Palasin työelämään ja
kuolen takuulla kohta väsymykseen ja uupumukseen. Lähden aamulla tytön kanssa klo 7, vien samalla reissulla hoitoon, ja haen usein vasta puoli seitsemältä illalla. Tällaistako tämä on, projektityöntekijän arki? Ihan itkettää - niin, ja nukuttaa, tuntuu että kotona ei ehdi kuin käydä nukkumassa, siivous on jäänyt, kaupassa ei ehdi käydä, lapsen kanssa ei ehdi olla. Arvostakaa ihmiset sitä kotona vietettyä aikaa, kun vielä ehditte! :)
Kommentit (5)
Vierailija:
tuntuu että kotona ei ehdi kuin käydä nukkumassa, siivous on jäänyt, kaupassa ei ehdi käydä, lapsen kanssa ei ehdi olla. Arvostakaa ihmiset sitä kotona vietettyä aikaa, kun vielä ehditte! :)
Puuduttavaa ajatella, että tuleva syksy ja talvi on taas tuota rumbaa.
Kyllä on aika naatti arki-iltaisin, meillä 3 lasta, joista kaksi nuorimmaista päiväkoti-ikäisiä, vanhin menee nyt tokalle. On hulinaa, onneksi mies tekee lyhennettyä työpäivää vielä ainakin ensi kesään asti, helpottaa huomattavasti, eikä hoitopäivät veny kovin pitkiksi. Monella vaan tuntuu olevan niin kovin kiirus sieltä kotoa lasten luota työelämään ja sitten se arki iskeekin yllättäen täysillä vastaan.
ja koulutusta vastaavat työt tuntuvat olevan tällaisia, pitkiä, vastuullisia päiviä. Olen siis lapsen kanssa yksin, siksi päivät venyvät, kun toinen vanhempi ei voi tulla työstä aiemmin.
Normaaleissa päiväkodeissahan ei noin myöhään voi lasta illalla pitää.
Miksi ihmeessä otit tuollaisen työn vastaan?