Pliis älkää tuoko kauppaan väsyneitä lapsia

eikö lapselle ole päinvastoin kasvatuksellisesti hyväksi että on mukana vanhempien arjessa myös niissä kauppareissuissa. Itkevä lapsi kaupassa saattaa olla uhmis, jolle vanhehmpi ei anna periksi kun lapsi haluaa namia tms. Sekin on kasvatuksellinen tehtävä joka vanhemman täytyy suorittaa. Lapsenkin täytyy oppia sietämään elämän epämukavuuksia ja sitä ettei saa aina mita haluaa eikä aina ole edes niin kivaakaan. Jos lapsi kääritään pumpuliin ja aina ajatellaan lapsen mukavuutta liikaa, niin myöhemmin on sitten lapsella kyllä aika hankalaa kun pitäisi jaksaa sopeutua elämän realiteetteihin. Siihen että arki on joskus rankkaa ja joutuu tekemään epämieluisiakin asioita.



En tietenkään tarkoita tällä sitä että ehdoin tahdoin pitää raahata väsyneitä lapsia kauppaan, mutta jos niin joskus käy ei lapsi siitä vahingoitu loppuiäkseen.



t. neljän äiti

Ap kuuluu varmaan niihin ihmisiin, jotka luulevat, että vilkas, huonostikin käyttäytyvä lapsi on vaan " huonosti kasvatettu" ja ei ole saanut huomiota vanhemmiltaan. Ymmärtäkää ihmiset, että lapset ovat niin erilaisia, niin erilaisia.

Vierailija:

Miksi nyky perheissä ei eletä lapsen ehdoilla? Mistä tulee ylivilkkaat jatkuvasti huomioita vaativat lapset? Onko mahdollisesti syynä se että lapsi ei saa sitä huomioita?

Totuus on se että lapsi hakee huomioita jos se ei saa sitä myönteisin keinoin niin hän ottaa käyttöön kielteiset keinot kuten itkemisen, isompana pikku kepposet ym.

Olen tehnyt paljon töitä myös lasten ja nuorten parissa ja huomannut ja kuullut asioita lasten ja nuorten suusta. Toki olen siinä samaa mieltä ettei lapselle saa antaa kaikkea periksi. Pitää oppia ettei kaikkea voi saada ja joskus joutuu odottamaan omaa vuoroaan.

Aikanani sovin omieni kanssa mitä kaupasta haetaan eli lapset olivat mukana siinäkin arjen suunnittelussa. Tehtiin lista ja sovittiin esim mitä hyvää tällä kertaa saa. Se ei tarvinnut kummonen olla lemppari jogurtti tai hedelmiä tms josta tuli se hyvä mieli. Nyt ei sulle osteta mitään ei ole oikein hyvä ratkaisu.

Hiljaa oloa ja käyttäytymistä opeteltiin lapsille tarkoitetuissa tapahtumissa esim lasten kirkossa tai muussa järjestetyssä tapahtumassa. On hyvä kiittää lasta siitä ajasta jonka hän malttaa olla paikallaan eikä huomata vain sitä metelöintiä.

meidän lapsemme ovat päiväunilla.

Nuorin nukkuu 10-11.30 ja sitten syödään.

Keskimmäinen nukkuu 12-14

Nuorin menee taas nukkumaan 14-17 ja sitten syömme.

Kauppa menee kuudelta kiinni.



Ei meille sovi kuin perjantai-ilta, silloin ostamme koko viikon sapuskat ja viikonloppuna kokkaamme urakalla.

Lauantai-aamupäivällä käydään sitten miehen kanssa kahdestaan ostoksilla, teini-ikäinen vahtii sen aikaa pienempiä sisaruksiaan tai sitten otetaan vain yksi pienemmistä mukaan, kukin pääsee vuorollaan.

Välillä ajatellaan, että mennään nyt pitkästä aikaa kokeilemaan onnistuisiko ostoksilla käyminen koko perheellä, mutta 1,5-vuotias torpedoi ostosreissut joka kerta.

että lapsiperheet kansoittavat ruokakaupat perjantai-iltaisin. Jos et jaksa sitä kuunnella, käy itse joskus muulloin, kun se sinulle on niin helppoa. Iisiä, vai mitä!

Kysymys ei ole siitä ettenkö lapsen itkua jaksa kuunnella vaan siitä että sydäntäni raastaa ettei lapsen väsymyksestä välitetä vaan on mentävä vielä raskaan viikon päätteeksi kauppaan.

Minullehan on aivan sama voin laittaa vaikka earit korviin ja fiilistellä rauhassa.

että ei lapsia tarvitse tieten tahtoen väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan kiikuttaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään viedä ipanoita viikon ruokaostoksille, jos en ehdi hakemaan heitä hoidosta hyvissä ajoin ja syöttämään ennen kauppaan lähtöä. Pääsääntöisesti lapsemme jaksavat kauppareissut hienosti, juuri siitä syystä johtuen. Joskus menee pipariksi, kun lapset eivät saa ostaa kaikkea mitä toivoisivat. Erityisesti esikoinen koettelee nyt tahtoaan ja huutohan siitä tulee vaikka ei väsy tai nälkä olisikaan.

Ymmärrän kyllä niitäkin vanhempia, joilla ei vaihtoehtoja ole, esim. jos molemmat vuorotyössä ja kauppareissu pakko ajoittaa sen mukaan.

Elämää se vaan on että kaupassa pitää käydä. JOskus on lapset ja aikuiset väsyneitä, mutta silti on pakko jotain ostaa. Ei se aina ole päivästä kiinni tai organisointi kyvystä tai mistään muustakaan suunniteltavasta asiasta. Kaikki ei ole täydellisiä ja perheillä on omanlaiset tavat.



Että te jaksatte kritisoida toisia.



Onnittelut ap:lle että olet niin täydellinen!

yhteistä tapahtumaa? Jutellaan ja katellaan valitaan yhdessä. Lapset saavat olla mukana tekemässä päätöksiä. Keskitään hauskoja juttuja ostettavista tuotteista. Onhan tuo toiminut meillä ainaki.

ja näyttää vielä lapselle esimerkkiä. Meillä pestään tämä likapyykki kotona ja ollaan ihmisiksi ihmisten ilmoilla.

Näin mulle opetettiin kotona ja näin tulen opettamaan omille muksuille.

ja missä rytmissä perheissä eletään? Luuletko, että kaikki tekevät töitä klo 8-16 ma-pe? Haloo, edes ne kaupan kassat eivät tee sellaista työaikaa.

Silloin kaupat ovat täynnä töistä palaavia perheitä.



Jos itselläsi ei enää ole pikkulapsia, pystyt varmasti järjestämään sen kaupassakäynnin muuhun aikaan. Lapsiperheillä ei välttämättä ole vaihtoehtoa.

pääsääntöisesti klo 21. Eikö voisi ajatella että kävästään kotona ja syödään ja lähdetään sitten kauppaan. Hyvä ruoka parempi mieli kuten mainos sanoo. Niin meillä tehdään. Pieni välipala ja pieni huokaus hetki ja sitten jaksaa paremmin.

Aina ei jaksa ymmärtää mihin tämän kiireen ja suorituksen kanssa päädytään.

Vierailija:

meidän lapsemme ovat päiväunilla.

Nuorin nukkuu 10-11.30 ja sitten syödään.

Keskimmäinen nukkuu 12-14

Nuorin menee taas nukkumaan 14-17 ja sitten syömme.

Kauppa menee kuudelta kiinni.

Ei meille sovi kuin perjantai-ilta, silloin ostamme koko viikon sapuskat ja viikonloppuna kokkaamme urakalla.

vaikka keskellä viikkoa virkeän, levänneen lapsen kauppaan, jossa ei ole edes paljon porukkaa. Siitä huolimatta tämä lapsonen saattaa saada hullun raivohalvauksen -ei siinä auta, että on etukäteen selitetty ja käyttäytymistä opetettu.

Joskus taas kun mennään hoitoviikon jälkeen perjantaina kauppaan (tosi harvoin tosin), niin tämä lapsi saattaa käyttäytyä kuin herran enkeli.



MISTÄ NÄISTÄ TIETÄÄ? Ja aika paha mennä vetämään tuollaisia johtopäätöksiä perheestä, jonka kerran näkee kaupassa.

Vierailija:

Lasten hoitopaikoissa valitetaan, että ei saa käydä kaupassa ennen kuin lapsi haettu hoidosta. Sitten jos lapsen hakee hoidosta ja käy kaupassa, niin sekin on jonkun mielestä väärin.

.

Minä käyn aina kaupassa ennen kuin haean kolme lastani päiväkodista, juuri sen vuoksi että pääsisin mahdollisimman nopeasti väsyneiden ja nälkäisten lasteni kanssa kotiin ruokaa valmistamaan. Eikä ole koskaan tullut edes mieleeni että niin ei saisi tehdä jonkun päiväkotihenkilökunnan takia... Kukaan ei ole ikinä päiväkodista siitä huomauttanut.

Herää kysymys miksi perhe yleensä perustetaan jos siellä ei kaikkia oteta huomioon?

Voihan kaupassa käynnin rytmittää pitkin viikkoa eikä ottaa koko katrasta mukaan ja shoppailla monta tuntia. Voi elämän kevät ja kukkiva nuoruus.