Miten sanoisi rakkaalle mutta täysin tyylitajuttomalle ystävälle pukeutumisesta?
Hänellä oli ystäviemme häissä tuulitakki juhlapuvun kanssa ulkona (oli siis kaasona ja morsian hankkinut molemmille kaasoille samanlaiset puvut luultavasti juuri ystävämme tyylitajun vuoksi). Ystävä etsii töitä ja on muutamaan haastatteluun menossa, mutta pukeutuminen on jotain aivan uskomatonta ja varmasti vaikuttaa myös työn saantiin. Miten kauniisti sanoa loukkaamatta toisen syviä tuntoja?
Kommentit (13)
SItten voit ehdottaa jotain muutoksia.
Et voi mennä huomauttamaan. Mutta jos hän kertoo, että menee haastatteluun, niin minusta voit sanoa suoraan, että " mä haluan tulla pukemaan sinut" . Jos hän ihmettelee, niin sano, että sulla on jokin tosi hyvä idea.
Sitten jos tulee vastaan joku hyvä vaate sano sille että hei, eikös tämä sopis tosi hyvin siihen sun työhaastatteluun.
Minä sanoisin ihan suoraan, että työhaastatteluun kannattaa satsata täysillä myös pukeutumisen puolesta ja tarjoutuisin mukaan ostoksille tai vaatekaappia penkomaan.
Minusta paljon tökerömpää on kierrellä selvää asiaa.
mitään, vaan hyväksyt hänet sellaisenaan kuin on, pukeutumista myöten, hänellä on varmasti oma tyylinsä.
eikä naureskele partaansa ja sitten vielä kuuntele niitä miksi hastattelut aina menee pieleen? -pällistelyjä.
saamaan vermeidensä takia töitä. Kyllä silloin kunnon ystävä koettaa edes kautta rantain saada jotenkin tilannetta parannettua. Samahan se on sitten mitä sillä tyypillä on päällä loppuelämän kannalta vähemmän kriittiissä tilanteissa.
sitten ystäväsi kokonaan muuttamaan tyyliänsä. Ei se riitä, että saat pukeuumaan tyylikkäästi työhaastatteluun ja jos sen perusteella saa työn ja palaakin sitten takas vanhaan tyyliin kun aloittaa työt niin voi työnantaja vähän pettyä valintaansa. minusta työhaastattelussa pitää kuitenkin antaa oikea kuva itsestään, eikä esittää muuta kuin on.
On ihan sama mitä vaikka jollain rivikääntäjällä on päällä. Asiakkaita ei tapaa koskaan jne. Toki jos mimmi sitten palkataan firman pr-henkilöksi, asia on eri.
kyllä haastattelussa olla edustava ja fiksunnäköinen. Ja jos esim. kääntää ranskasta tai italiasta, ei ehkä kulttuurin tuntemus vakuuta, jos tyylitaju loistaa täysin poissaolollaan!
Minä käännän kotona, kukaan ei näe ja silti pidän kyllä huolen siitä, että pysyy ulkonäkökin kuosissa...
Ole hiljaa vain ja mieti, onko kyse kuitenkaan tyylitajuttomuudesta vai siitä, ettei tyylitaju ole samanlainen kuin itselläsi.
Ja tyylitajuttomallakin on oikeus olla omanlaisensa, jos nyt tyylitajuttomia tai tyylitajuisia nyt onkaan olemassa.
Ja kyllä se siihen tyssää, se työnhaku. Kunnon ystävä sanoo asiasta, eikä anna ihmisen takoa turhaan.
parantamisen varaa. Mutta ei mulla ole mitaan tarvetta sanoa asiasta mitaan. Pukeutukoon miten haluaa!