Tiedätkö ketään joka olisi masentunut siksi että lapsen kanssa niin vaikeeta?
Kommentit (7)
Lapsiperheenarki tuli vain niin hirveänä yllätyksenä, että en jaksa.
p.s. enkä ole edes teini- tai uraäiti, vaan 30-kymppisenä lapsen saanut tavis
Itseni siis, on sen verran vaativa uhmis poitsu meillä, ja kolmen alle kouluikäisen yhtälössä se saa kyllä uupumaan ja masentumaan. Lääkkeisiin ei vielä ole tarvinnut turvautua tai terapiaan tms. mutta elämänilo meinaa kyllä olla pahasti hukassa... :-(
Haluaisin nauttia enemmän lapsistani ja elämästäni yleensä, mutta töihin todella kaipaan, nuorin on vain vielä vauva ettei oikein voi vielä palata.
Kolmas lapsi vaikeasti vammainen ja sairastaa päälle paria pitkäaikaissairautta. Vaikea, psykoottinen masennus, uupumus ym. vaivaa jo kolmatta vuotta hyvästä hoidosta huolimatta. Ja lomitusta ym. tukitoimiakin saadaan. Väsyttää ja surettaa aina vaan silti, kun ei edes toivoa paremmasta ole luvassa, niinkuin terveiden uhmisten ja muiden väsyttäjälasten kanssa...
mutta tämä masentuneisuus johtuu itsestäni ja vain kulminoituu vaikeuksiin lastenhoidossa.
Ja syynä ihan vaan väsymys.
Kuopus ei vieläkään osaa nukkua öitä vaikka jo vuoden.
Herätään lukematon kerta jokaikinen yö.
Mies yötöissä joten valvomiset jää minulle ja päivisin on pakko antaa hänen nukkua ettei töissä nukahda rattiin.
Ei kyllä osaa nauttia kotona olosta kuten esikoisen kanssa joka oli todella hyväuninen.
Kyllä niitä painavia asioita oli jo ennen lastakin, mutta se oli sitten ihan viimeinen niitti. Harmillista kyllä, kun lapsesta ei ole oikein päässyt iloitsemaan. Mutta ajan kanssa koko ajan helpottaa. Itseeni olen kyllä vähän pettynyt, mutta toisaalta en myöskään tunne ketään kenellä olisi ollut yhtä vaikea lapsi. Vain täältä olen löytänyt samanlaisista kuvauksia.
Senpä takia palasin töihin, jotta saan muutakin ajateltavaa.
Silloin isi jää kotiin lasten kanssa kun mä oon töissä, ja mä oon kotona kun isi on töissä.
Ei tarvinnu laittaa lapsia vielä hoitoon.
Mutta paljon on helpottanut omaa ahdistusta paluu töihin.