Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tulee lapsesta, jota suojellaan pettymyksiltä?

Vierailija
21.10.2008 |

Tuli tuosta lelukirjakeskustelusta mieleen tuttavani 4,5-v tyttö. Tämä tyttö on tempperamenttinen ja uhma on ollut kova. Kuitenkin äitinsä yrittää kaikin keinoin välttää (varmaan syystäkin :)) konflikteja tytön kanssa. Asiat laitetaan aina parhain päin, ettei tyttö joudu kohtaamaan pettymystä. Siitä olisi tietenkin seurauksena hirveä huuto. Tyttö on vieläkin sellainen, joka heittäytyy keskelle jalkakäytävää huutamaan, jos ei jaksa kävellä tai ei saa esim samanlaista kukkasta kuin lapseni löysi. Tuttavani on mm juuri laittanut lelulehden lapseltaan piiloon, ettei tämä tahtoisi ja nostaisi meteliä kun haluaa kaiken. Leluja tytöllä on mielestäni vähän ja ne lelut, mitä äiti ostaa tälle, ovat "kasvattavia" ja opettavat lukemaan, laskemaan, neulomaan jne. Tuntuu, että tytön äiti yrittää kasvattaa jo nelivuotiaasta täydellistä pikkulasta, jonka on opittava lukemaan nyt. Äiti pitää tyttöä ihan hirveän älykkäänä, mutta vain sen vuoksi, että hän opettaa lasta iltaisin juuri lukemaan, laskemaan, uimaan jne.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pahalta.



Meidän lapset ovat olleet kehityksessä monessa asiassa edellä ikäisiään, mutta eivät kaikissa asioissa.



Emme ole kovinkaan paljon opettaneet lapsille esim. lukemaan tai laskemaan, eli tarkoitan että emme yritä ylisuorittaa vanhemmuuttamme ja tehdä lapsista fiksuja.



Lapsen oma motivaatio on tärkeämpi kuin vanhempien ambitiot ja koulutukset. Suurin osa oppimisesta tehdään kuitenkin siinä kohtaa, kun lapset ovat "omaehtoisia" oppimisensa suhteen, siis murrosiässä ja koulunpenkillä sitten aikuisiällä. Peruskoulun eka vuodet kuitenkin tasaa tuon oppimiskäyrän, valitettavasti. Oman tyttäremmekin kommentit eka luokasta ovat olleet, että ei siellä ole mitään oppinut, eikä läksyjä tule ollenkaan. Eli siis kun tytär jo luki ja laski (myös % laskut sujuu) ja kirjoitti ennen koulua, niin ei niistä taidoista juuri hyötyä eka luokalla ole j atoka luokalla kaikki osaavat yhtäpaljon. Harkitsimme toki hetken aikaa koulun aloittamista vuoden aikaisemmin, mutta ei siten kuitenkaan. Tytär kun luki ja laski jo ennen esikouluakin joten kuten. Eikä poikamme juuri tytärtämme tyhmempi ole, eli kehityksessä on edellä sen verran kun reilun vuoden ikäero antaa ymmärtää.



Itse tärkeimpään:



Me olemme antaneet lapsillemme mahdollisuuden käsitellä pettymyksiä. Kaupan lattialla on maattu ja huudettu. Lapsia on kiikutettu niska perseotteella kaupasta ulos.



Pettyymysten käsittely on ihmiselle tärkeä ominaisuus ja tärkeää on oppia että suurimpaa osasa maailman asioista ei voi saada. Mielestäni on huono asia, jos lapselle ai anna pettymyksiä ja epäonnistumisia, toki "hellällä" kasvatuksellisella tavalla.



Toki noita pettymyksiä tulee kyllä brutaalimmalla tavallakin, ei niitä voi välttää. Mielestäni on aikuissten velvollisuus opettaa elämää ja siis myös pettymyksiä. Luonnollisesti on tärkeää antaa lapsille myös positiivisia elämyksiä.

Vierailija
2/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei saa joka lelua mitä haluaa tai tehdä mitä aina haluttaa, niin nämähän on normaalia kasvua. Mutta entä jos kuviossa on vaikkapa mummo, joka lupailee uimareissuja, yöreissuja ja kaikkea kivaa, jotka aina kuitenkin peruuntuvat? Lapsi voi olla uimapuvun kanssa mummolareissulla ja mummo käyttäytyy ihan kuin ei olisi mitään uimisesta puhunutkaan, hautaa siis lupauksensa hiljaisuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka yritää pomottaa myös muita lapsia, kun on vanhemmiltaankin tottunut saamaan tahtonsa läpi. Tulee lapsi, jolta menee pasmat sekaisin jos kaikki ei menekään juuri niin kuin on ajatellut, kun yleensä aina on saanut tehdä juuri niin kuin haluaa.

Vierailija
4/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

puhutaan nyt kahdesta eri asiasta, pettymysten aiheuttamisesta ja lapsen "kouluttamisesta". Miten ne liittyvät toisiinsa?

Vierailija
5/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin että aina antaa periksi kuin että jatkuvasti aiheuttaa tuollaisia turhiin lupauksiin liittyviä pettymyksiä.

Vierailija
6/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että vanhemmat ovat lellineet hänet pilalle). Käytös työpaikalla on jotain ihan käsittämätöntä: ei kestä kritiikkiä yhtään, saa kiukkukohtauksia tai alkaa itkeä jos hänen työtään arvostellaan, valittaa teatraalisesti kohtaloaan, yrittää tehdä itsestään keskipisteen, jne. Todella lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestäni nuo molemmat kuitenkin tässä tapauksessa kuvastaavat vanhempia ja heidän "kasvatus metodejaan". Itse olen kiinnittänyt omassa kasvatuksesani huomiota molempiin seikkoihin ja ap:n kirjoituksen mukaan, kasvatan lapsiani hieman toisin kuten tuo äiti.

2

puhutaan nyt kahdesta eri asiasta, pettymysten aiheuttamisesta ja lapsen "kouluttamisesta". Miten ne liittyvät toisiinsa?

Vierailija
8/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä ne liitykään toisiinsa. Mutta molemmat ovat haitallisia lapselle, ja nyt ne yhdistyvät vieläpä samassa lapsessa. Onpa surullista.



Tuosta pettymysten välttämisestä tulikin jo. Ja sitten toinen on tuo, että lapsen pitää toteuttaa vanhempiensa toiveita ja tavoitteita. Sillä lapsi oppii suorittajaksi ja siihen, että häntä ei välttämättä rakasteta hänenä itsenään, vaan häntä rakastetaan hänen suoritustensa mukaan.



Nuo molemmat asiat yhdistettynä, niin mua ei ihmetytä, että lapsi saa ihan kaameita kohtauksia. Toisaalta hän kiukuttelullaan vaatii vanhemmilta rajoja, joita vanhemmat eivät aseta. Ja sitten siihen päälle hän kiukuttelee, kun huutaa vanhempiensa rakkautta, vaikka ei suorittaisikaan kaikkea ihan niin toiveiden mukaan.



Voi lapsi parkaa, kuinka suurta pettymystä elämä jo mahtaa olla. Ja ovathan nuo vanhempien vaateet ristiriidassakin, eli toisaalta lapsi saa ihan mitä vaan, mutta sitten toisaalta vaaditaan kovia suorituksia. Mahtaa olla rankkaa selvitellä pienessä päässään noita ristiriitoja. Aikuisena voi sitten olla vaikeuksissa ihmissuhteissa. Voi oppia hyväksi luikertelijaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen sijaan helposti tulistuville ja erityislapsille raivareista ei ole mitään hyötyä, päin vastoin, lapsi menee jumiin ja on ahdistunut kun ei pääse tästä tilasta pois. Kannattaa lukea Tulistuva lapsi, siinä kerrotaan miksi joidenkin lasten kanssa raivareiden välttäminen on tärkeää kasvun kannalta.

Vierailija
10/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienet pettymykset on ihan kasvattavia. Jatkuvat pienet tai isot pettymykset eivät ole hyväksi lapsen kasvulle. Luottamus ihmisiin ja elämään kärsii.



Yksi lapsistani on joutunut kokemaan useita isoja pettymyksiä pienen ajan sisällä. Vaikka lapsi jo iso niin siitä huolimatta yritän varjellä jatkuvilta uusilta pettymyksiltä niin paljon kuin pystyn. Kaikkeen en pysty, mutta lupaan vain itse sen mihin kykenen.



en halua nyt eritellä pettymyksiä(en kykene siihen vielä) mutta kysymys ei ole norm elämään kuuluvista haluamisista, tahtomisista vaan paljon isommista asioista. Pienet ajattelemattomat lupaukset voivat joskus kaataa laivan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka yritää pomottaa myös muita lapsia, kun on vanhemmiltaankin tottunut saamaan tahtonsa läpi. Tulee lapsi, jolta menee pasmat sekaisin jos kaikki ei menekään juuri niin kuin on ajatellut, kun yleensä aina on saanut tehdä juuri niin kuin haluaa.

-- Tunnen itse erään 7-vuotiaan tytön joka on juuri tällainen pikkupomottaja! Hän komentelee sekä kavereitaan (niitä vähiä joita hänellä enää on..), vanhempiaan ja myös muita aikuisia. Se on toooosi kamalaa katseltavaa ja aina kun käyn heillä kiehun raivosta:(! Hänen äitinsä ei ikinä uskalla komentaa tyttöä, aina yrittää jotenkin kiertää ongelmat, keskustella ja neuvotella. Mutta ei sekään aina lasten kanssa toimi! Joskus vanhemman on vain laitettava jollekin PISTE ja sanottava että nyt tehdään NÄIN KUTEN MINÄ SANON.

Vierailija
12/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kyseessähän on ap.n mielipide! Hän sanoo: "Mielestäni lapsella on VÄHÄN leluja ja ne jokka sillä on "kasvattaa" jotenkin. Ahaa. Olipas selvää!



Me ollaan vanhempina koitettu hankkia lapsille vähistä rahoista mieluummin leluja jokka tähtää johonkin, kuin että kaikki olis hömppää. En säilö risoja leluja, sekin vähentää meijän talossa lelukasaa.



Itselläni ei ole ollut lapsena paljoa leluja. Lelulehdet oli kauhistus vanhemmillenikin, en koskaan saanut niistä mitä halusin.

Ja miten minä asian näen on juuri se että jos lapsi saa paljon leluja, ei niitä arvosta.

Meillä on sukua ympärillä joka raahaa lapsille turhia leluja. Ei kaikilla ole samaa.

MIten paljon 4- vuotias taas leluja sitten tarvitsee? Ajattele meijän mummoja ja pappoja joilla ei muuta ollu kun jotain puuleluja!



Mitä taas lahjoihin tulee niin koitan miettiä just jotain kehittäviä leluja; koska kaikki ei niitä hanki. Vaan on komerot pullollaan niitä romuja!

Sitä voi sitten jokanen miettiä: teenkö lapsesta tekoneroa tai sekopäätä jos lelulla on joku "tarkotus". :D



Musta on todella kummallista että ap joka alottaa sanomalla että lapsella on PAHA uhma, ei sitä muka vanhemmat saisi helpottaa! :(

Se lapsihan kokee jo pettymyksiä, miksi vanhempi joka osaa lukea lapsestaan missä tulee konflikti ei saisi helpottaa ettei TAAAAAAAS räjähdetä?

ONKO SIIS PETTYMYKSIÄ TARJOTTAVA ALITUISEEN?



Te ihmiset olette ymmärtänyt jossain kohtaa väärin. Minusta on ihanaa että lapsen tunteita osataan tulkita, niitä ei aina haluta musertaa.



Lapsen on oltava lapsi: mutta jos äiti opettaa lukemaan, ei se oppi muustakaan tule. Eli siinä mielessä voi hehkuttaa opettamistaan.

Mutta onko muka niin etteikö lapsi sitten ollenkaan ole lapsi vaan näetkö sinä tilanteen noin? Voihan lukemista opettava äiti olla hyvinkin aktiivisesti mukana leikkimässä vaikka nukella lapsen kanssa. Moni krääsäleluvanhempi ei ole mukana lapsensa leikeissä..



Onko tämä näin mustavalkoista. Voiko ulkopuolinen mennä arvosteleen toisten tekemisiä vaan muutamien asioitten perusteella?

Lukeminen ja laskeminen monelle vanhemmalle on syy "kehua", ei niinkään se että miten leikitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mimmonen määrä leluja oikeesti on sitten hyvä?



Meillä on lapsilla aika määrä leluja, mutta olen varma että kaveripiirissä yksi pitää määrää pienenä. Hänen yhdellä lapsella on enempi kuin meidän kahdella. Ja taas toinen kaveri saattaa pitää määrää suurena.



Jos itse kiinnittää huomion siihen MIMMOSIA leluja lapsella on niin hankkiiko niitä itse lapselleen? Siis iskeekö tämä asia silmään vaan tuntemattomuuden vuoksi. Ja tämänkö takia epäillään että lasta vaan kasvatetaan kaikkeen, ei tarjota mahdollisuutta leikkiin.



MIelikuvitus on ihmeellinen asia! Jos vanhemmat ei osta pyssyä; se ei tarkoita etteikö lapsi voisi mielessään kehittää jonkun aseen..

Vierailija
14/14 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vai tuotetaanko hänelle turhia pettymyksiä.



Turhien pettymysten tuottaminen vain siksi, että lapsen "pitää" kokea pettymyksiä on tuskin asia, mihin kukaan tässä ketjussa kannustaa. Ei pidä vääntää kommentteja joksikin ihan muuksi kuin miksi ne on tarkoitettu.



Sen sijaan ap puhuu aloituksessaan siitä, että lasta suojellaan pettymyksiltä. Ja ainakin minä ja ilmeisesti moni muukin vastaaja ymmärsi sen niin, että lasta suojellaan kaikilta mahdollisilta eteen tulevilta pettymyksiltä tyyliin: Lapsen annetaan katsoa videoita aamusta iltaan, ettei lapselle tarvi sanoa 'ei' ja näin tuottaa lapselle pettymystä. Tällainen siloittelu eli ns. curling-vanhemmuus tässä ketjussa tuomittiin, ja siitä aiheestahan on kirjoitettu ihan kirjojakin, eikös se käsite lähtenyt amerikasta ja nyt siitä on kirjoitettu suomessakin jo muutama vuosi.