Esikouluikäinen stressaa, neuvoton vanhempi on nyt myös voimaton
Olen aivan loppu esikouluikäisen lapseni käytökseen. Hän aloitti loppukesästä iltaisin ravaamisen vessassa nukkumaanmenon jälkeen. Ravaaminen kestää puolesta tunnista toiseen tuntiin, eikä loppua tule vaikka jo vihaisena karjun että sängyssä pitää pysyä. Lisäksi hän saa kamalia uhmakohtauksia. Kirkuu minulle ja irvistelee, ja esim karkkipäivän peruuntuminen ei hänellä tunnu missään. Lisäksi hän on alkanut tapella vaatteiden laittamisesta aamuisin. Syömisen kanssa on myös vaikeuksia, ei muka jaksa syödä ja aina on jättämässä ruokaansa. Mikä neuvoksi? Miten tuon iltarumban saa pois ettei vessassa ravata enää sen jälkeen kun on hampaat pesty ja pytyllä käyty? Eihän se hätä nyt jatkuvasti voi tulla.
eli nk." kuuden vuoden kutina"
lapsi itsenäistyy ja valmistautuu 7vuotiaaksi, jolloin pitää lähteä kouluun - jotkut muuttuvat ihan sietämättömiksi ja vauvailevat, jotkut isottelevat eivätkä tottele, jotkut muuttuvat muuten ja joillakin tämä ei näy mitenkään =)