Ottaisitko sijaislapsia jos sinulla olisi omat lapset vielä ala-asteikäisiä?
Tilanne että yksi lapsistamme, ekaluokkalainen ei tahtoisi sijaislasta meille asumaan. Muuten tarkoitus ottaa nyt syksyllä sijaislapsi meille.
Onko kokemuksia miten omat lapset ovat suhtautuneet?
Kommentit (5)
se että äiti korvaa omat lapset vierailla, näinhän lapset monesti sen ajattelevat.
Kyllä omat lapseni ovat ne tärkeimmät sitten vasta muiden. Vaikkakin on mielestäni upeeta että on ihmisiä jotka auttavat huonommassa osassa olevia.
Se pistää perheen niin lujille, että kaikkien on tiedettävä mihin ryhtyy. Se ei ole vain päätös perheen vanhemmille vaan niitä omia lapsiakin kannattaa kuunnella, tilanne voi olla heille jopa rankempi.
Oman perheen pitää olla loistavassa kunnossa, jotta sijaisvanhemmuuteen voisi ryhtyä. Parisuhteen täytyy toimia ja puheyhteyden lapsiin. Muuten siinä vain satuttaa omaa perhettään eli " lapsellisten" kannattaa miettiä tarkkaan.
Meillä on kolme sijoitettua lasta ja ensimmäinen tuli, kun omat lapsemme olivat 4,7,9 ja 12-vuotiaita.
Meille sijoitettiin vauva ja kaikki lapset olivat hyväksyneet, että uusi perheenjäsen tulee.
En ottaisi leikki-ikäistä lasta sijoitukseen, jos kouluikäinen oma lapsi on vastaan. Oletko keskustella lapsen kanssa siitä, miksi hän ei halua, että perheeseenne tulee sijaislapsi ? Katso myös perhehoitoliiton sivuilta, heillä on muistaakseni materiaalia, joka on tarkoitettu perheen biologisille lapsille.
Varsinkin jo leikki-ikäisen tai vanhemman lapsen tulo perheeseen muuttaa pitkäksi aikaa perheen elämää. Lapsi tuo mukanaan valtavan lastin elettyä elämää, joka on sisältänyt sellaisia kokemuksia, joista perheenne biologisilla lapsilla ei ole aavistustakaan. Pari ensimmäistä vuotta menee ilman muuta näiden kokemusten putkahdellessa esiin mitä moninaisimmissa tilanteissa, aikaa lapsi tarvitsee sijaisvanhemmilta todella paljon ja väistämättä perheen biologisista lapsista voi tuntua, että sijoitettu lapsi on ryöstänyt heiltä vanhemmat.
Sijoitetulla lapsella on, riippumatta siitä ajasta ja materiasta jota hän saa sijaisperheessä osakseen, usein kokemus, että perheen biologiset lapset ovat paremmassa asemassa (kuten luonnollisesti ovatkin, saavathan he asua omien vanhempiensa kanssa ja ovat aina saaneet sen hoidon ja huolenpidon osakseen, joka lapselle kuuluu). Tästä aiheutuu kateutta ja kiusantekoa, jota biologiset lapset eivät voi ymmärtää.
Siis, ei missään tapauksessa pidä ottaa sijoitettua lasta ellei ensin olla perheessä yksimielisiä asiasta.
Aika paljon riippuu siitäkin onko tulija ihn pieni vai iältään lähempänä nuorinta lastanne. Jos tulokas on pikkuinen, voi ekaluokkalaisen suhtautumionen olla samanlaista mustasukkaisuutta, kuin jos perheeseen syntyisi vauva. Taas on selkeästí kilpailija. Perheen nuorimmalla lapsella on joka tapauksessa edessä " arvon alennus" , kun ei enää olekaan kuopus.
Monessa perheessä myös adoptiolapsia ei biolapset ensin halua. Kannattaa jutella vaikka sossun avulla, josko olisi vain alkureaktiota.