Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mieheni (uusperhe) sanoi niin ihanasti kun luin jo yläasteikäisten poikieni vauvakirjoista juttuja ääneen:

Vierailija
14.08.2007 |

voi kun olisin saanut olla kokemassa nuo kaikki (uimaan ja pyöräilemään oppimiset, ekan koulupäivän jne).

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän (uusperhe) isä oli mukana kokemassa kaikki nuo :)

Vierailija
2/17 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä upeampaa olisi voinut olla jos olisitte ex-miehesi kanssa TAHTONEET rakastaa toisianne oikeasti jolloin lapset olisivat saaneet kasvaa aikuisiksi ehjässä perheessä.

-noh, kun en yhksityiskohtia tunne niin ei kai voi yleistää, ehkä lapset ovat nyt Paljon Onnellisempia kun äiti ja isi ei enää oo yhdessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmevastauksia täällä taas...

Vierailija
4/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanottiin että jätä se ja olet vastuuton jos annat lasten kasvaa sen kanssa.

Vierailija
5/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli kuitenkin mieheltäsi ihanasti sanottu :)



Meillä myös tietynlainen uusperhe. Mies onkin joskus sanonut, että olisi ollut kiva olla mukana synnytyksessä ym.

Vaikka aika " alusta astihan" mies on lapseni elämässä ollut. Poika oli vain 8kk kun aloimme seurustelemaan :)

Vierailija
6/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikissa uusperheissä ei ole yhtä hyvin. onko teillä myös yhteisiä lapsia? Onko miehelläsi lapsia aikaisemmasta suhteesta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

siinä vaiheessa, kun nuo pyöräilyt ja muut on opittu, ettei meitä kolmea vanhempaa siinä olisi missään tapauksessa ollut.

Vierailija
8/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen yksinhuoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kauheasti ei tähän soppaan uusioperhettä viitsi perustaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä sinä tule tänne saarnaamaan, kun et tiedä asioiden taustoja.

Vierailija
10/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kanssa uusperhe, sillä lapseni biologinen isä ei jaksanut kiinnostua lapsestaan, vaan mieluummin raahasi lapsen ollessa 3kk jonkun lähes teinin tytön kotiimme pantavaksi lapsen pinnasängyn edessä, sitten lopulta lähti tämän tytön kanssa viettämään epävakaata, alkoholinhuuruista elämää.



Ainoa asia, mistä olen koko sotkussa onnellinen on, että tämä ex-mieheni sai tämän " heromoromahduksensa" , luonteenmuutoksensa tai mikä ikinä se nyt olikaan (nimittäin se ei ollut sen miehen käytöstä, jonka olin tuntenut ja jota olin rakastanut 7 vuotta, ja jonka kanssa lapsi yhdessä alulle pistettiin; enkä vielä tänäkään päivänä ole saanut selitystä siihen mitä tapahtui ja miksi) sen verran aikaisin lapsen elämässä, ettei lapsi muista isäänsä, eikä joutunut näin kokemaan sitä eroa ja hylkäämistä jo kiinnyttyään isäänsä. Ja näin myös tapasin nykyisen mieheni " ajoissa" . Hän ehti lapseni elämään tämän ollessa 2,5 vuotta, sai kokea ne polkupyörällä harjoittelut ynnä muut, ja nyt ekaluokkalaiseni ei muista aikaa ilman isäpuoltaan; ainoaa isää jonka tuntee ja jota rakastaa.



Miehesi kuulostaa ihanalta ap, ja osaa selvästi asettaa vanhemmat lapsesi teidän perheessä ja sydämessään heille kuuluvalle paikalle: rinnakkain yhteisen biologisen lapsenne kanssa.



Kutoselle ja muille hurskastelijoille voisin sanoa, että elämä voi teidätkin joskus yllättää. Ihmiset muuttuvat ja tekevät yllättäviä tekoja ja valintoja. Ero ei ole koskaan lapsiperheessä helppo asia, joten suurimassa osassa eroperheitä se todellakin on ollut AINOA vaihtoehto. On todella loukkaavaa heitellä omasta ydinperheestään käsin tuollaisia tuomitsevia kommentteja, jos ei tosiaan tapauksesta mitään tiedä. Kuvittele, jos oma miehesi jättäisi kylmiltään perheenne, ja sinun tulisi paitsi selviytyä kaikesta yksin särkyneellä sydämellä ja opetella luottamaan ihmisiin täysin uudestaan myös kuunnella siinä sivussa tuntemattomien ihmisten tuomioita siitä, kuinka lapsillasi on nyt " paha" kun itsekkäästi olet erosi aiheuttanut...



Ja vanhemmuus ei todellakaan ole biologiaa, vaan sitoutumista, rakastamista, arjen elämistä. Kuka tahansa voi laittaa lapsen alulle, mutta vanhempi voi olla vain, jos jää hoitamaan, kasvattamaan ja rakastamaan sitä lasta. Vai kumpi arvon kutosen mielestä on minun lapseni isä: se, joka pisti minut raskaaksi ja jätti sitten lapsen ollessa vasta jokusen kuukauden ikäinen. Vai se, joka jo viisi vuotta on elänyt päivästä päivään lapsen kanssa: pyyhkinyt oksennuksia sängystä, opettanut uimaan, lukenut iltasatuja, valvonut lastenklinikan päivystyksessä, kuvannut innoissaan videokameralla tarhan joulujuhlissa, pistänyt lapsen kuvan työpöydälleen, vienyt poikien saunailtaan, tehnyt jokaisen päätöksensä viiden vuoden ajan ajatellen lapsen parasta...



Minusta on uskomattoman hienoa, että vaikka löytyy pilvin pimein näitä kusipäitä, jotka eivät pysty luomaan kiintymyssidettä OMAAN biologiseen lapseensa, tai kantamaan tästä vastuuta, löytyy myös näitä ap:n ja oman mieheni kaltaisia helmiä, jotka pystyvät sen tekemään 100 prosenttisesti, VAIKKA lapsi ei edes ole biologisesti heidän!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulle (kyynisyyden huipentumalle) tuli täällä av-palstalla kyyneleet silmiin. Kiitos. Kirjoitit hyvin.



-ap-

Vierailija
12/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseni bio-isä ilmoitti jo raskausaikana ettei tahdo olla missään tekemisissä " sen vitun kakaran kanssa" . Sinnikkäiden pyyntöjeni seurauksena tuli katsomaan lasta tämän ollessa 3kk. Sen jälkeen ei ole kuulunut kuin kaksi tekstiviestiä.

En usko, että hän edes tietää, että minulla on mies. Ja vaikka tietäisikin, niin saa olla siellä missä pysyy. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäisiä lapsesi olivat kun aloit yhteiselon nykyisen miehesi kanssa?

Miten lapset suhtautuivat isäpuoleen?

Itsellä ehkä samanlainen tilanne tulollaan :)

Vierailija
14/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etenkin kun sinulla on lapsi. Ajattelitko lastasi lainkaan???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Novelleja tms. lehtiin tai jotain

Vierailija
16/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikähän olisi sopiva aika odottaa? 10v?

Vierailija
17/17 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä sitten mielestäsi olisi sopiva aika? Millä perusteella? Entä onko " sopiva" aika eri jos on kyse 25-vuotiaista tai jos on kyse 40-vuotiaista?



Itse olen tuntenut nykyisen miesystäväni (ei siis ole lasteni isä) 4 vuotta, josta vuosi seurusteltu. Voisin hyvin kuvitella, että muutettaisiin yhteen eikä se mielestäni olisi lainkaan hätäistä (käytännön syistä ei nyt kuitenkaan vielä aiota). Lapsetkin kyselevät jatkuvasti, että eikö hän voisi muuttaa meille asumaan. Ikää meillä 35 ja 37. Väitän, että tässä iässä tietää jo hiukan paremmin mitä tahtoo kuin kaksvitosena, varsinkin jos on kokemuksesta ja virheistään oppinut.