Pahoitin mieleni eilen :( Oliko syytä?
Tein eilen ruokaa ja miehen vanhemmat tulivat meille. Miehen isä söi kyllä, mutta anoppi ei. Mieheni sanoi, että täällä on ruokaa, syö pois. Ei! " Syön sitten kotona, hyvä että teillä on ruokaa" Näin vastattiin.
Pahoitinko ihan typerästä syystä mieleni? Mielestäni en.
Kommentit (14)
Tosin meillä ei kyllä tuollaista voisi tapahtua, anoppi on niin kova syömään!
Mä olen usein noin sanonut kun olen käynyt vain piipahtamassa veljeni perheen luona ja heillä onkin ruoka-aika. En halunnut tunkeilla ja ängätä itseäni heidän ruokapöytään, kun tiedän vielä että heillä talous vähän tiukalla.
kuuluu, että silloin kun tarjotaan niin syödään vaikka hampaat irvessä.
Meillä anoppi teki tuota. Sitten halusi vähän ajan päästä jonnekin ulos syömään. Vaikka huoltamon baariin munakkaan. Myöhemmin kuulin hänen päivitelleen, kuinka hänen poikansa joutuu olemaan nälässä ja kuinka minä tuhlaan heidän poikansa rahat ulkona syömiseen...
Minä lakkasin kyllä tarjoamastakin sen jälkeen.
Ymmärrän kyllä jos vieras kieltäytyy, mutta että oma anoppi, miehen äiti! ap
jotta en pahoittaisi mieltäni tuollaisesta. Jos anoppi vaikka tahtoi osoittaa sillä että ymmärtää jos pariskunnalla on taloudellisesti tiukkaa eikä näin ollen syö.
Mutta kun omalla kohdalla ajattelen jotta anoppi kieltäytyisi syömästä.. no, monen tuhannen kilometrin päästä tulleena ja täkäläistä kieltä osaamattomana voisi olla että söisi ruoan kuin ruoan jottein nälkään kuolisi. ;D Tai oikeastaan parempi että menisi itse hellan ääreen, silloin ainakin saataisiin taatusti hyvää ruokaa. :D
vähän samanlainen. SYÖN MIELUMMIN kotona rauhassa..voi syödä niin paljonko huvittaa ja mitä huvittaa. en ehkä " kehtaa" syödä toisten ruokia vaikka tarjottaisiin:( ehkä sillä oli vaan huono päivä!:)
Vaikka varta vasten sanoisin, että olen varannut ruokaa hänellekin, ei halua syödä meillä. Jotenkin hänellä hassu asenne, että hänen kuuluu ruokkia lapsiaan (aikuisiakin) eikä toisinpäin. Ajattelee, että hänen syömisensä on meidän muiden ruoasta pois.
kerran jopa varta vasten kutsuin vanhempani meille syömään. Ihmettelin ääneen sitä kun ottivat niin mahdottoman pienet annokset, isältä sitten lipsahti, että söivät juuri kotona ennen kuin lähtivät...
Tuolloin oikeasti loukkaannuin.
Tai vähän riippuu siitä, miten anoppi sen sanoi. Meillä äiti osaa aina mollata kaikkien muiden ruokia ja ei sitten syö mitään muuta kuin omaansa. Niinpä hän osaa pahoittaa kaikkien ympärillä olevien mielet, eikä hänelle kukaan enää tarjoakaan ruokaa.
Heti ollaan tippa linssissä ja turpa rutussa kun kaikki ei maailmassa menekään oman pikkumaailman mukaan.
Minä en pidä kylässä syömisestä. En edes jos olen vanhemmillani ja he ovat juuri syömässä. Eri asia on, jos ajoissa sovitaan että pääfunktio on syöminen. Haluan syödä kotona ja rauhassa, se on minulle se rauhallinen hetki päivästä.
Minun vanhempani eivät myöskään syö meillä koskaan. Ja äidilläni on myös erittäin herkkä vatsa, joten haluaa itse päättää mitä syö ja milloin. Jos anopillasi on sama vaiva muttei halua mainostaa sitä kenellekään.
Myös linjojen vahtiminen on yleistä. Ja mielestäni oikeastaan kohteliasta on kieltäytyä syömästä, jollei aikaisemmin ole saanut erillistä kutsua tulla nimenomaan syömään.
Joten nyt nirppanokka ne porot pois kärsästä ja kasva aikuiseksi. Tule pois lasikuplastasi.
ilman että anoppi vetää naamaa rutturalle, niin fine.
Veikkaanpa vain, että niinpäin tuollainen ei sovi...
Jospa hänellä ei ollut nälkä