Mitä sinun äitisi olisi pitänyt tehdä toisin?
Kommentit (27)
ja ei kovin kivalta tuntunut vartalon arvostelu joka alkoi jo ala-asteella ja (mm. se) johti kohdallani masennukseen ja bulimiaan.
voipi olla osasyyllinen astmaani...
tekemällä jotain kivaa kanssani, lohduttamalla jos satutin (moittimisen sijaan), vaatimalla vähemmän ja arvostamalla enemmän, antamalla minun tehdä kotitöitä silloinkin kun en tehnyt juuri niin kuin hän halusi.
Olisi voinut herkemmin uskoa siihen että minua kiusattiin koulussa,olis voinut ya:llapitää tiukemapaa kuria ja antanut kotiintuloajat...muuten ihana ja rakas äiti
Olisi voinut myös joskus kehua.
Se ei vaan kai ollut tapana 40-luvulla syntyneiden keskuudessa,
Olisi myös voinut tehdä myös paljon paljon paljon muuta vastaavaa eritavalla...
Onneksi ollaan nykyään kuitenkin väleissä, joskaan noista asioista ei olla koskaan puhuttu ääneen...:/
Olisi voinut joskus ottaa minut syliin . Lohduttaa kun itken, eikä moittia siitä. Halauskin olisi ollut kiva joskus saada. Äitini olisi pitänyt jotenkin näyttää tai edes sanoa rakastavansa minua ja arvostaa minua. Olla joskus ylpeä minusta.
mutta turha niitä on enää käydä puimaan. Olutta mennyttä.
Ihme ettei sulla okseta kun näet äitiäsi...
Oma äiti olis voinu opetella käyttämään ehkäisyä. Kaikki 3 lasta ollaan "vahinkoja", tosiasiassa halusi koukuttaa isämme, ei kai muuta keinoa keksinyt. Katkera akka...
arvostella ja syyllistää vähemmän, jättää isä jo ajat sitten tai sitten lopettaa marina minulle, rohkaista, kannustaa ja panostaa esim johonkin harrastukseeni, olla voimakkaampi naisen malli, ei marttyyri.
- Olla olematta marttyyri
- Elää myös omaa elämäänsä
- Luottaa kykyihini myös hankalien tilanteiden tullen eikä ahdistua puolestani heti kun joku menee pieleen
- Opettaa mulle käytöstapoja ;)
Ihan hyvä äiti se on kyllä ollut, ei varmasti olis kannattanut vaihtaa vaikka olisi voinutkin.
Jostakin tämä huono itsetuntoni kumpuaa. Voisikohan vika olla edellä mainituissa?
Meillä siis normaalia tiukemmat rajat, mistä seurasi normaalia pahempi kapinointi.
Seuraavalla lapsella oli normaalit rajat ja normaalin tasoinen kapinointi, ja olen edelleen tosi kateellinen siitä. Minut on nyt leimattu "siksi vaikeaksi ihmiseksi".
Olisi voinut olla tasapuolisempi minua ja veljeäni kohtaan
Olisi voinut olla kiinnostuneempi elämästäni
aikaisemmin kuin 40 vuoden kuluttua. Kysyinkin monta kertaa, mutta kääntyi vaan pois.
Uudestaan avioituminen meitä murrosikäisiä inhoavan alkoholisti- ja psyk. ongelmaisen miehen kanssa oli myös anteeksiantamaton teko. Pilasi elämäni 15-vuotiaasta eteenpäin.
Aina oli kiire leipomaan, siivoamaan, tiskaamaan, kitkemään kasvimaata yms. Aina oli pakko tehdä jotakin äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä TYÖTÄ, lapsen (=minun) kanssa ei voinut viettää "joutoaikaa". Ja kaikessa tekemisessä oli aina pakko koko ajan neuvoa ja korjata tekemisiäni. Siksi olin kai aika aloitekyvytön kun aina moitittiin ja ohjeistettiin, ja tämä "hoksaamattomuus" (kuten äitini sitä nimitti) ärsytti äitiä kaksin verroin. Äiti vm -47.
Olisi voinut olla vahvempi nainen avioliitossa, eikä antanun isäni tuhota hänen itsetuntoaan. Olisi voinut hakea masennukseen apua ajoissa. Olisi ollut käyttämättä huumeita.
Kuitenkin nyt olen antanut äidilleni anteeksi. Hän oli osittain olosuhteiden uhri.
Rakastan ja kunnioitan äitiäni, hän on ainut äiti mitä minulla on.
leikkimättä marttyyria, syyllistämättä. olisi voinut ikuisen huolehtimisen sijasta kysyä miten voin, luottaa muhun.
kasvaa aikuiseksi
että muutan pois kotoa, ennenkuin piti ottaa meidän kotiimme asumaan vieras mies.