Katsoitteko eilen tv2 dokumenttiprojektia Riot-firmasta? Orgioita, ryyppäämistä
yhtä suurta bilettämistä 666 työpäivän ajan ja mm. Nokia rahoitti. Suomalaisten miesten perustama firma, johon palkattiin kavereita ja sukulaisia ja annettiin markkinointipäällikön titteli, " kun se kerran sitä tahtoi" .
Kommentit (9)
Ja sit meni herralta ihan pupu pöksyyn, kun asiasta kysyttiin kameran edessä.
Sikäli en yllättynyt, mutta olihan se aika surullista katsottavaa. Heillä oli aivan oma totuus.
Eikös koko dokkarin juju ollut siinä, että oltiin muka kuvaamassa dokumenttia vaikka todellisuudessa kaikki oli lavastettua ja keksittyä?
Juttu perustuu löyhästi tosiasioihin. Mutta siis vain löyhästi, eli suurin osa on keksittyä ja loput liioiteltua.
Mitä se mormoni villiintyi.. antoi kyllä huonon kuvan kun " pöytä pursuili maksullisten naisten kuitteja"
Riot-E:n perustaneet rikastumisennälkäiset jolpit onnistuivat houkuttelemaan yritykseensä 20 miljoonaa dollaria riskisijoittajien rahaa ennen ensimmäisenkään tuotteen olemassaoloa. Rahoituskuvion yllättäen onnistuttua miehille tuli itse asiassa kiire hankkia firmalle edes toimitila ja henkilökuntaa. Firmalla oli aloittaessaan lähinnä vain epämääräisiä ideoita kännykkäpeleiksi.
Kovin paljon lisää ei saatu jatkossakaan, ellei sitten lasketa firman omaa olemassaoloa jonkinlaisena markkinatalouden syvärakenteita luotaavana tosi-performanssina. Kim Finnin dokumenttielokuvassa Riot On! todetaan moneen otteeseen Riot-E:n mobiilipelien olleen lähinnä hienoilla nimillä varustettuja versioita kivi, paperi ja sakset -klassikosta.
Firmassa työskennelleiden elämä kuitenkin mullistui. Riot-E:ta muistellaan Finnin dokumentissa ylellisenä, dekadenttina ja ainutlaatuisena työpaikkana.
Monikerroksinen toimisto saunaosastoineen Helsingin ydinkeskustassa, näyttävät yritysjuhlat ja firman rahojen kylväminen eri maanosien strippiklubeille ¿ kaikki tämä kasvatti Riot-E:n mainetta. Uhkarohkea yritys kaatui parissa vuodessa omaan mahdottomuuteensa, dokumentin mukaan kuitenkin äärimmäisen niukasti. Firman maine olisi kuulemma juuri ollut poikimassa kaiken pelastavia sisällöntuotantoprojekteja.
Elokuvan ohjaaja Kim Finn työskenteli itse Riot-E:ssä. Elokuvan tuottaja John Hakalax kuului firman ylimpään johtoon. Dokumentti on sisäpiiriläisten tekoa niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtäältä tekijät tietävät aiheestaan kaiken mahdollisen, eivätkä ujostele sohia Riot-E:n ympärillä liikkuvia kohujakaan. Mitenkään kriittistä otetta Riot On! -dokumentilta on vastaavasti turha odottaa. Ennemminkin elokuva osallistuu vielä jälkikäteenkin mobiili-hypen nostattamiseen. Vaikka kaikki meni lopulta pieleen, muistellaan Riot-E:tä kuin hajonnutta rockyhtyettä ikään. Kaikki oli lopulta älyttömän siistiä ja ainutkertaista, mikään ei erityisesti kaduta.
Suureksi osaksi Riot-E:n touhu kyllä näyttääkin ulkopuoliseen silmään niin absurdilta, ettei toilailujen kriittistä alleviivaamista erityisesti kaipaa. Finnin dokumentti kertoo kuvaamansa aikakauden mentaliteetista olennaisen näinkin.
Manu Haapalainen
Tulipa tuo katsottua jokunen vuosi sitten.
" Dokumentti" tosiaan. Ei pidä uskoo kaikkee mitä telkkarissa totena kerrotaan. HAuskahan se oli kuin mikä tosin, hyvää viihdettä!