Voinhan mä olla töistä pois kun en henkisesti jaksa mennä sinne?
Kauhea syyllisyys jo pelkästä ajatuksesta mutta kun olen aivan loppu tuon työn suhteen :( Siellä on huono ilmapiiri ja moni saikulla, en jaksa yksin hoitaa kaikkea! Näen jo painajaisia koko työstä ja kaikki viikonloput menee pelätessä maanantaita ja tulevaa viikkoa. Tuntuu etten kestä enää ja tiedän huomenna olevan taas hirveä päivä kun henkilökuntaa puuttuu! Pitääkö mun ajatella työtä ja työkavereita vai saanko mä ajatella itseänikin välillä? Perhe- elämäkin kärsii tästä mun työstä.
Kommentit (6)
Ne ihan lähimmät työkaverit on ihan kivoja joten en haluais, että ne joutuu kärsimään mun poissaolosta mutta kun mulla menee muutenkin masennuslääke ja ja ja... Olen voinut pitkään ihan hyvin mutta tuolla työpaikalla on se johtaminen ihan perseestä, tekivät yhden todella huonon siirron ja nyt sieltä on valehtelematta 30%ihmisistä saikulla tai lähdössä (tälläkin viikolla 2 vaihtaa työpaikkaa). Pelkään oman psyykeni puolesta koska olen vähän veitsenterällä.
Mun tiimissä pitäis olla 2 sairaanhoitajaa (olen siis itse sh) ja se toinen on lomalla/sairaslomalla toista kuukautta. Yksin olen huolehtinut kaikesta. Viime viikolla en saanut lapsia 10 minuutin ajaksi minnekään (mummo hoiti mutta kävi pikaisesti asioilla) joten lapset tulivat työpaikalle hetkeksi. Istuivat ja piirsivät nätisti mutta pomo hyökkäs haukkumaan! No, ymmärrän sen mutta tuntui todella " kivalta" kun se oli ainoa asia mitä se mulle on sanonut koko tänä aikana...
miten nää lapset, äitisi ja tää muu juttu kuuluu niinku yhteen.
työnantajan joustosta ja solidaarisuudesta...
Totta helvetissä sinun pitää ajatella itseäsi! Nyt otat sitä saikkua ja sassiin. Voit myös ajatella asian niin (kun selvästi korkeamoraalisena ihmisenä kannat huolta työpaikan toimivuudesta ja työtovereista), että huonovointisena ja itsesi piippuun ajaneena et hyödytä ketään. Jokaisella ihmisellä on katkeamispiste, ja jos ei sitä ennen tartu asioihin ja pidä itseään kunnossa, ovat seuraukset työpaikalle(kin) paljon suuremmat ja tuhoisemmat. Voit tietty venyttää psyykettäsi äärimmilleen ja sitten puolen vuoden päästä sairastua pahasti masennukseen, paniikkihäiriöön tai muuhun vastaavaan, jota et voi enää itse " parantaa" , vaan oireet ovat sitä luokkaa, että joudut puolen vuoden sairaslomalle ja vahvalle lääkitykselle saman tien. Ja vaikka näin ei kävisikään, oletko väsyneenä, stressaantuneena ja äärimmilläsi sellainen sh ja työntekijä, millainen haluaisit olla?
Ja sitten pidemmällä aikavälillä: Jos tilanne on noin paha, kannattaisiko vaihtaa työpaikkaa kokonaan? Jaksatko tuollaisessa työyhteisössä jatkossakin? Ja kannattaako jaksaa? Säännöllisin väliajoin saikulla psyykisistä syistä?
Sun tehtävä on huolehtia itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Jos sinä oot poissa töistä, niin sun hommien hoitaminen ei ole sun murhe. Työnantajan tehtävä on huolehtia siitä, että työt hoituvat. Jos työnantaja huolehtii tuon asian huonosti, niin se ei ole sinun vikasi vaan työnantajan.
Ja jos työsi kaatuvat muiden niskaan, niin heidän tehtävänsä on siinä vaiheessa itse huolehtia omasta jaksamisestaan. He voivat vaikka sitten itse hakea sitä sairaslomaa, jos tilanne on mahdoton. Mutta se, miten he asian hoitavat, ei ole todellakaan sinun murheesi ja asiasi.
Eli sinä menet työterveyshuoltoon kertomaan tilanteesi. Ja jätät työpaikan selviämään itse. Aikuiset ihmiset pärjäävät kyllä ilman sinuakin.
Ketä se hyödyttää ei ainakaan sinua.
KUKAAN töissä ei tule jälkeenpäin kiittelemään että kiva kun jaksoit. Nyt kipin kapin lääkäriin ja suoraan kerrot ettet jaksa. Ei sua hullujen huoneelle laiteta.
Itse olin viimeksi pari kuukautta sitten 2 viikkoa " hermolomalla ja jaksoin taas paremmin.
Kuka sinusta huolehtii, jollet sinä itse?