Hormoonit jyllää ja mies käy hermoille - pakko purkautua tänne
Synnytys lähestymässä ja mies on yhtäkkiä joka viikonloppu jossain juhlimassa. Eilen otin sitten puheeksi, että oletko taas lauantaina menossa juhlimaan. Mies sanoi, että tekis kyllä mieli mennä - ja minähän en kiellä periaattestakaan ja tunnen mieheni niin hyvin, että hän menisi siltikin jos haluaa. Sanoin sitten, että toivottavasti ei lapsi päätä syntyä silloin, kun olisihan se kurjaa mennä yksin synnyttämään sen vuoksi, että mies on juhlimassa. Kysyin vielä, että haluaako hän oikeastaan edes lähtä synnytykseen mukaan - hän vastasi, että täytyy kai sinne lähtä. (tähän väliin tiedoksi, että me ei riidellä koskaan - ei osata) En kommentoinut tähän mitenkään. Kysyin että täytyykö minun järjestää sunnuntaille lapsenvahti jos lähden synnyttämään vai pystyykö hän hoitamaan esikoista krapulaltaan. (jos yöllä tulee lähtö - saan naapurista lapsenvahdin) Hän aikoi yrittää muistaa ottaa niin vähän että pystyy itse hoitamaan.
Mies sitten nukahti ja minä aloin miettimään kaikkea itsesääli asioita mm. on kamalaa kun mies ei halua nähdä lapsensa syntymää ym... Sain sitten hysteerisen itkukohtauksen ja siinä sängystä ylös vääntäytyessäni mies heräsi ja kysyi mikä hätänä. Menin vessaan lukkojen taakse itkemään ja mies oven takana, että avaa - mikä hätänä. Minä siihen, ettei mikään hätänä, jätä mut rauhaan. Kun viimein rauhoituin ja menin takaisin nukkumaan - mies kuorsasi autuaasti.
Olen vieläkin niin vihainen, että olen ajatellut ihan tosissani lähteä yksin taksilla synnyttämään kun sen aika koittaa - vaikka mies olisi kotona ja vaikka meille saataisiin lapsenvahti. Pelottaa vaan kamalasti, sillä viimeksi mies oli todella tukena siellä ja synnytys oli kamala kokemus.
Kommentit (2)
ehkä teemme nyt toisen lapsen ihan sen vuoksi, ettei ainakaan minulla ole mahdollisuutta toiseen lapseen jos eroaisimme. Ikä alkaa painaan.
Mies on kyllä käyttäytynyt ihan ok tähän saakka - olisikohan hänellä nyt jotain viimehetken panikointia asian kanssa.
Mistä voisi oppia rakentavaa riitelyä?
ap
Ja kannattaisiko opetella se riitelemisen taito? Rakentava sellainen. Tuo teidän meininkin kuulostaa, anteeksi nyt vain, kimppakämpältä eikä parisuhteelta.