Tänään sain sitten solumyrkkyä...
Kirjoitin tuossa aiemmin siitä kuinka vauvailo muuttui suruksi.
Tänään tosiaan sain solumyrkkyä kohdunulkopuoliseen raskauteen,mies oli osastolla tukena koko aamun,paijaili rakastavasti ja suukotteli.
Kätilöopiskelija oli erityisen empaattinen, puhuimme syvällisesti elämästä ja toisen hoitajan kanssa kävimme läpi faktoja.
Nyt seurannassa labroissa jokunen viikko, katsotaan onko raskaushormooni lähtenyt madaltumaan. Toivon sitä, ettei todella tarvitsisi leikata, se kun kerran on jo tehty ja toinen munajohdin jo poistettu.
Olo on höntti, ei onneksi kovin pahoinvoiva. Mies antaa rakkautta ja lohtua, ja noista kahdesta jo olemassa olevasta aarteesta olen onnellinen.
Sääli,ettei meille koskaan enään tule kolmosta, riski kokea tämä taas (jo kolmannen kerran) on liian suuri. Henkisestikkin.
-Riikka