Tunnetteko te vanhempia, jotka eivät vie lapsiaan mihinkään " kivaan" koskaan?

Vai kerskuvatko nykyajan lapset omista menemisistään toisille?



Itse en " päässyt" lapsuudessani minnekään. Syynä oli viisilapsinen perhe (=kallista ja hankalaa matkustaa, asuttiin käpykylässä kaukana viihdykkeistä) ja vanhempieni oma lapsuus, joka oli samanlainen. 50-luvulla kun ei kauheasti ylimääräisiä virikkeitä harrastettu. En muista kuitenkaan ikinä haaveilleeni huvipuistoista tai muista paikoista. Omassa pihassa, lähimetsässä ja uimarannalla (50 m päässä kodistani) riitti ihan tarpeeksi tekemistä. Sisällä ei kökitty! Niin, ja olihan meillä vielä kesämökki ihanalla järven rannalla, jossa käytiin usein.



Nykyään onkin niin erilaista, kun lapsia pitävät sisällä videot ja tietokonepelit...

Uimassa käytiin lähes jokapäivä, potkin palloa, pyöräilin ja keksin omia mielikuvitusleikkejä. Keräsin ketokukkia tienpientareelta ja rapsuttelin muitten hevosia ja lehmiä laitumella. Siinä ne päivät meni. Isä toi illalla kalaa kotiin ja savustettiin sitä ja syötiin terassilla lämpiminä kesäiltoina. Kukat kukki, maat täynnä herneitä, porkkanoita ja mansikoita. Kaikkea evästä mitä pieni ihminen voi leikkiensä lomassa kaivata. Ei tullut mieleenkään kaivata muualle.

Mutta entä jos nämä " ei minnekään pääsevät" lapset asuvat vaikka kerrostalossa tai ylipäänsä kaupungissa? Ei siellä välttämättä ole tuollaista virikettä varsinkaan jos ei juuri oman pihansa ulkopuolelle pääse (liian pieni lapsi jne.). Minä asuin lapsuuteni kaupungissa ja kyllä varsinkin kouluaikana huomasin miten moni lapsi inhosi sitä, että omat vanhemmat eivät vieneet koskaan minnekään lomalla vaan aina oltiin kotona.

tällainen ns. viihdepaikka. Linnanmäelle pääsin ensimmäisen kerran vasta 5. luokalla koulussa vaikka helsingissä asuttiin. isäni ei moisia menoja arvostanut ja äiti ei lasten kanssa halunnut kolmisin lähteä vaan vietettiin aikaa sitten koko perheen kesken. Nyt sitten meidän lasta on roudattu vaikka minne huvituksiin, myös isäni toimesta.

vaan ku meillä ei ole varaa... ja mun mies ei halua lähteä koskaan minnekään muualle ku mummolaan.

vie koska olen lasten kanssa yksin. lapsia kaksi 3 ja 4 vanhat.

ajattelen asian niin että ne kerkii kyllä kiepuun lintsit ja särkänniemet ym kun ovat vanhempia ja ymmärtäävätr homman.

asumme vielä pitkässä matkassa kyseisiin paikkoihin nähden. puuhamaahankin matkaa ja taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole mitenkää kovin hyvä.

meille lapsille on jo " elämys" kun käymme eri puistossa leikkii.. eli miks ihmeessä tarjota kaikki heti ja sit kun kaikki tuttua niin mikää ei kiinnosta...

tää vaan miun mielipude ja elämän kerta