta on taustalla. En vaan tajua, että mitä.



Ap

Itselläni on kamalan pihi isä,mutta minusta tullut täysi vastakohta. Siskoni taas kuulostaa mieheltäsi :)

Onko miehesi muutenkin eko?

Äiti kuluttaa ihan normaalisti mielestäni, ja isä on vähän holtitonkin. Ei oikeastaan mikään tuhlari, mutta sellainen ihminen jonka ei tarvitse katsoa hintalappua, eikä pitää tavaroista huolta. Mutta ei ole kovin kiinnostunut ostamisesta myöskään..



Mies siis suhtautuu tällä tavalla kaikkien kestokulutustavaroiden ostamiseen. Vaatteiden jne. Vanhoja ei saisi heittää pois vaikka ne olisivat rikki, koska hänen mielestään ovat kuitenkin "ihan hyviä". Äsken juuri käytiin keskustelua miehen t-paidasta. Paidalla on ikää ainakin pari, luulen että yli viisi vuotta. siihen on tullut deodorantista tahrat, jotka näkyvät ulospäinkin eivätkä lähde pesussa. On muutenkin venynyt ja kulahtanut, mutta sitä ei siis saanut heittää pois, koska se oli "ihan hyvä".



Joku hirveä syyllisyys hänelle tulee ostamisesta, ja myös tavaroiden pois heittämisestä (tai kirppikselle tms. kertoon laittamisesta myös!). Itsekin syyllistyn turhasta shoppailusta, ja siksi en sitä oikeastaan teekään. Mutta en vaan tajua, ettei tarpeeseenkaan saisi ostaa. Tarpeeseen siis sillä tavalla, että tavarasta on jotain hyötyä, ja se tulee käyttöön.



Voi olla tietysti, että hänellä on jokin alemmuudentunto pienemmistä tuloistaan, mutta hän on kyllä aina käyttäytynyt näin. Silloinkin kun olimme molemmat opiskelijoita.



Tosiaan siis ymmärtäisin tämän jos ostelisin hullun lailla vain ostamisen ilosta, mutta siitä ei ole kyse. Mies pitää minua kyllä ihan himoshoppaajana, mikä on minusta käsittämätön juttu myös!



Ap

ekologinen. Vastustaa esimerkiksi sitä, että minä haluan kierrättää jätteet. Ei kuulemma jaksa lajitella muuta kuin sekajätteet ja paperin, lasi, kartonki ja biojäte on liikaa.. Matkailua mies vastustaa, mutta ei ekologisista syistä, vaan siksi että se on mitäs muuta kuin tuhlausta ;)



Ap

Mun isä on tuollainen ja se on kyllä pihiyttä ainakin hänellä. Mun isällä on esimerkiksi avaamattomissa paketeissa uusia valkoisia paitoja, joita äitinsä on ostanut hänelle vaikka joululahjaksi 1990-luvulla. Isäni käyttää mieluummin hiuki kuluneita.



Lempilauseensa onkin, että aika tavaran kaupitsee. Usein niin tekeekin, mutta koska esimerkiksi tulee se aika, jolloin aikoo lukea 30 vuotta vanhoja aikakausilehtiä.



Kantsii varautua, että tuo on luonteenpiirre, joka ei miksikään muutu.