Lue keskustelun säännöt.
miksi juuri minun elämäni on pelkkä sarja epäonnistumisia =(
Kommentit (35)
"-en käynyt koulujani silloin kuin olisi pitänyt. (nuorena) Vaan nyt räpistelen keskeneräisen yo-tutkinnon kanssa 30-kymppisenä, pienten lasten uupuneena äitinä ja yrittäjämiehen uupuneena vaimona."
Tiedän niin miltä sinusta tuntuu! Itse en kehdannut kertoa omasta lukiotaipaleesta tässä kolmenkympin tienoilla muuta kuin parille lähimmälle ystävälle ja suorastaan "pelkäsin" koko ajan, että kaikki muut tai varsinkin avopuolison kaverit saa jostain tietää. Kirjat aina visusti piiloon kun joku tulee kylään. Jotenkin häpesin tätä asiaa itsessäni ihan hirveästi (JA ITSEÄNI YLIPÄÄNSÄ) vaikka yleensä ajattelen, että on aivan sama, minkä ikäisenä lähtee lukioon. Eihän niitä aikuislukioita muuten olisi. Tää mun oma jännitys tämän asian kertomisesta taisi lähteä siitä, että joskus kun tällainen aihe tuli esille jonkun tuttavan kanssa, niin hän ihmetteli ja naureskeli kovaan ääneen, että miksi kukaan menisi lukioon enää aikuisena. Se tapa, millä hän esitti sen asian, oli vaan jotenkin niin alentava ja törkeä. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että jos tässä nyt joku oli typerä niin HÄN. Jos joku tätä lukeva miettii lukioon menoa jonkin "normaalin ikävuoden" ulkopuolella (eli yleensä lukioon mennään yläasteen jälkeen tai viimeistään siinä vähän ennen 20v) niin älkää oikeasti hävetkö tai miettikö tätä asiaa. Koulutus on aina hyvästä.
Sitä omaa häpeää lisäsi se, kun alun perin meinasin valmistua siinä 3 vuoden sisällä. Tähän taipaleeseen mahtui kuitenkin 2 hometalokokemusta, joista ensimmäisessä se home oli niin voimakas, että olin aina kipeä ja väsynyt (nukuin omituisen paljon). Olin tietyistä syistä pitkään loukussa tuossa asunnossa. Kärsin myös sos.tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta, joten en oikein löytänyt mitään hyvää muuta paikkaa opiskelulle. En esim. keskity kirjastossa opiskellessa yhtä hyvin kuin täysinäisessä yksinäisyydessä.
Tähän soppaan mahtui aika paljon muutakin ja isoja, oikeastaan vähän trauman puolelle meneviä kokemuksia joten ei, enpä valmistunut kolmessa vuodessa vaan jouduin laittamaan sitä välissä paussille kun oma hyvinvointi alkoi olla aika kyseenalaisella tasolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisinpa tutustua sinuun jossain, ap. Olen itsekin siis kolmekymppinen ja samantapaisia kokemuksia koulunkäynnistä ja elämästä (ei onneksi parisuhteesta, se on varmaan ainut hyvä asia elämässäni) yleensä.
Ap. Sinulla on suht normaali elämä. Minulla on lähes samanlainen. Koulutus oli vähän sinne päin. Sain kaksi lasta nuorena. Menin töihin, vein lapset hoitoon ja opiskelin samalla. En saanut miestä, jota rakastin. Menin kuitenkin toisen miehen kanssa naimisiin. Raha-asiat olivat pitkään huonolla tolalla. Olin kolmekymppinen, kun isäni kuoli. Äitini sai aivoinfarktin ja hänkin kuoli. Työelämä kuitenkin pelasti. Sain suoritettua työn ohella kaupallisen koulutuksen ja johtahakoulutuksen. Niistä on suurin apu, kun palkka on noussut. Ruusutarhaa ei ole luvattu.
Well yleisesti elämä suomessa on ankeaa, kallista, vaikeaa, tympeää ja raskasta...
Hinnat ovat kovat
Verotus täysin sikamainen
Ilmapiiri huono
Syksytalvi kolkko, pimeä ja pitkä
Sote ei toimi
Liikaa byrokratiaa
Valtion holhous kiristyy koko ajan
Propaganda jauhaa
Työkiireet
Huonot palkat
Länsimaittain matala ostovoima...
Nämä asiat ainakin rassaa...köyhien lisäksi raatavaa keskiluokkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinulla on suht normaali elämä. Minulla on lähes samanlainen. Koulutus oli vähän sinne päin. Sain kaksi lasta nuorena. Menin töihin, vein lapset hoitoon ja opiskelin samalla. En saanut miestä, jota rakastin. Menin kuitenkin toisen miehen kanssa naimisiin. Raha-asiat olivat pitkään huonolla tolalla. Olin kolmekymppinen, kun isäni kuoli. Äitini sai aivoinfarktin ja hänkin kuoli. Työelämä kuitenkin pelasti. Sain suoritettua työn ohella kaupallisen koulutuksen ja johtahakoulutuksen. Niistä on suurin apu, kun palkka on noussut. Ruusutarhaa ei ole luvattu.
edellinen jatkaa. Yritän katsoa asioiden hyviä puolia. Se on hyvä valinta. Katson omaa elämääni näin.: Olemme olleet terveitä. Lapset ovat eteviä ja koulut menevät hyvin. Meillä on suht hyvät tulot ja oma ryöväri Helsingissä. j.n.e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinulla on suht normaali elämä. Minulla on lähes samanlainen. Koulutus oli vähän sinne päin. Sain kaksi lasta nuorena. Menin töihin, vein lapset hoitoon ja opiskelin samalla. En saanut miestä, jota rakastin. Menin kuitenkin toisen miehen kanssa naimisiin. Raha-asiat olivat pitkään huonolla tolalla. Olin kolmekymppinen, kun isäni kuoli. Äitini sai aivoinfarktin ja hänkin kuoli. Työelämä kuitenkin pelasti. Sain suoritettua työn ohella kaupallisen koulutuksen ja johtahakoulutuksen. Niistä on suurin apu, kun palkka on noussut. Ruusutarhaa ei ole luvattu.
edellinen jatkaa. Yritän katsoa asioiden hyviä puolia. Se on hyvä valinta. Katson omaa elämääni näin.: Olemme olleet terveitä. Lapset ovat eteviä ja koulut menevät hyvin. Meillä on suht hyvät tulot ja oma ryöväri Helsingissä. j.n.e.
korjaan rivitaloasunto.
Toivottavasti ap:lla on nyt 15 vuotta myöhemmin jo elämä mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Well yleisesti elämä suomessa on ankeaa, kallista, vaikeaa, tympeää ja raskasta...
Hinnat ovat kovat
Verotus täysin sikamainen
Ilmapiiri huono
Syksytalvi kolkko, pimeä ja pitkä
Sote ei toimi
Liikaa byrokratiaa
Valtion holhous kiristyy koko ajan
Propaganda jauhaa
Työkiireet
Huonot palkat
Länsimaittain matala ostovoima...Nämä asiat ainakin rassaa...köyhien lisäksi raatavaa keskiluokkaa!
Meillä on hyviäkin asioita. Saadaan kirjoitella tänne vapaasti eikä kukaan vie putkaan.
Onneksi kuolema armahtaa meidät kaikki.itse olisin jo valmis poistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on etuoikeus. Huonomminkin voisi olla.
Alkoholi-narsisti isä.
Ulkopuolelle jäämistä, monien ystävyyssuhteiden päättymistä, ystävät hylänneet
Työttömyyttä
Pätkätöitä
Miehen henkistä väkivaltaa..
Miehen perheen henkistä väkivaltaa kohdistettuna minuun..
Silti olen onnistunut löytämään elämästä myös iloa ja pyrin olemaan toiveikas. En halua käyttää arvokasta elämää vain asioiden murehtimiseen. Katkeruus olisi pahinta mitä voisi kohdata elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
edellinen jatkaa. Yritän katsoa asioiden hyviä puolia. Se on hyvä valinta. Katson omaa elämääni näin.: Olemme olleet terveitä. Lapset ovat eteviä ja koulut menevät hyvin. Meillä on suht hyvät tulot ja oma ryöväri Helsingissä. j.n.e.
Niin, itse en ole terve, ei ole hyviä tuloja, ei mene lapsillakaan hyvin, ja näiden lisäksi pitkä lista muita ongelmia. Valitettavasti positiivinen ajattelu ei tuo terveyttä eikä hyviä tuloja, eikä mitään muutakaan.
Olisikohan aika nostaa katse sieltä omasta navasta ja tajuta, että paljon - PALJON - huonomminkin voisi olla?