Harmittaa miehen puolesta. En saanut sanottua
että minut on pyydetty ystäväni lapsen kummiksi, mutta häntä ei. Ymmärrän kyllä tavallaa ystävän ratkaisun, koska lapselle on muutenkin tulossa paljon kummeja (en tiedä, ovatko pariskuntia). Ja jokainenhan tietysti päättää kummiasioista itse. Mieheni vain on muutenkin ollut viime aikoina alamaissa ja tiedän, että tämä vain lisää hänen " en kelpaa mihinkään" -tunnettaan.
Kommentit (11)
Itse olen sellainen, että jos tilanne olisi päinvastoin varmaan miettisin, mitä vikaa minussa on jne.
Kuitenkin kummeiksi pitäisi perinteisesti pyytää pariskuntaa. Kummin tehtävä on auttaa kristillisessä kasvatuksessa ja yksi keino siihen on näyttää perhe-elämän kunnioitus. Tähän perustuu molempien pyytäminen kummeiksi.
Mä ainakin ryhdyin kaverin lapsen kummiksi ilomielin vaikkei miestä pyydetty kummiksi. Musta aviopuolisoillakin voi olla jotain " omaa" ...
Ja aion seuraavalle pyytää kummiksi vain erään pariskunnan naispuoliskoa.
Äh, mieheni on vain aika ujo ja syrjäänvetäytyvä, jotenkin olisi tuntunut vain hyvältä, että hänetkin olisi huomioitu. No, ehkä tämä ei sittenkään ole hänelle niin iso juttu - mies kun on.
No, ei kai tämä mikään tragedia ole. Samalla tavalla varmaan pariskuntana/perheenä huomioimme lasta, vaikkei mies olekaan kummi. Taisin ylireagoida (on vähän taipumusta...)
Samoin otimme toiseksi kummiksi mieheni ystävän, hänen avovaimoaan ei pyydetty. Syy oli yksinkertainen, emme tunne juurikaan näitä puolisoita, tapaamme yleensä vain näitä omia kavereitamme. Ja jos näiden pariskuntien suhde katkeaisi, katkeaisi myös kummisuhde näihin puolisoihin, sillä emme mitenkään koskaan ole suoraan tekemisissä heidän kanssaan, ainoastaan kaveriemme välityksellä.
Vierailija:
Samoin otimme toiseksi kummiksi mieheni ystävän, hänen avovaimoaan ei pyydetty. Syy oli yksinkertainen, emme tunne juurikaan näitä puolisoita, tapaamme yleensä vain näitä omia kavereitamme. Ja jos näiden pariskuntien suhde katkeaisi, katkeaisi myös kummisuhde näihin puolisoihin, sillä emme mitenkään koskaan ole suoraan tekemisissä heidän kanssaan, ainoastaan kaveriemme välityksellä.
Jos jatkuvasti saa kokea, että " ei me haluta sinuun tutustua, koska olet vain kaverin puoliso" , niin kyllä sellainen hiertää pariskunnan välejä ja pidemmällä tähtäimellä hiertää paljonkin. Eli jos jonain päivänä kaverin suhde katkeaa, niin voit vain miettiä, mikä oli oma osuutesi siinä katkeamistarinassa.
Tais olla tämän aamun älyttömin viesti...
eikä miestä pyydetty vaikka aviossa oltiin jo silloin. Lapselle tuli toinenkin kummi samalla periaatteella, ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Päinvastoin, miehelle tais olla vaan helpotus, ettei tarvi miettiä kaikenlaisia " velvollisuuksia" ..
Pyydetään vain se, joka oikeasti halutaan. Ja yksi puoliso on pyydetty sitten seuraavan lapsen kummiksi.
Ei edes ole tullut mieleen, että se voisi loukata jotakuta.
Toisaalta ajettelen, että kummin puoliso on läheinen lapselle, vaikkei kummi olisikaan.
Lähipiirissä on tosi paljon huonoja kokemuksia näistä eronneista kummivanhemmista, joista lopulta ei enää kumpikaan pidä yhteyttä kummilapseen.
Mä luulin pitkään, että kaveri pyysi vain minua, kun soitti minulle ja puhui muistakin kummeista. Mutta vähän ennen kastetta selvisi, että hän halusikin kummeiksi meidät molemmat.