¤¤¤LOKAlutuisten viikko 29¤¤¤

Sukupuolesta: Pojaksi ajateltiin heti alusta asti ja rakenneultrassa ne sitten sanoikin, että kyllä taitaa poikaa tulla. Mies aika selkeästi toivoikin poikaa, vaikka toki tyttökin olisi oikein tervetullut. Niin jotenkn sitten itsekin toivoi, että poika tulisi. Mutta olisi kyllä ihana saada myös pikkuprinsessakin, jos ei nyt, niin sitten joskus!=) Pääasia kuitenkin, että vauva tulee ja terve.



Joku kyseli, että miten töissä aiotaan olla. Teen toimistotyötä, mutta voin vaan todeta, että en olisi ikinä uskonut, miten rankkaa sekin voi olla näin vauva mahassa. Tavoitteena on olla loppuun asti (vielä kuukausi!), mutta helppoa se ei tule olemaan. Teen ihan täysiä kahdeksan tunnin päiviä, jopa ylikin, nyt kiireaikana. Töissä mahaa ahdistaa, vaatteet kiristää, vauva liikkuu hurjasti ja nyt uutena vaivana on tullut yläselän kipu.

Olenkin ajatellut, että milloin sitä itse tajuaa, että nyt pitäisi levätä. Jotenkin tulee illalla huono mieli, kun ei jaksa tehdä enää samalla tavalla kotihommia kuin ennen. (hb kylläkin minulla vain 108 ollut jo monta kuukautta) Tuntuu, että illat menee nukkuessa ja levätessä, välillä voi tehdä jotain pientä vaan. Monesti mietityttääkin, että ymmärtääkö mieheni oikeasti, että voimia ei vain ole enää.



Tyhmä kysymys vielä tähän, mutta näin esimmäistä odottaessa tyhmä kysymys varmaan minulle suodaan ;)... eli mistä tiedän supisteleeko? Meneekö koko maha kireäksi, vai esim. osa mahasta? Tunnistaako sen ihan selkeästi? Silloin tällöin tuntuu, että maha on todella kova, mutta se voi johtua siitäkin, että vauva liikkuu juuri tuohon pintaan. Tuntuu aivan niin kuin nahka repeäis!=)



Mutta nyt pikku hiljaa unta palloon...



Tev. Mi11Mi ja poju 29+4 tai jotain

heippa



mä en ole jaksanut kirjoitella varmaan kohta kuukauteen, olen ollut jotenkin vähän masis ja saamaton. Olen kyllä käynyt kaikki jutut lukemassa. Nyt ollaan oltu lomalla 3 viikkoa. Loman alkuun kävimme lyhyen reissun Venetsiassa ekan hääpäivän kunniaksi, oli ihana reissu ja hyvin jaksoin vaikka mietin etukäteen kuolenko kuumuuteen.



Painosta: Katuska77: mulla on se lokakuisten painoennätys :( eli + 14 kg. Se on just yksi asia mikä masentaa, varsinkin kun sille ei näköjään voi mitään. Mun aineenvaihdunta on muuttunut niin että jos syön parina päivänä hiukan enemmän, esim jos meillä on vieraita, niin painoa on saman tien kilo lisää. Sehän ei siis periaatteessa ole fysiologisesti edes mahdollista, koska yksi rasvakilo vaatii 7000 ylimääräisen kalorin syömistä. Mutta mulle näköjään riittää nyt muutama sata ylimääräistä kaloria niin het tulee kilo lisää. En tajua. Vaikka olin tosi hoikka ennen raskautta niin silti kyllä noi kilot alkaa tuntua.



Vaivoista: sokerirasitus oli ok (suvussa aikuisiän diabetesta ja siksi kävin). Kaikki muuten ok paitis hemis vaan 107 vaikka olen syönyt lisärautaakin. Se ei vaan näköjään imeydy. Närästys on aika paha ajoittain. Jalat turpoaa iltaa kohti. Nukkuminen alkaa olla huonoa kun herää aina kun kääntää kylkeä. Pepiliina: mulla auttaa levottomiin jalkoihin niiden voimakas hierominen illalla, esim istun lattialle tennispallon päälle niin että se pallo on reisilihaksen alla ja sitten jalalla painelen sitä palloa niin että veri alkaa kunnolla kiertää lihaksissa.



Vauvan tarvikkeet: Ostettiin uudet Brio Kombit ja turvaistuin babylle. kalliiksi tuli mutta pakkohan ne oli ostaa.



Seksistä: Meillä oli ennen raskautta tosi kiihkeä seksielämä, nyt luonnehtisin sitä ¿normaaliksi¿ eli pari kolme kertaa viikossa. Sekin masentaa mua jo, ja toivon tosiaan että synnytyksen jälkeen homma palautuu ennalleen. Miestä häiritsee mun maha ja rinnat, siis ei pidä niitä rumina vaan ne muistuttaa siitä että masussa on vaavi ja miehen on siten vaikea suhtautua rakasteluun samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ymmärrän kyllä. Samoin itse en tunne itseäni seksikkääksi, kun esim asennonvaihdot sängyssä on työläitä ja maha on ¿tiellä¿. En myöskään pysty sullomaan jalkojani saappaisiin puhumattakaan mistään hemaisevista yläosista mikä myös vaikuttaa omiin fiiliksiin. Eli kyllä meillä tää raskaus on vaikuttanut negatiivisesti seksielämään, onneksi sitä kuitenkin on ja hellyyttä on kyllä entiseen malliin. Olemme myös puhuneet asiasta, mikä on hyvä. Itsestä kyllä tuntuu, että ei se seksi varmaan ihan heti synnytyksen jälkeen palaudu ennalleen, jos on kovin väsy ja rinnat täynnä maitoa niin vaikea sitä on seksiobjektiksi ihan heti muuttua¿





Vaavin liikkeet: Vauveli hyppyyttää mahaa monta kertaa päivässä, huvittavan näköistä kun maha aaltoilee ja liikkuu puolelta toiselle. Vaavi viihtyy eniten viistoasennossa, eli se makaa kyljittäin tuolla mahassa. Saa nähdä milloin se kääntyy pää alaspäin.



Sukupuoli: Tyttö näyttäisi olevan tulossa 4d ultran perusteella.



Riza28+1

Älä masennu painosta, ne lähtee kyllä ja jos pystyy imettämään voi käydä niin, että sulla on vielä vähemmän painoa kun oli lähtöpaino, vaikka sitä nyt tuntuisi kovasti tulevan. Sanoin etten edes kehtaa kertoa kuinka lihoin esikoista odottaessa, mutta helpottaisiko sinua jos kerron että laihduin 7kk:n aikana 45kg esikoisen syntymän jälkeen. ELI KILOJA TULI!!! Mulla paino nousee ja nestettä kertyy niin niin helposti, ainoa tapa on suurinpiirtein olla syömättä ettei painoa tule. Nyt kuitenkin tiedän, että paino tippuu kyllä takaisin joten en aio masentua siitä niin kuin ensimmäistä odottaessa.



Nyt äkkiä matkaan ettei myöhästytä, palaan myöhemmin asiaan.



Katuska ja 30+0

Neuvolassa käväisin aamupäivällä ja en kyllä ollut erityisen tyytyväinen neuvolantätiin joka oli sijainen. Mittasi hempan niin, että sormenpää oli ihan märkä desinfiointiaineesta, eikä pyyhkäissyt veritippaa pois kuin kerran (vakkaritäti pyyhkii ainaki kolmesti ettei jää lihasnesteitä). Niinpä mun hemppa oli sitten 105, kun viimeksi se oli saatu jo nousemaan 121:een¿Pyysin ottamaan uudelleen mutta täti sanoi että jos et ole normaalia väsyneempi niin tämä on varmaan sitten hieman väärä tulos. Kohdun koon mittasi löysällä mittanauhalla, niinpä kohdun koko pomppasi yläkäyrälle. Toki voi olla että se onkin yläkäyrällä (masu ON iso) mutta nauha oli löysä ja se siitä.

Jotenki ei ole nyt yhtään semmoinen huoleton ja varma olo kuin yleensä aina neuvolassa käytyäni. Lisäksi terkka oli tosi arka, hyvä että uskalsi koskea jne. Ja hänelle pitäisi viedä tuleva vauva hoidettavaksi! Hän on nähkääs se syntyneiden lapsien terveydenhoitaja¿

Muuten oli paineet normaalit 118/60 ja pissa puhdas sekä painoa tullut viikossa reilut 400 g eli yhteensä painonnousu nyt n. 8 kiloa.



Muuten olo suht ok. Eilen illalla hiukkasen närästi mutta voi johtua siitä kun oltiin esikoisen kanssa illalla kylässä ja join kahvia + söin jäätelöä enkä ole kahvia niin myöhään juonut pitkiin aikoihin. Toivottavasti ei ala närästää muulloinkin, se on vihoviimeinen vaiva!

Yöt on täälläkin levottomia, tyynyjä olen kasannut pään alle mutta se taas sitten aiheuttaa lonkkasärkyä kun painoa on aika paljon lonkkien päällä. Mikään ei siis ole hyvä. Sanoin muuten tänään terkalle että masu painaa niin paljon ylös että istumatyössä on vaikeaa välillä istua. Hän sanoi että katsot sitten jossain vaiheessa että jos neuvolalääkäriä konsultois jos saisit loppuajaksi sairaslomaa. Täytyy katsoa vointia sitten myöhemmin.



Tsirppana, varmaan olet kertonutkin viime synnytyksestäsi, mikä trauma sinulle siitä jäi? Kiinnostaa kun itselläni jäi myöskin lievähkö trauma ed. synnytyksestä joka oli sektio.



Mussu, onnea lomalle lähtijälle! Kateeksi käy¿



Mi11Mi, kyllä se supistelu vetää vatsan kireälle ja voi olla vaikean tuntuista liikkua.



Muutamia asioita mistä täällä on keskusteltu:



Kestovaippailu, en aloita, ainakaan ihan heti. Ehkä sitten myöhemmin kun vauvan kanssa on päästy johonkin rytmiin.



Kantovälineet, kantoliinan (pitkän trikoisen) olen ostanut Hobby Hallista. Nyt pitäisi sitten alkaa harjoitella sitomista. Voi olla että jossain vaiheessa hankimme vauvalle kantorepun, mutta se on sitten myöhemmin. Meillä on myöskin olemassa BabyBjörnin rintareppu, mutta esikoiseltakaan en sitä käyttänyt kuin todella harvoin kun en tykännyt siitä erityisesti. Se jotenkin painoi vauvan jalkoja ja mielestäni olin laittanut vauvan ihan oikeaan asentoon siihen istumaan.



Sukupuoli, 4 D:n mukaan olisi poika tulossa, mutta luin vasta jutun, jossa olikin tullut toista sukupuolta mitä 4 D:ssä oli luvattu, niin enpä olekaan enää niin varma! Taidankin jättää vielä toistaiseksi nuo tytön vaatteet nurkkiin¿ Ihan kiva jos tulisi poika, olisi sitten molempaa sorttia yksi (miehen sanoja). Meidän lapsiluku jää nimittäin tähän kahteen.



Nyt takaisin töiden pariin,



Mukavaa viikonloppua ja vointeja!



Ykä 28+6

Mulla on kummatkin aikaisemmat synnytykset olleet tavalla tai toisella hieman traumaattisia henkisesti joten ei ihme sinänsä että pelkään tätä kolmatta synnytystä.



Esikoinen syntyi hätä sektiolla (olin nukutettu) rv 34+2 ja pojan näin 17 tunnin kuluttua synnytyksestä koska menetin yli 2,5litraa verta ja olin surkeassa jamassa. Oli siis vuotava etisisistukka jota ei oltu huomattu ultrassa.



Tyttö syntyi hienosti alakautta mutta sisempi häpyhuuli repesi klitoriksesta alaspäin noin 2cm matkalta eikä sitä korjattu. Kun kysyin kätilöltä tuleeko paljon tikkejä niin tiuskaisi vaan ettei täällä tikkejä lasketa. Ja kotona noin 2viikkoa synnytyksestä huomasin repeämän ja olin ihmetellyt miksi olen niin hemmetin kipeä ja miksi kirveltää pissaaminen suihkun kanssa niin että taju meinaa mennä. No tietäähän sen kun pissaa menee avohaavaan niin kyllä se kirveltää.

Se repeämä olisi kuulunut orjata siellä synnytyssalissa ja olisin selvinnyt pienemmillä tuskilla.

Sehän sitten piti korjata 10kk tytön syntymän jälkeen ja häppäri poistettiin kun olin nukutuksessa ja ei ollut yhtään kiva kun luuli paikat korjanneen ja olikin poistettu iso pala pois.

En oikein enään luota sairaala henkilökuntaan ja pelkään ihan tajuttomasti tuota repeämistä ja siitä aiheutuvaa kipua.

Tosin pelkopolin lääkäri lupasi että jos synnytän tämän alakautta niin lääkäri korjaa ja tarkistaa kaikki vauriot, ei kätilö.

Tietääkseni tikatut repeämät eivät ole niin kipeitä ja niin kauan kipeitä kun korjaamattomat.



No se siitä pelkään repeämistä ja sen aiheuttamaa kipua. Ja pelottaa hieman se että jos saa taas tiuskivan kätilön.



Olisi mukavaa kun kolmas ja luultavasti viimeinen synnytys menisi siten että ei olisi niin traumaattinen kokemus henkisesti.



Tsirppana rv 28+6

Voi tuska miten voi ihmistä väsyttää! Kaikenlaista piti tänäänkin illalla puuhailla, mutta ihan on mennyt sohvalla makoiluun tämä aika. En edes muista mitä piti tehdä, sen vaan että sitä tekemistä oli paljon... Herää epäilys ettei tämä rautakuuri auta yhtään, ja sekös vetää mielen apeaksi. " Onneksi" sentään täällä on monella muullakin tosi matala hb, tiedänpä ainakin että joku ymmärtää. Joku sitä epäili ettei mies ollenkaan ymmärrä miten väsynyt voi olla - minä vahvistan tämän epäilyksen. Meikäläisen mies vaan kommentoi kuinka näytän siltä kuin voisin nukahtaa mihin tahansa pystyyn, ja sitten jatkaa lausetta sanomalla ettei vielä yhdeksältä voi mennä nukkumaan. Ai ei vai?



Meikäläistä on alkanut vaivaamaan KUUMUUS. Siis ilmeisesti joku sisäinen kuumuus, sillä ei meillä mitenkään kuuma kotona ole... Ihan hiessä olen koko ajan, ja yöt nukun ikkunat auki pelkällä lakanalla, mies vieressä hytisten... Esikon raskaudessa ei ollut tätä oiretta, tuntuu tosi kummalta... Hiton hankala pukea esikkoa ulos, kun itsellä on koko ajan kuuma eikä sitten tiedä onko lapsella riittävästi päällä... Se kun ei vielä osaa sanoa jos on kylmä, eikä yleensä ihan hirveästi tykkää pukea (paitsi talvihaalariaan, jonka sitten vaatii päälleen aina kovimmilla helteillä...).



Painosta taas ollut puhetta. Ei siitä tosissaan kovin paljoa kannata huolta kantaa, ei sen kertymiselle nyt niin ihan hirveästi itse voi. Ja jos on ollut hoikka ennen raskautta, niin on todennäköistä että painoa kertyy enemmän kuin pyöreämmille odottajille. Siitä kannattaa olla vaan tyytyväinen - riittääpä sitten mistä imettää, kyllä se rasva imettäessä katoaa!



Njoh, tässäpä tätä taas olikin juttua. Nyt sinne petiin, jospa vaikka uni tulisi ja aamulla olisi virkeämpi? Aika kauheaa ollut tämä väsymys, en edes kaupungille jaksanut tänään lähteä vaikka olisi niin paljon shoppailtavaa... ;)



Suhni & Monni (27+1)

Kirjoitanpa pitkästä aikaa minäkin.



Kestovaippailusta oli puhetta: Ajattelin koettaa luonnistuisiko tuo meiltä. Vaikuttaa vaan niin monimutkaiselta tuo kestovaippailun maailma. On niin monen näköistä vaippaa, ettei tiedä minkä valitsisi. Saa nähdä, kuinka käy.



Äitiyspakkauksesta: Sain pakkauksen pari viikkoa sitten. Tykättiin todella paljon. Kiva, että siinä on useita värejä. Ja kun näin ensimmäistä odottaa, niin se on tosi hyvä aloitussatsi. Oikeastaan nyt äitiyspakkauksen saamisen jälkeen olen alkanut miettiä, mitä kaikkea vauvalle tarvitaan. Tintti23 aloittama keskustelu " mielipiteitä hankintalistastani" on hyvä tämän kysymyksen parissa pähkäileville.



Sukupuolesta: Meille sukupuoli selvisi puolivahingossa. Pikkutyyppi oli sopivassa asennossa ja lääkäri pysäytti kuvaa ultrassa juuri niin sopivalle hollille, että hieman tyhmempikin ja ultrista ymmärtämätön saattoi sukupuolen nähdä (lue:minä ja mieheni). Lääkäri sitten vielä vahvisti havaintomme oikeaksi.



Itse olen voinut närästystä lukuunottamatta hyvin. Ennen närästyksestä säästyneenä voin yhtyä jonkun muun täällä esittämään mielipiteeseen " vihonviimeinen vaiva" ! Aivan todella ikävää. Onneksi tuota ei ole ollut kuin n. kerran viikossa.



Ultrassa tasan raskausviikolla 28 maha-asukki olikin ottanut kauhian kasvupyräyksen. Rakenneultrassa oli kooltaan keskikäyrillä ja koko vastasi viikkoja nyt olikin painoarvio n. 1400 g. Koko vastaisi kuulemma viikkoja 29+6. Minä ja mies ei olla mitään suuren suuria, enkä haluaisi mitään " jättiläistä" synnyttää. Toivon siis, että tämä oli vaan jokin kasvupyrähdys ja kasvu tasaantuisi siitä. Mutta oli kyllä hyvä taasen nähdä, että mahassa on kaikki hyvin. Asukki ei vaan tainnut tykätä yksityisyytensä häirinnästä, koska potki ultran aikana aivan mahdottomasti. :)



Koetetaanhan nauttia loppukesästä kasvavien mahojemme kanssa!



Selma 28+2

..siis kelien puolesta. Joka päivä sataa.



Painosta vielä:Kiitokset katuskalle painotsemppauksesta, ehkä teen niin etten mene enää vaakaan, kun joka aamu vaan v..tuttaa kun paino on enemmän kun edellisenä aamuna. Luin muuten plazan ellit odotus- osiosta ketjua, jossa puhuttiin raskauden aikaisesta painonnoususta. No siellähän joku fiksu(tai useampikin) oli sitä mieltä, että paisuminen on ihan itse aiheutettua hillomunkkeja vetämällä. Että ei raskauden aikana kerry ylimääräsitä jos ei syö liikaa. Jep jep. Kun olisinkin kiskonut hillomunkkeja, suklaatakaan en ole syönyt kovin montaa kertaa.



Toisaalta on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka suuri osa omasta itsetunnosta on rakentunut sille että on hoikka ja hyvännäköinen. Välillä on hyvin epävarma olo (esim parisuhteessa)johtuen tästä muodonmuutoksesta, vaikka siis normaalisti olen erittäin itsevarma ihminen. Ehkä tämä sitten on jotenkin kasvattavaakin :0



Muista oireista: Väsymys on tosiaan kamala, tänäänkin olen maannut sängyssä koko päivän. Suhnille: Sain vinkin että jos ottaisin sen rautatabletin yöllä vessassa käydessä, niin ei ainakaan muut ruoka-aineet vaikuttaisi sen imeytymiseen. Toivottavasti toi kikka tehoaa. Aion kyllä käydä maanantaina työterveydessä mittauttamassa hemiksen, josko se olisi yhtään noussut. Ei ole kiva kun meinaa pyörtyä kun kävelee kotona raput tokaan kerrokseen.



Yrjö-Lunni: Mä en kanssa pysty istumaan, maha painaa ylös ja kiristää kylkiluiden välejä niin että esim tietsikalla on mahdoton istua yli tuntia kerrallaan. Elokuu olis vielä töitä mutta ei ehkä onnistu kovin hyvin.



Niin ja mulla on kanssa kuuma, vaikka normaalisti palelen aina. Öisin pitää herätä tuulettamaan makkaria viielämmäksi, vaikka mies- parka on ihan jäässä¿

Riza 28+3

Huh, täytyy sanoa kun luin noita sun synnytyskokemuksia! Eikö tuossa tilanteessa olisi voinut tehdä jo vaikka valitusta potilasasiamiehelle tai jotain. Tietty ymmärrän ettei sitä välttämättä jaksa valittaa kun on itse poikki ja kipeä ja juuri synnyttänyt. Tässä kolmannessa synnytyksessä jos saat tiuskivan kätilön, pistä asia eteenpäin, jos vain kykenet.

Toivotan sulle kovasti tsemppiä synnytystä odotellessa ja toivon että kaikki menisi tällä kerralla siten kuin oikeaoppisen synnytyksen kuuluisi mennä. Toivon myös että saat avun pelkopolilta. Itselläni jäi se pelkopoli hiukkasen vaivaamaan, pitänee puhua terkalle jos se vaikka helpottais.



Riza74, aivan varmasti sinunlaisellesi itsevarmalle tyypille raskaus voi tuoda noita itsetunto-ongelmia, varsinkin jos lihoo paljon ja muutenkin on semmoinen epäseksikäs olo. Tämä raskaana olo on (onneksi) kuitenkin vain ohimenevää ja palkinto kaikesta on hieno! Ja sittenhän sitä pääseekin jo taas normaaliin olotilaan :-). Juu, vatsa tosiaan painaa ja kyllä nyt tuntuu siltä että menen jossain vaiheessa sitä saikkua kinuamaan. Tätäkin kirjoitan seisaallani kun istuin juuri n. 15 minuuttia...



Hyvää yötä!



Ykä 29+0

Kyllähän minä aikoinani teinkin valituksen hoidosta/sen puutteesta jne, mutta siis eipä siitä ollut mitään hyötyä. Ainoastaan stressasin jumalattomasti niitten papereiden kanssa ja sain vielä sitten pahemman mielen kun ei siitä kaikesta ollut mitään hyötyä.



Nyt saa sitten nähdä miten synnytän ja mitä siitä tulee. Onneksi tuo pelkopoli on ok siinä mielessä että siellä todella otetaan mun pelot huomioon ja kuunnellaan ja yritetään auttaa ettei taas jäisi paha maku koko touhusta.

Sektiota olin ajatellut, mutta minun reippaan ylipainon takia (noin 40kg) mulla on suurentuneet riskit sen suhteen. Veritulppaan ja joihinkin tulehduksiin. Vaikka siis ensimmäinen sektio meni hyvin niin ei voi tietää miten nyt menisi. Kauhistuttaa, mutta käynpä siellä pelkopolilla kaikki käynnit ja toivon että siitä on apua ja toisaalta uskon että siitä on apua.



Suosittelen kyllä pelkopolilla käyntiä jos synnytys pelottaa. Toisilla kuulemma yksikin kerta auttaa saamaan pelon pois ja toiset tarvitsevat sitten useamman käynnin.



Tänään kävin tyttären kanssa junalla helsingissä vaunuaitassa ostamassa philipsin itkuhälyttimen hintaan 59e oli jokin tarjous ja ei ole ihan se huonoin perus malli. Käytettynäkin ovat aika hintavia vehkeitä.

Se olikin lähes ainoa hankintalistassa.



Liivinsuojat on valmisteilla. Leikattu ja odottavat kaapissa saumurin surrutusta. Teen tällä kertaa liivinsuojat itse koska aikoinaan meni hermot niiden kertisten kanssa kun eihän ne alussa suojaa kunnolla ja loppujen lopuks vaikka ei oo kauheen kalliita niin niihinkin upposi rahaa.



Poika potkii mulla tuonne alapäähän suurimmaksi osaksi ja tuntuu todella kurjalta kuin meinaisi työntää jalan jo ulos. Välillä kiepsahtaa ja potkii ylös ja sitten taas ollaankin potkimassa alapäähän.

Muutoin on suht hyvä olla vielä raskauden tässä vaiheessa, mutta veikkaan että taas tuossa rv 34-35 alkaa kaikkein ahdistavin vaihe. Vatsa painaa keuhkoja niin että tulee hengitys ongelmia...niin oli tyttöä odottaessa ja sit yks kaks vatsa tipahti alemmas ja oli taas helpompi hengittää.



Tsirppana rv 29+0

Me on oltu viikko reissussa, lueskelen pinoa paremmin huomenna! Piti vaan Suhnia kiittää kestovaippa-asioissa, kävinkin jo DreamNappyja katsastelemassa mut en vielä ole tilaillut mitään. Semmoista vielä et kun noita harsoja mulla paljon on ja tuossa pakkauksen oppaassa oli se taitteluohje, niin mahtaisko riittää alkuun pienellä vauvalla (joka kakkaa jakuvasti :)) vaan ne ja muutamat kuoret.. mitkähän olis hyvät pitämään harson paikallaan ja kosteuden sisässä? Sitte isolle jos hankkis noita taskuvaippoja.



Rizalle lohdutuksia, et ole enkanpitäjä :D Mä oon käyny vaa' alla ja sen viime viikolla arvioimani 12kilon päälle saa lisätä kolme eli 15 on tullu!! Jihuu, viikkoa kohden viime aikoina siis kilo. Oon kyllä tottunu kantamaan et ei tunnu missään (heh), pois ne vielä lähtee.



Palailemisiin! Ä ja viikot 29+6

Mun on pakko kysyä, kun tuntuu et kaikki muut kenelle on lähete pelkopolille laitettu on jo siellä käyneet, eli missä sairaalassa kävit pelkopolilla vai lukikohan se jo tekstissä ja en huomannut... Niin sitä tässä tosiaan ihmettelen kun ei mulle ole aikaa tullut. Menen naistenklinikalle, no ensi viikolla kyselen kun on neuvola et onko paperit edes menneet mihinkään. " Oma" neuvolan täti on jo ollut poissa huhtikuun lopusta asti niin tiedä sitten tosiaan onko paperit jonnekin vaan jääneet ja mun kohdalla tää ei olis mitenkään ihmeteltävää tai harvinaista.



Olen niin jumiutunut tuonne kestovaippainfon sivuille etten juurikaan täälläkään ole käynyt nyt edes tekstejä lukemassa.



katuska ja 30+2