Miten voin lopettaa lapsilleni huutamisen? Auttakaa!
Olen huutamisen ja raivoamisen kierteessä enkä tiedä miten tästä eroon. Joka aamu päätän etten tänään huuda ja kuinka ollakaan, ei se päätös pidä... vihaan itseäni kun huudan. En haluaisi, mutta en osaa käsitellä agressioitani muuten, kun tuntuu että lapset tahallaan ärsyttävät ja tekevät pahojaan :(
Nyt ihan oikeasti toivoisin että joku ottaisi tämän tosissaan ja neuvoisi minua, miten pääsen tästä eroon. En muuten enää kestä itseäni kohta :´((
Kommentit (16)
Katso silmiin lapsen tasolla, juttele ja kehu hymyillen, kerro kuinka tärkeä lapsi on ja kuinka rakastat. Aika enkeleiksi ne muuttuvat. Ja sitten saat takaisin päin positiivista energiaa ja mielipaha hormonit vähenee.
jos muksut ei kuuntele hieman kovempaa ääntäni (ei huutoa), nappaan syliin, käännän silmät mun silmiin ja pidän siinä niin kauan, että saan katsekontaktin ja kiukuttelun loppumaan ja lapsen kuuntelemaan minua. Välillä ei onnistu ja silloin menee hermo ja huuto alkaa.
Mä aloitin potkunyrkkeilyn, siinä saa purkaa aggressioita. Kokeile.
Lapset saavat muistuttaa sinua tästä. Rahoilla teette sitten yhdessä jotain mukavaa, vaikka jätskit, elokuvan vuokraus tms.
Samalla voi myös sopia lasten huonojen tapojen suhteen jotain vastaavaa systeemiä.
En enää juuri yhtään kestä lasten temppuiluja, ja kun tuntuu etteivät usko mitään :(( Sitten räjähdän ja huudan, joskus tartun tiukasti käsivarresta mutta en ole koskaan lyönyt. Mutta hillittömiä raivareita saan ja olen neuvoton, miten näistä eroon :((
ap
Helpottui kun lapset menivät hoitoon ja sain omaa aikaa.
Omaa turhautuneisuuttaan siinä vain purkaa, huutaminen on kyllä tosi huono tapa. Kyse on aggressiosta, jota ei pysty käsittelemään. Varmaan joku terapia auttaisi.
Olen yrittänyt nyt jonkin aikaa " tarkkailla itteäni" ja huomannut, että yleensä desibelit nousee etenkin silloin kun pitää vaikka lähteä johonkin tai tehdä jokin työ valmiiksi tms. Silloin päreet palaa toooosi helposti. Mä kokeilin sellaista että sanoin pojalle (3v) että ens kerralla kun äiti huutaa niin sano äidille että rauhoitu vähän. Lapsihan ei saa tietenkään joutua olemaan " hoitovastuussa" mun huutamisongelmassa, mutta tämä on auttanut. Pysähsyn heti miettimään että mitä voin aiheuttaa kauhealla karjumisellani. Lisäksi yritän välttää stressaavia tilanteita. Suurin apu luultavasti olis tämän jatkuvan väsymyksen ja masennuksen hoito, koska huuto mulla ainakin on oire tai ainakin pahentunut juuri väsymyksen vuoksi. Helpommin sanottu kuin tehty, kun olen käytännössä yh vaikka naimisissa olenkin. Täytyy yrittää tietoisesti vähentää huutamista, sillä se kai edes vähenee. Jos keksit jotain hyviä keinoja niin kerro ihmeessä.
kunhan sitten reilun riitelyn päätteeksi asioista myös sovitaan reilusti. Lapsen tulee saada tietää, ettei vika ole lapsessa. AIka pienenkin lapsen kanssa voi jutella tunteista ja kertoa kuinka äitiäkin välillä suututtaa.
Syytän kyllä itseäni rankasti näistä nykyään jokapäiväisistä huutamisista. Tuntuu niin pahalta kun alentuu moiseen, mutta... ei ole helppoa pysyä tyynenä.
ap
Nykyään en huuda juuri koskaan ja suhde lapsiin on parantunut paljon :)
Olen päättänyt olla rauhallinen, laittaa lapsen jäähylle omaan huoneeseen, nurkkaan tai ottaa syliin hetkeksi. Kun ollaan rauhoituttu puhutaan ja selvitetään miksi jotain asiaa ei saa tehdä. Huutaminen on niin turhaa ja tyhmää, mutta väsyneenä siihen syyllistyy..
Lopulta hain apua ja parikin asiantuntijaa diagnosoi minut masentuneeksi. Se ei ehkä ensimmäisenä olisi tullut mieleeni, mutta tilanteeseen kypsyneenä aloitin mielialalääkityksen minimiannoksella. En tiedä vaikuttaako lääke vai onko vain plasebovaikutusta, mutta minnun pinnani on ainakin pidentynyt huomattavasti ja nykyään huudan vain aiheesta eli entisen monta kertaa päivässä sijasta nyt vain silloin tällöin, en edes joka viikko. Eli kaikki lähtee omasta olosta. Kun on hyvä olla, jaksaa olla lapsillekin hyvä ja päinvastoin.
Lisäksi kannattaa muuten joskus keskittyä kuuntelemaan ja katselemaan, jos näet jossain julkisella paikalla jonkun äidin tai isän huutavan lapsilleen. Katso lasten ilmeitä, kuuntele miten hirveältä kuulostaa.
Ei lasten tunteisiin, räjähdyksiin ja tunteenpurkauksiin pidä mennä mukaan! Vanha kunnon kymmeneen laskeminen ennen räjähdystä voisi auttaa joissain tilanteissa. Toiseen huoneeseen meneminen ja syvään hengittäminen joissain muissa.
Ajatelkaa tulevaisuutta. Lapsenne kasvavat, millaisena haluatte heidän muistavan lapsuutensa? Sellaisenako, jossa äiti rääkyi, huusi ja syyllisti lapsia? Vai sellaisena, jossa äiti oli turvallinen kallio johon saatoi nojata pelkämättä kauheita räjähdyksiä?
Miettikää, nuo pienet vasta opettelevat elämää, eivät he VOI olla täydellisiä, kilttejä pikku koneita, reppanat.
Ette voi vaatia lapsianne rauhoittumaan ja olemaan kilttejä jos ette siihen itsekään pysty. Purkakaa negatiiviset tunteenne muualla, älkää oksentako niitä lastenne päälle!!!
Hankkikaa hoitoapua, maksakaa vaikka siitä jos tukiverkkoja ei ole. Jos ei ole rahaa, kääntykää yhteiskunnan avun puoleen. Antakaa lapsillenne hyvä ja rauhallinen lapsuus.
älä ihmeessä kuitenkaan anna syyllisyyden painaa liikaa, kyllä aikuisellakin on oikeus olla väsynyt ja ärtynyt. Kun repsahdus (=huuto) sattuu, yritä rauhoittua ja sitten selittää lapselle että äiti on vähän väsynyt jne. syyllistäminen ei oikeasti auta ja sellaista ihmistä ei olekaan joks pysyis aina tyynenä ja kasvattais lapsia " kalliomaisen" johdonmukaisesti. Pääasia että rakastat lapsiasi ja annat myös senkin näkyä mahdollisimman usein. Lapsi kyllä näin ollen tietää että äitiin voi turvata ja että äiti rakastaa vaikka välillä huutaakin.
ja sitten rupee tekemään lapsia...järjestäen kaikki tietämäni huutajat ovat nuoria äitejä ja heillä sattuu vielä olemaan liian monta lasta kasvatettavana ikäänsä nähden, joten taakka käy liian kovaksi jaksamisen suhteen.
En tiedä miten lopettaa, pelkään että en enää ole kelvollinen äiti lapsilleni. Mä vieläpä kiroan, nimittelen yms... vihaan itseäni sen vuoksi.
Miten saisin paremmat hermot...