Miten voitte kapeassa siraalasängyssä nukkua pienen heiveröisen vaavin kanssa?

suomalaista ja ulkomaista mediaa huomattavasti keskivertoa tehokkaammin, ammatista johtuen. JA varmasti muistaisin moisen uutisen.

Vierailija:

En muista oliko suomalainen kyseessä, suomalaisessa lehdessä kumminkin muutama vuosi sitten. Äiti oli vain niin väsynyt. Voihan niinkin sanoa ettei kukaan äiti unohtaisi vauvaansa, mutta niinvain kävi viimeksi keväällä, koska äiti ei ollut humalassa, vaan vain niin väsynyt. Joten typerämpää mielestäni vedota sellaiseen että jotain muka ei olisi tapahtunut tässä 6 miljardin ihmisen pallolla, huoh..

Olen kuitenkin lihava ihminen. Eli jos vauva nukkui niin en ainakaan minä.

Vierailija:

Terve tupakoimaton ja selvä äiti ei voi vahingossa kierähtää lapsen päälle.

Miten TUPAKKA saatiin tungettua tähänkin keskusteluun ? Miten ihmeessä se liittyy vauvan päälle kierähtämiseen tupakoiko vai ei ?

ja tissitkin melkoiset ja nukkunut vauva kainalossa aina sairaalassa. En malta millään jättää vauvaa koppaan tai hoitoon. Olenkin ollut aina vain kaksi pakollista yötä ja lähtenyt heti kotiin zombina. Senkin jälkeen olen nukkunut vauva vieressä. Kätilö varoitti, että näin suurilla rinnoilla on riski imettää makuultaan. Vauva söi niin tiheästi, ettei muuta mahdollisuutta ollut. Pelkäsin itsekin, että tukehdutan pienen, mutta se onkin näköjään tekniikkalaji, kun sen oppii ja vauvan suuhun tulee vain nänni ja tarvittava määrä rintaa ei tukehtumisvaaraa ole pienirintaista enempää. Itse en kääntyile unissani ja luonto on vissiin järjestänyt asian niin, että sitä herää pienimpäänkin.

Useita kertoja olen herännyt vauva-aikana siihen, että olen ollut kääntymässä vauvan päälle tai että vauvalla on menossa tyyny naaman päälle. Tätä sanon vaistojen pelaamiseksi. Tosi nukun niin, että tyyny on pystyssä ts. se on tasan oman pääni alla. Vauva on reunan puolella, pinnis laitana, sillä miehen mutksita en uskalla olla varma.



Näin olen jaksanut yöimetykset ja -heräämiset. Unissani olen pääsääntöisesti imettänyt ja hetken päästä sen verran herännyt, että siirtänyt vauvan aavistuksen kauemmas.



Meille kätilö sanoi toisen lapsen kohdalla, kun emmin, voinko ottaa sen viereen nukkumaan, kun ei millään hiljentynyt, että kuka nyt saippuakupissa haluaisi nukkua.

Itse en uskaltanut ottaa vauvaa siihen kapeaan sänkyyn, vaan vauva nukkui kaukalossa vierellä. Hyi minua, kun ajattelin omaa nukkumismukavuuttani.

tietysti, ja kasivarsi sillalailla vauvan ymparilla, etta en olisi voinut paalle pyorahtaa vaikka kuinka unessa. aika omituinen asento, mutta siihen tottui, eika voinut kaantya helposti. Englannissa synnytysosastoilla sangyilla on lakanat ja viltit, joten pistin vauvanpuoleisen paallyslakanan patjan alle, ja sangyn reunan ja vauvan valiin tiukalle rullalle kaaritty pikkuviltti sinne lakanan alle. Siten en olisi voinut vahingossakaan tyontaa vauvaa lattialle. Ja nukuin tosi kevyesti torkkuen.

itse en vonut nukkua vauva vieressä, koska liikun unissani paljon ja pelkäsin, että vauva putoaa lattialle. yritin kyllä, mutta ei siinä uni tullut silmään kun jännitti niin paljon. vauva lähti vauvalaan kun olin niin kauhean väsynyt synnytyksestä, mutta eroahdistuksessani hain hänet parin tunnin kuluttua takaisin kun pelkäsin, etteivät he hoida häntä kunnolla. lopulta nukuin parhaiten vauva kaukalossa sängyn vieressä. kotona vauva nukkui sitten meidän välissä, ja vaikka mieheni on lyönyt minua unissaan kyynärpäällä useita kertoja, vauva sai olla ihan rauhassa :)



ps. sängyissä on sairaalakohtaisia eroja. esim. naikkarilla sängyssäni ei ollut nostettavia laitoja. olen laboratoriohoitaja ja kiertänyt eri sairaaloiden osastoilla näytteenotossa. samassa sairaalassakin on erilaisia sänkyjä... voisin kuvitella, että esim. tammisaaressa taas panostetaan paremmin vierihoitoon sopiviin sänkyihin.