Aloittaisitko yrittämään raskautta hivenen huonona ajankohtana sen takia,
että sinua hirvittää jo nyt ajatus siitä, ettet tulekaan raskaaksi, että haluat selvittää asian heti etkä hetken päästä?
Kommentit (7)
Asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
niin voimakkaasti, että halusimme yrittää. Yritys palkittiin melko pian ja ei kyllä harmittanut yhtään " huono ajankohta" .
Kyse olisi ekasta raskaudesta, eli en voi periaatteessa yhtään tietää onko raskautuminen mahdollista. Noloa, mutta rakkaille av-laisille voin tunnustaa, että oon jopa pohtinut ovulaation tikuttamista jo puoli vuotta ennen kortsun pois jättämistä, vain jotta saisin tietää ovuloinko ylipäätään ikinä..
Neuroottista siis.
odottaisin ensin sen työpaikan. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika tässä elämässä. Se ei vauvakuumeen kourissa tunnu siltä, tiedän. Mutta kiittelet jälkeen päin, kun voit tehdä lapsia useamman putkeen jos haluat ja työpaikka odottelee. Ja siihen pelkoon, se on kaikilla.
Ajoitus oli ihanteellinen. Vaan eipä tärpännyt, kun vasta viiden vuoden päästä. Silloin mies oli työttömänä, ja itse olin aloittanut uudet opinnot. Olin 28, kun lapsi syntyi.
Sen opin noina vuosina, että kaikkea ei voi hallita ja suunnitella.
Mitään ei voi suunnitella valmiiksi.
Paras mahdollinen ajoitus on puolen vuoden päästä, mutta ikää on
silloin 31 mutta kun toisaalta raskautuminen nyt olisi huono vaihtoehto. Jaksanko odotella? Hermostuttaa miettiä, että raskaudunkohan minä sitten mahdollisesti heti vain en ollenkaan?