G: Oletko tyytyväinen lapsesi nimeen?
Vai onko myöhemmin tullut vastaan nimi jonka kuullessasi olet ajatellut että " voi kun olisin silloin aikoinani älynnyt antaa tuon nimen omalle lapselleni" ?
Kommentit (33)
Meillä on minusta kauneimmat pojan nimet, jota tiedän ja onneksi ne sopivat sukunimeen ja toisiinsa! Saaneet kehuja myös muilta.
Mielessä käynyt vain se että miten osattiinkin noin hyvä nimi antaa.
Tosin pojalle oli ERITTÄIN vaikeaa keksiä toista nimeä. Nyt toivon, että jos saan vielä lapsia, niin olis tyttö... :)
Pikkuisen harmittaa se, että jälkikäteen totesin esikoisen nimen olevan syntymävuotensa top10-listalla. Mutta toisaalta, onhan se niiiiin hyvä nimi. ;)
temperamenttinen tyttö sai temperamenttisen nimen
Poika on niin nimensä näköinen että huh huh =)
Lapsellani on kolme nimeä, mutta toisen aion tiputtaa pois.
Annoin toisen nimen biol. isän sukuperinteen mukaan, mutta se saa lähteä kun mieheni isyys virallistetaan.
Tahatonta ollut minulta, koska olen aina halunnut antaa lapsilleni erikoisempia nimiä. Ja sit kun oot jotain " keksinyt" niin niitä alkaa ilmestyyn kun sieniä sateella. Asun suhtkoht pienellä paikkakunnalla (asukasluku ~20 000) ja esikoisen nimeen olen törmännyt 2-3 kertaa täällä ja kuopuksen 1-2 kertaa... Että sinänsä ihan OK..
Itse " päätin" esikoisen kutsumanimen, mies puolestaan kuopuksen kutsumanimen. Molemmille on ollut muutama kummankin hyväksymä vaihtoehto. Ja ratkaisu on tehty näin.
hienot nimet olen niille valinnu. =)
En vois kuvitellakaan heitä toisen nimisinä. Tytölle oli helppo keksiä nimi, pojalle taas vähän vaikeampaa, mutta vihdoin löytyi se oikea :)
Nimi tuntuu olevan monille niin mahdottoman vaikea muistaa. Itse pidän kyllä nimestä, mutta ikävää, että lapsi joutuu kuulemaan jatkuvasti mitä erilaisempia versioita nimestään. Nimi on kuitenkin annettu ja pysyy.
Kaikkien nimet ovat tavallisia, helposti lausuttavia ja taivutettavia, mutta vain yhden lapsen nimi on suosittu omassa ikäluokassaan. Muilla on nimet, joita on lähinnä 40 - 60-vuotiailla.
inhottavalta " raahata" sitä perässään.
Biol. isä ei kuulu elämäämme, edes nimen kautta.
... onhan hän joskus kai kuulunut kun nimikin on sillai annettu, vaikkakin olisi sukurasite. Mielestäni typerää jos nimen nyt poistatte; ihan kuin poistaisit osan lapsestasi!
joka olisi ollut isäni toinen ja pappani etunimi. Olisi ollut kiva jatkaa perinnettä.
En tajua miksi annoit tuollaisen ihmisen nimen lapsellesi.
Elättelitkö sillä tavalla toiveita yhteen paluusta?????
Halusin pitkälle myötäillä isää, hieroa sovintoa, lapsen parasta, plaaplaaplaa... Emme koskaan olleetkaan yhdessä, joten " yhteenpaluu" oli absurdia joka tapauksessa.
Halusin nimelläkin tavallaan " näyttää" että hän on tervetullut elämäämme ja toivoin sitä.
Isä ei ollut nimiäisissä ja tuo kommentti kuukautta myöhemmin oli tavallaan viimeinen niitti. Kielsin isyyden selvittämiset ym.
Ei kiitos.
Ja vaikka kantani on tiukka, ei hän mikään läpeensä paha ole. Vain nuori ja yllättävän tilanteen eteen joutunut.
Uskon, että hänestä varmasti joskus tulee hyvä isä kun se tapahtuu vapaaehtoisesti, suunnitellusti ja vähän myöhemmin.
Meidän tilanteemme oli vain niin uskomaton.