Lastensuojelussa työskentelevä vastailee ehdottoman asiallisiin kysymyksiin hetken pienen...
Eli työskentelen lasten sijaishuollossa, ihan kenttätyössä, en ole mikään sosiaalityöntekijä vaan työnimikkeellä hoitaja. Jos haluatte kysyä jotain, vastaan muutamiin kysymyksiinne.
Kommentit (11)
Entä miltä tuntuu jatkuvasti lukea lehdistä ihmisten haukkuvan sosiaalityötä tekeviä kun itse ei voi mitenkään puolustautua?
lapset joutua väliaikaisesti huostaanotetuiksi jos äidillä psyykkinen sairaus (vakava masennus, psykoosi tms ja joutuu vaikka laitoshoitoon joksikin aikaa) ja lasten isä käy töissä? vai saako heidät kiireellisesti päiväkotiin?
Kolmoselle vastaus: Jos sijaistaja on niin sanotusti sopiva työskentelemään sekä lasten että perheiden kanssa ja osaa hommansa, ei niin väliä jos ei halua pitkäaikaisesti jäädä alalle. Ongelmaa välillä tuottaa (kuten terveydenhuollossakin) saada pitkäaikaisia hyviä työntekijöitä, jotka todella sitoutuisivat työhön. Etenkin pienten lasten kohdalla olisi tärkeää että hoitosuhteet kestäisivät eivätkä olisi parin vuoden pätkiä. Palkkaus ja vuorotyö vievät hyvät työntekijät muihin hommiin, valitettavasti.
Eli työskentelen erityislastenkodissa, nimikkeellä erityislastenkodinohjaaja. Edellisessä työpaikassa (vastaanottokodissa) vastaavasti työnimikkeeni oli hoitaja. Vaihtelee siis paikoittain.
Koulutus on sosionomi.
Nykyisessä työapaikassani sijaiseksi ei oteta kouluttamatonta, vaan vähintään tulee olla sosionomin opinnot käynnissä. Ollaan hyvin tarkkoja siitä. Ja (kesäloma)sijaiseksi pääsee vain, jos on ollut ensin harjoittelussa meillä. Eli halutaan nähdä kyseinen ihminen myös itse työssä, ei pelkällä paperilla.
Mutta edellisessä paikassa kyllä sijaisina (jopa pitkäaikaisina) jos jonkin näköistä tallaajaa; lähihoitajia, nuoriso-ohjaajia, lastenohjaajia jne... Mutta siellä oli työvoimasta pulaa, koska paikkana oli todella v-mäinen työskennellä, joten harva jaksoi olla siellä kauaa. Ja maine kiiri niin, ettei kukaan järkevä edes hakenut sinne töihin. Järkyttävä työyhteisö. Ihanaa että pääsin sieltä pois. Ikävää vain asiakkaille sellainen ilmapiiri jossa koko ajan puukotetaan toisia selkään jne.
Mutta myös ihan pelkästään vanhempien jaksamattomuudesta johtuvat pitkäaikaiset sijoitukset ovat vaikeita, jos perheessä ei todella muuta ongelmaa kun että vanhemmat/ vanhempi vaan niin väsynyt ja yksin ettei pärjää lasten kanssa. Se on surullista että " syyttä" perhe joutuu eroon kun tukitoimia ei saada perheelle riittävästi.
että lapsi 2v5kk menee 2 kertaa viikossa päiväkotiin siksi kun olen yh ja tukijoukkoa ei muuten ole?
Eli lapset voidaan huostaanottaa perustein äiti vakavasti psyykkisesti sairas JOS isä ei pysty turvaamaan lasten hoitoa. Päiväkoti ei tällöin ole riittävä tukitoimi, mutta perhe voi anoa tukitoimia kunnan/kaupungin sosiaalitoimistolta jotta saisivat asiansa järjestykseen. Tukitoimet ovat aina ensisijainen apu perheelle, huostaanotto ei ole ensimmäinen ratkaisu. Toki kiireellisiä huostaanottoja tehdään, mutta silloin syynä on,että lasten hoito on laiminlyöty. Kiireellisten huostaanottojen jälkeen seuraa aina arvionti jakso jolloin perheen kokonaistilannetta kartoitetaan ja mietitään vanhempien ja läheisten kanssa mikä on parasta nimenomaan lasten kannalta.
Ja tämä kaikki vielä luontevasti, ilman että olet minkään erikoistarkkailun alla. Mielestäni ne jotka myöntävät avun tarpeen ajoissa ja etsivät ratkaisuja siihen etteivät pala totaalisesti loppuun, ovat oikeilla jäljillä kasvattajina. Hyviä vointeja siis teille!
asiat pyrin jättämään töihin, mutta pikkuasiat seuraa. Esim. että olisi pitänyt keskittyä paremmin jonkun lapsen kiukutteluun tai pitäisi ehtiä uimaan jonkun lapsen kanssa ym. arkisia asioita. Samat pyörii mielessä kun omienkin kanssa.
Ja jollekkin vastaus: lastenkodissa työskentelen joo. Uudellamaalla.
Kirjotahan sinäkin kolleega omia ajatuksiasi niin voidaan vertailla! Missäpäin suomea työskentelet erityisohjaajana?
Siis työskenteletkö lastenkodissa?