mistä johtuu tunne ettei saa henkeä, vaikka todellisuudessa henki kulkee?
inhottava tunne ollut jo usean päivän ajan. Tuntuu painavalta hengittää vaikka mistään ei satu. Pelottava tunne, tekee mieli hengittää syvään ja saakin henkeä mutta tuntuu raskaalta.
Kommentit (17)
Yläselän lihakset ei pitäisi olla jumissa. Tuntuu kuin kaulan ymräriltä vähän kuristettaisiin, ja ilmaa ei saa kunnolla vedettyä keuhkoihin.
ahdistuneisuushäiriö. eka lääke ei tuonut kuin hetkellistä apua, nyt 3 kk oireiden alusta olo on huomattavasti parempi. toinen lääke ehkä sopii..
en olisi ikinä uskonu tän olevan paniikkihäiriö, olen tod. sosiaalinen ihminen, rakastan elämää ja mitä enemmän tapahtuu ja olen liikenteessä, sen parempi.
koskaan ei ole tuntunut ahdistavalta olla esim. kaupassa tmv, ei edes nyt oireiden aikana. olo ollut vaan koko ajan kuten ap kuvaili.
sellasta..
minäkin olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut..kuitenkin sisällä suuri huoli lapsista, lasten koulunkäynnistä, miehestä kaikesta..sekö on paniikkihäiriötä?ap
luulen että voimakkaampana tässä on ahdistuneisuushäiriö. paniikkihäiriö ei mulla ole niin paha. en saa varsinaisia kohtauksia. muutaman oon saanut mutta yleisemmin olo oli tasaisen ahdistunut.
ja kun oireitani oikein ajattelin, ne paheni aina. nytkin vielä kun aloin kirjoittaa tästä, lievä ahdistus hiipii pintaan. ja mulla siis kyse siitä että "vain" henkeä ahistaa, en tavallaan koe olevani psyykkisesti ahdistunut mutta sitä se on. ehkä en vaan halua uskoa sitä.. en tiedä.
nro 5
lääkäri (nuori mies) vaan nauroi.
onneksi sain myöhemmin apua.
muistan kuinka haukoin henkeä ovi auki ja odotin, että kaverit vei lääkäriin, kun luulin kuolevani yksin kotiin.
mut hei - kiitti sille lääkärille joka NAUROIT!
että ap:n kuvaamassa tilanteessa heti lääkityksen hankkivat ihmiset tekee itselleen karhunpalveluksen. Kun lääkkeen sijaan pitäisi istua alas ja kuunnella mitä omalla psyykellä on sanottavaa. Ei se ahdistus mistään ilmasta laskeudu teidän päällenne. Jokin osa teissä voi huonosti ja nyt kieltäydytte kuulemasta mitä sillä on sanottavaa.
Kokeilkaa istua joskus alas ja antaa tunteen tulla. Tarkastelkaa sitä vaan _hyväksyvästi_. Että tämmöinen tunne minusta löytyy ja ja noin se liikkuu. Kun sitä on suostunut kestämään tunnetta jonkin aikaa (voipi olla melkoisen tuskallista eli helppoa se ei ole), saattaa yllättyä, että mitä sen tunteen takaa löytyy kun jaksaa tarpeeksi kärsivällisesti kuunnella ja kestää sitä. Kannattaa varata aikaa, omaa rauhaa ja nenäliinoja.
aluksi tietoisesti tutkiskelin itseäni ja oireita mutta silloin olisin vielä voinut työntää ne ajatukset pois. mutta koska en sitä tehny vaan jäin asiaa vatvomaan, oireisto paheni ja en päässyt siitä enää yli itse vaan hain lääkäriltä apua.
tilanne oli niin paha että luulin jopa sydämessä olevan vikaa, mutta ei. kaikki mahdolliset verikokeet tehtiin ja keuhkokuva katsottiin. olen niiltä osin täysin terve. eli vaikka se on minulle kova paikka myöntää, kyllä minä olen siis psyykkisesti sairas. onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan. tähän on ihan hyvä vaikutus lääkkeillä ja keskusteluavulla. varsinaista terapiaa ei ole tarjolla mutta käyn sään. keskustelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa.
nro 5
mutta mulla ongelmana on se että mulla ei ole hajuakaan mistä oireet johtuvat, mun mielestä mulla on kaikki hyvin. siis ihan tavallisesti mutta hyvin.
ja minä en ehdottanutkaan ap: ta hakemaan heti lääkkeitä.
mulla oireilua on ollut lievempänä ennenkin, tajusin sen vasta äskettäin. ennen se meni ohi aikojaan, mutta tällä kerralla tuntui että elämänhalu alkoi hiipua koska olo oli jo niin paha. lääkärini sanoi minulle ettei ahdistunutta oloa pidä päästää liian pahaksi, on helpompi hoitaa kun aloitetaan ajoissa. tällä en tarkoittanut lääkkeitä vaan hoitoon hakeutumista.
nro 5
olen todella pahoillani sun puolesta 11 minkälaista kohtelua sait lääkäriltä.
onneksi oma lääkärini ottaa asiani vakavasti. hänkin on nuori mies, minun ikäiseni suurinpiirtein 30.
nro 5
aluksi tietoisesti tutkiskelin itseäni ja oireita mutta silloin olisin vielä voinut työntää ne ajatukset pois. mutta koska en sitä tehny vaan jäin asiaa vatvomaan, oireisto paheni ja en päässyt siitä enää yli itse vaan hain lääkäriltä apua.
On helppoa jäädä järkeilemään asiaa ja oikein tyypillisesti sitä ylijärkeistää kaiken. Se ei tosiaankaan auta.. Hitsi kun voisi siirtää tietoa suoraan ihmisten päähän siitä että miten tunteitaan oppii tarkastelemaan niin että se tuntuu kivun jälkeen aivan mahtavan vapauttavalta. Mutta se on vaan asia joka pitää jokaisen löytää omaan tahtiinsa. Sen jälkeen kun siihen prosessiin on suostunut, saattaa huomata että oma siihenastinen elämä on ollut monella tapaa vääristynyttä. Kannattaa yrittää ottaa selvää asioista. Sitä kautta voi harhautua lueskelemaan kaikenlaista josta vyyhti rupeaa aukenemaan.
vai saattaako mennä ohi kun elämäntilanne helpottaa?
Itselläni tuli outoa vaikeutta hengitykseen aikoinaan ja astma on todettu. Yöllä heräsin hyperventilaatiokohtaukseen muutamana yönä peräkkäin. Olin ollut pidempään fyysisesti väsynyt ja jaksamaton, tein vain välttämättömimmät askareet.
Lääkäri tutki ja pisti kävelemään edestakaisin huoneessaan ja sanoi että puuskutanko aina kävellessäni näin, luulin että hengästyn helposti ylipainon vuoksi mutta siitä ei ollut kyse.
Keuhkot kuunteli ja sanoi epäilevänsä astmaa, kirjoitti päivystyslähetteen keuhkopolille ja siellä sitten tutkittiin ja sain kortisonitablettikuurin ja ohjeen mitata puhallusarvoja sekä avaavan lääkityksen. Uudelleen lääkäriin jonkun ajan kuluttua ja spirometriakin tehtiin (puhallellaan tietyllä systeemillä ja tietokone piirtää siitä grafiikan). Uusi kuuri kortisonia ja jatkuva astmalääkitys avaava+hoitava, myöhemmin yhdistelmälääke.
En ensimmäiseksi tulkitse vaivojanne paniikiksi ja ahdistushäiriöksi, toki näinkin voi olla mutta on syytä poissulkea fyysiset sairaudetkin.
Itselläni hengitys ja elämä helpottui huomattavasti kortisonikuurin aikana ja astmalääkkeillä. Jaksoin paremmin tehdä hommia ja en tarvinnut päivälepoja.
sulla voi tosiaan olla vaikka vaan ne lihaksetkin jumissa.
mutta vaikka olis paniikkihäiriökin niin ei siitä tarvitse olla huolissaan että olis jotenki vammautunut loppuiäkseen. ensinnäkin, ne lääkket auttaa ja toiseks, niistäkin voi vielä päästä eroon aikanaan.
mene lääkäriin ja anna hänen tehdä sulle diagnoosi. en siis sano pahalla vaan ihan kaikella ystävyydellä. se helpottaa sun oloa kun saat asiantuntijalta jotain tietoa olostasi. tää palsta ei aina helpota.......... =)
nro5
mulla sitä vielä tutkitaan, menen huomenna spirometriaan.
tosin lääkäri ei minun kohdalla usko astmaan, mutta haluaa poissulkea senkin.
nro 5
vaikka suuri mahdollisuus on fyysiseen sairauteen niin sillä odottajalla kuin muillakin.
Astma on aika yleistä ja voi puhjeta hiipien niin että kunto heikkenee vähitellen ja ei sitä itse osaa astmaksi edes epäillä.
Onneksi on lääkärit jotka tutkii, mieluusti ehdotatte tätä astman mahdollisuutta ettei heti tyrkätä reseptiä käteen ja käsketä pillereitä syömään muka ahdistukseen/paniikkiin.
Tunnen kaksi paniikkihäiriöistä kärsivää ja heille tulee kohtauksia joissa on mentävä jostain tilasta pois kun eivät kykene tekemään ostoksia tai menemään kauppaan. Tuttavani joutui jättämään ostokset kärriin ja ryntäämään ulos yms. Ei voinut ajaa tiettyä kapeaa siltaa pitkin vaan kiersi eri kautta jne. Joutui joksikin aikaa jättämään sosiaaliset tilanteet väliin ja oli paljon kotona.
Jos ihmisellä on sosiaalista elämää ja eikä ahdistu muista ihmisistä, paikoista ja tilanteista epäilisin astmaa ennemminkin vaikka elämäntilanteessa olisi vaikeuksia sillä kaikillahan niitä tuppaa olemaan.
siitäkö se johtuu? ap
meni vahingossa uuteen aloitukseen