Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

huh huh kun tuo mamma synnytti sairaala-ohjelmassa ilman kivunlievitystä

Vierailija
20.10.2008 |

taisi aika koville ottaa, ihan pahaa teki katsoa! pyörtyikin välillä ja lakkasi hengittämästä.



itselle jäi huonot muistot vaikka kivunlievitystä olikin. en kokenut tapahtumaa mitenkään luonnollisena vaan pelottavana ja hirveänä. ärsyttää ihmiset ketkä kehuskelevat ilman kivunlievitystä synnyttämisellä.

Kommentit (89)

Vierailija
1/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jostain luin että sitä käytetään vain Skandinaviassa ja Kanadassa. Niin että se ei tosiaankaan ole mikään "en saanut mitään paitsi"-juttu. Miten muutenkin niin yleisesti suhtaudutaan välinpitämättömästi siihen miten synnytyksen aikana annetut myrkyt vaikuttavat lapseen. Itselleni ei ole tullut mieleenkään asettaa oma kivuntuntemukseni lapsen voinnin edelle, emmehän muutenkaan raskauden aikana popsi pillereitä vastuuttomasti joka vaivaan ja käytä huumaavia aineita. Sitä paitsi niin suuressa tapahtumassa olen kyllä halunnut olla täysin läsnäolevana enkä huumattuna. Kyse on pitkälti halusta saada kokea tapahtuma sellaisena kuin se oikeasti on ja taata lapsen hyvä vointi. Silloin synnytyskin etenee luonnolliseen tahtiinsa eikä tarpeettomasti pitkity.

Vierailija
2/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän tyhmät yleensäkään mitään tajua.

Jos olet näitäkin ketjuja lukenut, niin aina ne pahimmat luomusynnytyksen kamaluudesta ulisijat on nimenomaan niitä, jotka olisivat halunneet kaikki tropit, mutta eivät ole saaneet, niinkin katsos voi käydä.

Mä en ole halunnut traumatisoitua synnytyksestä, siksi mä olen etukäteen varautunut siihen, että mitään ei välttämättä saa. Ja siksi itsellä on ollut varsin selkeänä kaikki konstit, joilla voi itse sitä synnytystä helpottaa. Ja niin siinä on sitten käynyt, että ne konstit on riittäneet loppuun saakka.

joka lähtee oikein tavoittelemaan synnytystä ilman kivunlievitystä. Niin kuin siinä olisi jotain saavutettavaa.

Itse ajattelen olevan täysin turhaa kärsiä turhaa. Ja olenkin niitä, jotka ensimmäisenä synnärille tultaessa ilmoittaa haluavansa epiduraalin eikä mikään muu kelpaa ;)

Molemmissa synnytyksissä ennätin e:n saada ja molemmissa synnärin petiä tuli kulutettua alle tunti. Se siitä kivunlievityksen hidastamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen synnyttänyt kolme lasta alakautta ilman kivunlievitystä. En ole sitä yksinkertaisesti tarvinnut. En pidä itseäni minään sankarina, mutta haluan kertoa, että synnyttäminen ilman kivunlievitystä on ihan mahdollista.

Vierailija
4/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

just noinhan se on!

Terv. viisi "maraton" synnytystä takana, muttei uskalla sitä ikinä seurassa sanoa, ettei syyllistettäisi kerskailusta.

Vierailija
5/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin onko teiltä puhkastu kalvot. Koska kun multa puhkastiin kalvot niin 10min siitä tuskat oli ihan tajuttomat, sitä ennen siedettävät.

Vierailija
6/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoin varmasti kehitysmaiden äidit varmaan ihmettelisivät, että miksi ihmeessä joku haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä jos sitä on tarjolla. Ekaa odottaessa ajattelin että haluan synnyttää luomuna. No, nyt tokan kanssa haluan kaikki tropit mitä vaan voin saada ja mahdollisimman aikaisin. Miksi ihmeessä pitäisi kärsiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä pitäisi kärsiä?

Minusta ihan yksinkertaisesti siksi että haluaa lapselle hyvän olon kun tämä syntyy ulos turvallisesta kohdusta. Lapsikin tulee pöhnään niistä aineista joilla itseään turruttaa! Hammaslääkärissä sen sijaan otan puudutuksen koska poraaminen sattuu. Miten muuten aina ajatellaan lapsen parasta mutta synnytyksessä lapsi unohtuu.

Vierailija
8/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi ihminen haluaa kärsiä ja juoksee maratonin?

Ei synnytyksen kivut ole turhia,siksi niitä voi sen hetken kärsiäkin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

puhkaistu joka kerta ponnistusvaiheen alussa, joten en osaa sanoa tuohon oikein mitään.

Ekalla kerralla ponnistin 40 minsaa ja se meni ihan ok, toka ja kolmas kerta meni niin, että lapsi oli ulkona reilussa minuutissa kalvojen puhkaisun jälkeen.

ja siis vain ilokaasua olen ottanut.

niin onko teiltä puhkastu kalvot. Koska kun multa puhkastiin kalvot niin 10min siitä tuskat oli ihan tajuttomat, sitä ennen siedettävät.

Vierailija
10/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmeellistä, annetaan jokaisen synnyttää sillä keinolla mikä parhaimmalta tuntuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole kipukynnyksestäkään kiinni. Itselläni on kaksi synnytystä joista toinen oli äärimmäisen tuskallinen ja toinen tietenkin kivulias, mutta siedettävä. On siis turha luulla, että "ei se synnytys niin paljon satu!" jos itsellä just ei ole sattunut...

Vierailija
12/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos taas haluaisi saada kivunlievitystä, mutta sitä ei ehdi tai jostain syystä saa niin se on inhottavaa. Mutta onneksi näistäkin yleensä selvitään.



Itse halusin epiduraalin, mutta ensimmäisessä synnytyksessä sain sen vasta todellä myöhäisessä vaiheessa, vaiheessa jossa olin jo sekaisin kivusta, kamalasta olosta, vihainen, väsynyt ja poissa tolaltani. Trauma jäi synnytyksestä ja sitä piti käydä läpi todella pitkään.



Toisen sain ulkomailla sairaalassa, jossa oli tarpeeksi anestesia lääkäreitä ja epiduraali laitettiin ajoissa. synnytys oli kivuton, ihana kokemus, jonka jälkeen lapsesta pystyi alkaa nautiskella heti synnytyksen jälkeen hyvävointisena. Nyt kolmatta odottaessa menen tähän samaan sairaalaan ja toivon, että olisin yhtä onnekas kuin toisen kohdalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi ihminen haluaa kärsiä ja juoksee maratonin?

Ei synnytyksen kivut ole turhia,siksi niitä voi sen hetken kärsiäkin?

En ole itse juossut maratonia, mutta kyllä siinä ylivoimaisesti suurimmalla osalla kipu lienee kuitenkin siedettävällä tasolla. Ei niin että ihmiset pyörtyilee ja lakkaa hengittämästä ja huutaa että pliis tappakaa mut!!!! Ja jos maratonissa ihmisiä joskus esim. helteellä pyörtyilee ja hoippuu, niin ei niitä kukaan katsele että voih! Tuossapa ihmiskunnan kruunuja. Vaan lähinnä että naurettavaa ja kannattaako sitä nyt oikeeeesti ihan tajunnan rajamaille vetää, hakekaa nyt joku noi luuserit tuolta pois.

Pienelllä osalla naisia synnytys on hyvin vähäkipuinen kokemus, lähes kivuton. Niin ettei edes huomata kun lapsi jo rupeaa syntymään johonkin marketin kassojen väliin. Ja toisessa päässä taas kipu on niin hirveää että se traumatisoi. Kivahan siinä on pidemmän tikun vetäneenä röyhistää rintaa että jukupätkä synnytykseni oli kivuton koska mulla oli oikea asenne. Ou PLIIIIS.

Vierailija
14/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

..siis tämä ketju.



Onko sekään lapsen paras, jos äiti on kivusta sekaisin tai menettää tajuntansa?



Synnytystapojen ja kivunlievitysten tai lievittämättömyyksien vertailu on loputtoman turhaa. Ihmisillä on erilaiset kipukynnykset ja erilaiset kropat. Toinen pääsee synnyttämisestä helpommalla kuin toinen, monille alakautta synnyttäminen on mahdottomuus, saati sitten luomuilu.



Ja sekin on huuhaata, että kivunlievitys automaattisesti hidastaisi synnytystä. Jos käy tarpeeksi kipeää, on helkkarin vaikea rentoutua. Itselläni on takana useampi erilainen synnytyskokemus (sekä sectio, epiduraali että yritys luomuun). Kolmas lapseni syntyi 7 minuuttia epiduraalin valmistumisen jälkeen. Kun kipu loppui, rentouduin ja paikat rävähtivät auki, jäi vain minun helpoksi kokemani "nakki" punnata tyttö ulos. Sitä ennen asiat olivat edenneet tuntitolkulla etanavauhtia, vaikka kuinka olin itseäni heijannut, käveleskellyt, mies hieronut ja olin kuvitellut itseni urheaksi "maratoonariksi".



Oma äitini totesi, että jos epiduraali olisi ollut 60-luvulla tarjolla, meitä sisaruksia voisi olla paljon enemmänkin, niin paljon se hänen synnyttämistään minun kohdallani 70-luvulla helpotti.



Joten käytettävissä olevat keinot kunniaan ja toivottavasti jokainen synnyttäjä löytää juuri sen itselleen parhaan tavan synnyttää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka kipulääkkeittä kestinkin?

Vierailija
16/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua aina niin vituttaa nää keskustelut, jossa taivastellaan kuinka kamalaa ja järkyttävää ja tuskaissaa jne jne. luomusynnytys on. Mä olen jo kolme lasta synnyttänyt ilokaasun voimalla, ja helppoa on ollut.

Vierailija
17/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

enkä ole kokenut synnytyksiä sietämättömän kivuliaiksi (en ole myöskään revennyt synnytyksissä) niin onko se toteamus vai kehuskelu?



niin, joku kokee sen kehuna ja joku ei.



Tosiasiassa olen siitä onnellisessa asemassa, että kivunsietoni on korkea, sillä minä en voi ottaa niitä puudutteita vaikka kuinka haluaisin.



Se, että olen synnyttänyt ilman näitä aineita ei pitäisi olla tabu

Vierailija
18/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen synnyttänyt just siten kuin suunnittelin, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, ja olen iloinen ja onnellinen hyvin menneistä synnytyksistäni ja ylpeä niistä. Pidän itseäni oikein hyvänä synnyttäjänä. Ottaako päähän mammat? Tuntuu ottavan kovin montaa, ja siitä vaan, kiukutelkaa niin paljon kuin haluatte.



Mun elämässä nuo synnytykset ei ole kovin merkittävässä asemassa kuitenkaan, tärkeintä on että lapset on saatu terveinä ja turvallisesti maailmaan. Jos teilläkin on käynyt niin, niin miksi ihmeessä itkettää niin kovin, jos joku synnytyksillään kehuskelee? Kenenkään lapsia ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa miten äitsykkä on heidät maailmaan pusannut, ja jonkun tuntemattoman nettikirjoituksilla ei pitäisi olla ihan niin suuri vaikutus teidän mielenterveyteen, kuin näyttäisi olevan...

Vierailija
19/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ekassa oli ilokaasua (=oksensin) ja epiduraali. Synnytys pitkittyi, kun en tuntenut supistuksia! Siitä huolimatta sain vauvan ulos pitkän ponnistusvaiheen jälkeen.



Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada kivunlievitystä. Sitä oli tilattu, mutta lääkäri ei ehtinyt paikalle. Synnytys oli kuitenkin nopea ja sanoisin jopa, että kivuton!



Kolmannessa olin jo etukäteen sanonut, että en tahdo välttämättä lainkaan kivunlievitystä. Olisin todellakin tarvinnut kivunlievitystä, sillä aukesin muutamassa minuutissa 3 cm:stä täysin auki! Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia ja sekin oli yhtä helvettiä, jos ihan suoraan sanotaan...



Enää en suostu synnyttämään! En ainakaan alakautta.

Vierailija
20/89 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että joissain tapauksissa kivunlievitys on vain eduksi sekä äidille että syntyvälle lapselle nopeuttaessaan synnytystä.

Esim. minulla cytotecilla käynnistetty synnytys sai aikaan erittäin tiheät ja voimakkaat supistukset. Synnytys pysähtyi täysin koska kipu sai koko kehon "kouristumaan" mm. reisilihakset menivät kramppiin. Lisäksi sikiön sydänäänet alkoivat laskea näiden "supersupistusten" aikana.

Epiduraali rentoutti niin, että puolessa tunnissa aukeni 6 cm ja lapsi saatiin syntymään alakautta. Sekä kätilö että lääkäri olivat sitä mieltä että epiduraali olisi ehdottomasti pitänyt antaa jo monta tuntia aiemmin. Ilman epiduraalia olisi jouduttu leikkaukseen.

Osa luomusynnyttäjistä kokeilee rajojaan. He asennoituvat synnytykseen kuin maraton-juoksuun, testaavat kestävyyttään ja kivunsietoaan.Mitä pahaa siinä on? Ja kyllä, niin ikävää kuin se onkin, kaikki lääkkeellinen kivunlievitys synnytyksessä voi olla riski joko äidin tai lapsen terveydelle.

T: Kätilö