Pohdin taas vakavasti itsemurhaa. Minulle tama elama on liian vaikeaa. Olen liian herkka. Lapsikin on niin pieni viela, etta ei edes muistaisi minua.
Hänelle jäisi hyvä isä.
Nyt rupesi kuulostamaan marttyyriltä, mutta se ei ollut tarkoitus. Minä olen vaan niin väsynyt yrittämään, en jaksa enää. Sairaseläkkeelle en pääse, vaikka haluaisin. Töissä en kuitenkaan pysty käymään, olen ollut kohta vuoden sairauslomalla henkisistä syistä. Mutta se ei Kelalle riitä.
Nyt harkitsen kuolemista.
Kommentit (31)
Lapsesi tarvitsee sinua ihan varmasti. Pelottaa lukea tuollaista, eiks sulla ole miestä, kavereita, perhettä joille puhua????
utta mielenterveyspuolelta. Ovat aina naurahtaneet halveksivasti kun olen esittänyt vaihtoehtona ongelmilleni kuolemisen. " Et sä sitä tee" , sanoi lääkäri.
Elä aina seuraavaan päivään, se on aina valoisampi kuin tämä päivä! Yritä saada ihmisä jotka välittää susta ympärillesi, joitakin joiden kanssa voit puhua ihan oikeasti asioistasi!
Ja muista: jätät elinikäisen trauman lapsellesi, jos teet jotain itsellesi, hän ei ikinä siitä selviä!
Vierailija:
utta mielenterveyspuolelta. Ovat aina naurahtaneet halveksivasti kun olen esittänyt vaihtoehtona ongelmilleni kuolemisen. " Et sä sitä tee" , sanoi lääkäri.
mm. halusta kuolla ja siitä, että en halua mennä kotiin kun en kestä/pärjää siellä ja nimenomaan halusin sairaalahoitoon.
Sano vähän tarkemmin minkälaiset ongelmat on sinusta niin kauheaa, että olisi parempi, että kuolisit?
Äitini tappoi itsensä kun olin 7-vuotias.
Sitä ennen vanhempani olivat eronneet, äitini alkoholisoitunut ja menettänyt minun huoltajuuteni. Silti olen kaivannut äitiä kaikki nämä vuodet. Hän oli herkkä ja haavoittuvainen, ei ehkä tasapainoisin mahdollinen äiti, mutta minulle hyvin rakas.
Elämäni on ollut rankkaa. Isäni alkoholisoitui, minä jouduin sijaisperheeseen jossa eläminen oli viimeiset vuodet henkisesti yhtä kitumista. Oli aika jolloin minulla ei ollut ketään kenelle purkautua, aikuisille olin heittopussi jota kukaan ei halunnut. Kesti vuosia saada elämä hallintaan vaikeiden vuosien jälkeen.
Tuskin elämäni olisi ollut helppoa ollut vaikka äitini olisikin elänyt, mutta ainakin hän olisi minua kuunnellut. Äitiä kaipasin kipeästi myös esikoistani odottaessani, esikoisen vauva-aikana ja yleensäkin juhlapyhinä ja muina elämäni merkkipäivinä.
Ei sunun tarvitse olla lastasi varten täydellinen ja kaiken jaksava äiti. Olet lapsesi äiti vaikka olisitkin väsynyt ja masentunut. Sinua rakkaampaa äitiä lapsesi ei voi koskaan saada.
Älä suotta aseta itsellesi paineita. Ota päivä kerrallaan ja katso mitä tuleman pitää. Ehkä se aurinkokin vielä paistaa ja jaksat taas hymyillä. Älä lannistu lapsesi ja itsesi vuoksi. On olemassa joku joka raskastaa sinua vaikka et jaksaisi edes sängystä nousta.
Mutta jos mies löytäisi uuden puolison ja hänestä tulisi lapselleni äiti jo heti pienestä. Periaatteessa minusta ei tarvitsisi puhua lapselle koskaan, korkeintaan joskus vasta aikuisena.
Pyydä joku mukaan sanomaan sun puolesta vaikka. Tai mene päivystykseen. Ei älyllistä vikaa tarvitse olla, masennus on ihan riittävä syy saada psykiatrista apua. Resurssipulaa voi tietysti olla mutta itsetuhoisuus on otettava vakavasti
Vierailija:
itsetuhoisuus on otettava vakavasti
t. 9
Entä jos miehesi järkyttyy puolison itsemurhasta ja sairastuu itsekin henkisesti? Kuka lapsesta sitten huolehtii. Se on aina läheisille vakava paikka ja itsemurhan tehneen omaisten itsemurhariskikin kasvaa.
ettei sitä tee.
Nytkö vasta sitten keksit? Kun lapsi on jo syntynyt? Eikö olisi kannattanut keksiä ennen lasta?
Oletko nyt siis sairaslomalla? Tuon kiusaamisen takiako?
Vierailija:
Mutta jos mies löytäisi uuden puolison ja hänestä tulisi lapselleni äiti jo heti pienestä. Periaatteessa minusta ei tarvitsisi puhua lapselle koskaan, korkeintaan joskus vasta aikuisena.
Ei sinua voi korvata! Asiat voivat juuri nyt näyttää mielessäsi masentavilta, mutta tulevaisuudessa tilanne on todennäköisesti aivan toisin!
Jos et kunnalliselta puolelta saa lääkäreiltä apua, niin olisiko sinulla mahdollisuutta hakeutua yksityisen lääkärin hoitoon? Ei ikinä kannata antaa periksi, sinulla on varmasti monta ihanaa päivää vielä edessä!
että haluat apua, ja ymmärtämystä, ja siksi minusta sinun pitäisi yrittää hakea apua.
että äiti on aina rakas ja muuta lässynläätä. Sekopäinen äiti voi oikeasti olla lapselleen vahingoksi.
Ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei ole siihen kykyjä!
22
Vierailija:
Ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei ole siihen kykyjä!
Minulla on mo nta ystävää joilta on kuollut äiti nuorena. Ja hirveintä on heillä, joiden kaikki muistot ovat haalenneet. Se kaipuu on niin hirveä, ja kun ei oikein ole mitä kaivata on se vielä hirveämpää.