Mitä mä tässä tilanteessa teen? Apua ihan oikeasti!
Meillä on ollut miehen kanssa vähän nihkeää viime aikoina.. Olen yrittänyt puhua ja saada asioita selvitettyä, mutta mies ei ole halunnut keskustella. Olen sitten jonkun kerran kirjoittanut kirjeitä, että mies on saanut niitä omassa rauhassaan lukea ja sulatella kun olen ollut töissä jne.
Meillä ei ole mitään suuria ongelmia, miehellä on ilmeisen vakaa työpaikka ja mulla ihan ok osa-aikainen työ. Leveästi ei eletä, mutta pärjätään. Kolme lasta, 3,5v esikoinen ja 8kk kaksoset. Omakotitalo, josta ihan kohtuullinen velka.
Mies ollut aina ihan rauhallinen tyyppi, joskus harvoin raivostunut mutta ei mitään vakavaa ikinä. Nyt viime aikoina kuitenkin ollut muutama tapaus, jotka ihmetyttäneet mua.
Yhdessä kirjeessäni kerroin miehelle siitä, kuinka meidän etääntyneet välit vaikuttaa meidän seksielämäänkin. Kerroin etten pysty laukeamaan, kun hermot niin kireällä jne.. Muutama päivä tämän jälkeen mies alkoi sängyssä tyydyttään mua käsin (_erittäin_ harvinaista). Mä nautin tilanteesta kyllä, mutta vähitellen miehen otteet kovenivat ja lopulta hän käsitteli mua niin kovakouraisesti, että minuun sattui. Paljon. Mies ei heti lopettanut vaikka pyysin.. Mut on aikanaan raiskattu ja jotenkin pistin tilanteen oman arkuuteni piikkiin, vaikkei mies ikinä ennen olekaan noin käyttäytynyt. Yritin antaa olla.
Eilen meidän esikoinen tuli sanomaan mulle että isi satutti. Kun kysyin, että miten, lapsi näytti kurkkuaan ja sanoi, että isi puristi tästä. Kysyin sitten mieheltä, että mistä lapsi oikein puhuu? Mies selitti, että oli vain pitänyt lasta leuasta kiinni, kun oli halunnut, että lapsi katsoo häntä silmiin kun hän puhuu. Oli siis ollut joku raivaritilanne tms. Mulle vain jäi jotenkin outo olo siitä selityksestä. Myöhemmin huomasin lapsn kaulalla hiertymän,ei mustelmaa tms selvästi näkyvää jälkeä, vaan enemmänkin hankauman tyylisen..
Mä en nyt tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Jotenkin pelottaa, mutta toisaalta tuntuu että ylireagoin, kun kuitenkin mielessä pyörii tuo Oulun tapaus jne. Välillä olen sitä mieltä, että pakkaan lapset autoon ja lähden vanhempieni luo hetkeksi, toisaalta ajattelen että nämä voivat olla vain inhottavia yhteensattumia.. Mitä te tekisitte mun tilanteessani?
Kommentit (9)
jospa ottaisit yhteyttä paikkakuntasi perheneuvolaan... sieltä voisit saada apua ainakin itsellesi ja vinkkeja kuinka asiaa käsittelisit miehesi kanssa. Toisaalta etäisyyden ottaminen ja isovanhemmille kylään meno miehen kanssa käydyn keskustelun kera (siis et lähde salaa, vaan kerrot rehellisesti että sinua pelottaa ja haluat mennä muualle hetkeksi päätäsi selvittämään) voisi olla hyvä "herätyskeino" miehellesi. Tietääkö miehesi raiskauksestasi?
mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nuo molemmat kertomasi tapaukset ovat mielestäni varsin hälyyttäviä. Mies satuttaa sua vaikka pyydät lopettamaan. Mies kuristaa lasta niin että kaulaan tulee jälki. ei enää mitään pikkujuttuja!
Ota aikalisä. Lähde vaikka sinne vanhempiesi luokse. Ota miehesi puhutteluun, kerro suoraan ja avoimesti että miehen väkivaltaisuus pelottaa sua ja et aio sitä sietää enää yhtään tämän enempää.
Aloita myös selustasi varmistaminen, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Selvitä, mistä voit saada tarpeen tullen asunnon, miten elättäisit itsesi ja lapsesi ilman miestä, lasten hoitokuviot jne. Jos joudut lähtemään liitostasi lopullisesti, niin se on helpompaa, kun nämä asiat on selvillä.
Puhu ongelmasta jollekin ulkopuoliselle. Mielellään sekä ammattiauttajalle, että jollekin ystävällesi tai sukulaisellesi.
Perheväkivallalla on usein taipumus pahentua. Se alkaa pienestä, tönäisyistä tms., ja yhtäkkiä joku perheessä saakin jo kunnolla turpiinsa. Ajattele nyt sekä itseäsi että lapsiasi: mitä jos miehesi päättää hakata kolmevuotiaanne tai jomman kumman vauvoistanne?
Voimia ja jaksamista.
että voisi fyysisesti satuttaa itseä tai lapsia niin suhde katkolle ja mies esim. psykologille tms. setvimään ongelmiaan.
Harvinaista tietty, että mies nyt ampuu koko perheensä, mutta se, että mies esim. lyö voi olla jo lähellä. Ja ylipäätänsä pelon ilmapiiriä ei perheessä saa koskaan olla - ei vaikka olisi mikä riita tai kriisi. Auktoriteetti lapsiin on jotain ihan muuta kuin lasten pelko vanhempia kohtaan. Eli sinuna häipyisin ja jättäisn miehelle yksityiskohtaisen selvityksen lähtösi syistä ja pyynnön hakeutua ammatti-ihmisen juttusille.
Onkohan miehesi väsynyt tai stressaantunut! Jos et saa miestäsi puhumaan puhuisiko mies jollekkin ulkopuoliselle?
Teidän on pakko päässä purkamaan tilanne, tauko voisi tehdä hyvää...mutta voisiko miehesi ahdistuisi lisää...pitäisi olla yhteinen päätös...ettei tuu semmosta oloa että nyt mennee vielä huonommin-> vaimo jätti ja vei lapset mennessään...
Amatöörin vaikea neuvoa..hakekaa ihmeessä apua..puhu vaikka neuvolatädille tilanteesta...
Muuta en oikein osaa sanoa! Voimia ja toivotaan että tilanne ei niin paha kuin näyttää...
Mä olen ollut niin ihmeissäni tästä tilanteesta.. Vaikka tuntuu ettei mikään meidän perhe-elämässä ole muuttunut, kuitenkin pelottaa. Pelottaa miehen reaktiot (siis sekä lasten kiukutteluun että siihen, jos alan puhua aiheesta) ja toisaalta sekin, jos tästä joutuisi lähtemään. Mä rakastan tuota äijää, mutta en todella halua uhrata omaa tai lasteni terveyttä tän suhteen eteen.. En halua jäädä odottamaan sitä, jos nyrkki oikeasti heilahtaa. Ja jotenkin se on ihan utopistinen ajatus, kyseessä on se ihminen, jota mä rakastan ja johon mä olen luottanut kuin kallioon.
Tuntuu, kuin multa olis isketty ilmat pihalle.. En osaa oikein ajatella enkä tehdä mitään. Aivan neuvoton olo. Tänään kuitenkin puhuin asiasta mieheni veljen vaimolle, eli siellä tiedetään missä meillä mennään. Äidillenikin ajattelin soittaa vielä tässä illalla. Mies on nyt töissä, eli mä saan olla aika rauhassa ajatusteni kanssa.
Joku kysyi että tietääkö mies siitä, että mut on raiskattu. Tietää. Olen kertonut aika alussa, kun ruvettiin seurustelemaan. Kerroin myös sen, kuinka herkkä oon (etenkin sängyssä) reagoimaan siihen, miten mua kohdellaan. En mikään prinsessa siis (todellakaan :)) vaan vain arka. Kuitenkin meillä on ollut ihan hyvä ja aktiivinen seksielämä nyt seitsemän vuoden ajan.
Ajatuksiaan keräillen,
ap
Ei pidä jäädä yksin tollasia tilanteita pohtimaan! Ja muista että vika ei ole sinussa..mies luultavast uupunut tai masentunu...amatti avulla ja puhumalla toivoisin että saaat rakastamasi miehen takaisin entiselleen!
Perhe elämän pyörittäminen ei ole aina niin helppoa! meilläkin kaksi pientä lasta!
ja huomaan jos itse väsyn tai mies väsyy, annetaan myös itelemme aikaa!
Mutta jos tästä muutama juttu menis vielä hankalamaksi...ei totaalinen uupuminen olisi kaukana!
Pelottavaa tuo on ja miehelläsi ei ole kaikki kunnossa.
Jos miehesi satutti sinua paljon se oli väärin ja tuomittavaa. Lisäksi tuo lapsen kaulasta puristelu ei ollut sopiva teko, luota lapseesi sillä lapsi ei keksi tällaista juttua ja todisteeksi tuli vielä hiertymäkin.
Tarpeetonta voimankäyttöä joka voi kuohahtaa yli. Miehesi on stressaantunut, ilmeisesti velat painaa mieltä ja perhe-elämä ei ole mallillaan jos ei puhukaan asioista vaan joudut kirjoittelemaan puolisolle kirjeitä.
Aikalisä tai ero ennen kuin tapahtuu oulut.
ja se sanoi, että ei koskaan voisi toimia noin ja että miehesi on ylittänyt rajan, minkä toisella puolella on jotain perustavanlaatuisesti väärin.
Kerro miehellesi, että olet huomannut muutoksen hänessä ja se pelottaa sinua. Toimi kuitenkin aina vaistosi mukaan.