Lue keskustelun säännöt.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 7 vuotta, mies ei vieläkään "tiedä" haluaako naimisiin vai ei
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies tietää. Ei halua naimisiin sinun kanssa. Käyttää ilmaisena piikana ja seksileluna kunnes elämänsä nainen tulee vastaan.
Lisäksi voi olla vielä niin, että se elämän nainenkin on vain väliaikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne haluakkaan, mutta akat vaatii. Sitten vaativat lapsia, talon, paremman auton. Kaikkea vaaditaan, mutta mitään ei anneta takaisin. Siinäpä se miehen elo sitten meneekin, kunnes on vanha kärttyisä käntty joka katuu katkerasti miksei ajatellut koskaan sitä mitä itse haluaa. Ai niin, akkojen kanssa ei jutella.
Ei jutella,ei...eikä tartte! Oon nykyään poikamies enkä halua enää elättää yhtään naista, oon kirjoittajan kanssa samaa mieltä että koko ajan ollaan vaatimassa mutta mitään ei anneta takaisin päin. Vain tyhmät miehet pyytää naista kanssaan naimisiin, yleensä "pyytäjä" on se nainen, kun tuo asia on sisään rakennettu heidän geeneihin, täytyy olla se taloudellinen turva... Yks kaveri aikoinaan sanoi että kun pappi sanoo aamen niin rakkaus lentää ikkunasta pihalle, ja niinhän siinä kävi! Sen jälkeen ei muijalle ollut mitään väliä, istu ja katto töllöstä kaikki hömppäsarjat ja viikonloppuisin uusintana. Ei kiinnostanut perhe, koti, lapset eikä ukko, paskasarjoja vaan, äitiyslomalla aamusta iltaan...
Vanha mantra miehillä, kun pelätään että totuus kutistaisi pallit. Minä olen ollut varakkaampi ja kovatuloisempi kuin yksikään kumppaniehdokas tai kumppani, vaikka miehetkin ovat usein olleet isotuloisia. Jossain vaiheessa suurimmalla osalla alkaa aina lokkeilu tai lähinnä sen yrittäminen. Luullaan, että ostelen miesparoille huonekaluja tai maksan syömisiä. Mies odottaa lisäksi jatkuvia seksipalveluja, vaikka sillä seksin laadulla katselisin ennemmin maalin kuivumista. Pitäisi vielä olla terapeuttina, kun se exä oli niin kamala ja vielä äitinä, kun pitäisi taputtaa päähän ja sanoa, että hyvä poika. Sitten ollaan huuli lerpallaan, että enkö haluakaan naimisiin? Juu en, jos haluaisin toyboyn, se ei olisi suomalainen keski-ikäinen perusmies. Mutta en halua toyboyta, en huoli edes seurustelusuhteeseen suomalaista taaperon tasolla olevaa terapeuttia ja äitihahmoa lähinnä tarvitsee reppanaa.
Helmiltä vaikuttavat edellisetkin kommentoijat. Naisista puhutaan akkoina ja puhutaan muutenkin typerään sävyyn, mikä ilmeisesti kohottaa olematonta itsetuntoa. Saatte pitää pojat pennosenne, te ette ole taloudellinen turva kenellekään.
No nyt on voimaantunutta settiä. Olet ainakin löytänyt oman tasosi. Joko kissa on hommattu?
Minkä takia pitäisi mennä naimisiin, eli miten suhde muuttuu, suhde korkeintaan huononee 1-2 vuoden jälkeen naimisiin menosta.
JSS. Sä oot ollut vuosia kynnysmatto joten miksi hän haluaisi naimisiin?
Kumma kun tässäkin saadan naisen syyksi se suhteeseen jääminen. Jos mies ei halua naimisiin mutta sen kumppani haluaa, mikä estää miestä pistämästä pelin poikki? Nämä loismiehet uhriutuu jatkuvasti vaikka ratkaisu olisi heidän kannalta yksinkertainen. Jahkaillaan ja johkaillaan, pakko saada pildeä vaikka akka ei edes anna? Mikä estää muuttamasta poikamiesboksiin ja elämästä unelmaa. Jos lapsien hankinta ei kiinnosta, vasektomia, niin ei vahingossakaan joudu maksamaan elareita.
Ihme tossukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Näinpä. Jos keski-ikäiset vain ovat avoliitossa, niin kyllä se minulle viestii ainakin sitoutumisongelmista, oli niitä tai ei. Joku luonnevika kuitenkin.
Viesti ainakaan minulle ei ole se, että me pysymme yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverilla on miehensä kanssa kaksi teini-ikäistä lasta. Mies ei ole kuulemma koskaan halunnut naimisiin. Jossain vaiheessa työkaveri mietti miehensä jättämistä, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun tajusi elintasonsa tippuvan radikaalisti. Mies on suht varakas ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli miehen tilipussi mahdollistaa keskiluokkaisen elämän keskiluokkaisella alueella.
Ehkä mies ei halua naimisiin, koska on suhteen varakas osapuoli, ja/tai kokee avoliitosta lähdön helpompana. Mä veikkaan, että lasten täysi-ikäistyessä ukko ottaa ja lähtee, koska ei tartte maksella elareita eikä jakaa omia rahoja ja varallisuutta kun kyse oli vain avoliitosta.
Hiukkasen yleistyksiä ja mutkien suoraksi vetämisiä. "Jos mies ei halua naimisiin, se odottaa parempaa ja jättää heti kun sen löytää". Mutta "miksi ostaa koko lehmä, jos maidon saa ilmaiseksi?" eli ollaanko sen ei-niin-täydellisen kanssa vain seksin ja seuran takia, vaikka voisi viiletellä sinkkuna kunnes todella kolahtaa? Toisaalta, edelleenkin lähes 40v avoliittoa, miehellä ei avioitumishaluja, ja tietääkseni mies ei ole vieraissa hyppinyt tai edes etsiskellyt sitä" unelmiensa naista". Ei ne kaikki miehet jätä vaikka eivät naimisiin haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverilla on miehensä kanssa kaksi teini-ikäistä lasta. Mies ei ole kuulemma koskaan halunnut naimisiin. Jossain vaiheessa työkaveri mietti miehensä jättämistä, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun tajusi elintasonsa tippuvan radikaalisti. Mies on suht varakas ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli miehen tilipussi mahdollistaa keskiluokkaisen elämän keskiluokkaisella alueella.
Ehkä mies ei halua naimisiin, koska on suhteen varakas osapuoli, ja/tai kokee avoliitosta lähdön helpompana. Mä veikkaan, että lasten täysi-ikäistyessä ukko ottaa ja lähtee, koska ei tartte maksella elareita eikä jakaa omia rahoja ja varallisuutta kun kyse oli vain avoliitosta.
Isäni teki noin äidilleni, että lähti melkein samalla ovenavauksella kun muutin pois lapsuudenkodista. Ei ole hirveästi kunnioitusta isääni kohtaan ja emme ole väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Tämä viesti kertookin sitten taas 100% enemmän kertojastaan kuin kohteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitää kodinhoitajan selkeästi. Kiva kun on siistiä ja jääkaapissa muuta kuin kalja ja makkara. Vaatteet löytyy puhtaina yms. Jostain muualta haetaan viihde kaverit ja pikku suhteita.
Yhtenä päivänä on päättänyt että haluaakin perheen ja lapset. Uusi nainen jo valmiina. Vanha vuosia passannut saa jäädä.
Jätä nyt ihmeessä ja haeskele mies joka osaa päättää omasta elämästään. Heitäkin vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Näinpä. Jos keski-ikäiset vain ovat avoliitossa, niin kyllä se minulle viestii ainakin sitoutumisongelmista, oli niitä tai ei. Joku luonnevika kuitenkin.
Viesti ainakaan minulle ei ole se, että me pysymme yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Minulle se viestii että nuo aidosti tekevät duunia parisuhteensa ja perheensä eteen eivätkä ole yhdessä vain siksi että rengas pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Näinpä. Jos keski-ikäiset vain ovat avoliitossa, niin kyllä se minulle viestii ainakin sitoutumisongelmista, oli niitä tai ei. Joku luonnevika kuitenkin.
Viesti ainakaan minulle ei ole se, että me pysymme yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Sormus sormessa tosin ei ulkopuolisille kerro oikeiastaan muuta kuin sen että jossain kohtaa on ollut tarve sanoa "tahdon". Se ei kerro mitään siitä mikä tilanne on tällä hetkellä. Puolet avioliitoista päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Tämä viesti kertookin sitten taas 100% enemmän kertojastaan kuin kohteesta...
Varmasti, mutta en ole ainoa joka näin ajattelee. Toinen asia sitten, onko väliä mitä vaikka suurin osa ihmisistä ajattelee.
Avioliittoon kykenemiseen liittyy hyviä asioita, ja avoliitto taas kertoo päinvastaista ihmisestä. Noin sen moni avioliitossa oleva ihminen kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitoutumiseen ja yhteiseen elämään tarvitaan jokin avioliittolupaus niin jotain on pielessä.
Avioliitossa on kyse yhteisöstä: me olemme yksikkö, me olemme perhe, ja osoitamme sen olemalla naimisissa.
Tietenkin nykyisin tässä individualistisessa maailmassa yhteisö ei merkkaa mitään, mutta siinä onkin yksi syy, miksi monet on onnettomia. Mitä se muille kuuluu- ajattelu tekee harvan lopulta onnelliseksi.
Me ollaan kyllä oikein tiivis yksikkö ja perhe vaikka ei olla menty naimisiin - tai ehkä jopa juuri siksi.
Varmasti ainakin omasta mielestänne. Mutta viesti ulospäin ei ole ollenkaan se.
Näinpä. Jos keski-ikäiset vain ovat avoliitossa, niin kyllä se minulle viestii ainakin sitoutumisongelmista, oli niitä tai ei. Joku luonnevika kuitenkin.
Viesti ainakaan minulle ei ole se, että me pysymme yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Minulle se viestii että nuo aidosti tekevät duunia parisuhteensa ja perheensä eteen eivätkä ole yhdessä vain siksi että rengas pakottaa.
Tuo on taas sinun omassa päässäsi. Itselleni ihmissuhteessa ajelehtiminen ilman virallista sitoutumista ei näyttäydy duunin tekemisenä, ennemmin laiskuutena tai evvk-asenteena.
Mä en mene naimisiin, koska se on taloudellinen itsemurha. Tosin tämän kerron aina alussa kaikille, että näin ei tule mun kanssa tapahtumaan koskaan.
Mitä sä tänne avaudut, mee juttelemaan sen miehen kanssa. Jos teillä on eriävät mielipiteet asiasta, niin sittenhän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies tietää. Ei halua naimisiin sinun kanssa. Käyttää ilmaisena piikana ja seksileluna kunnes elämänsä nainen tulee vastaan.
Lisäksi voi olla vielä niin, että se elämän nainenkin on vain väliaikainen.
Siis mies voi tappaa vaimonsa ja lastensa äidin ja sen jälkeen itkee itse uhrina kun on menettänyt vaimonsa.
Älkää viitsikö ottaa tosissanne näitä miesten juttuja ja puheita. Energia ei valehtele.
Tekee sulle vanhanaikaset. Eli aikansa odotuttaa ja sitten joskus 5 v päästä sanoo heipat.
Sinuna kertoisin, että sinulle on tärkeää virallinen sitoutuminen ja haluat mennä naimisiin. Häät sitten ensi kesänä. Voi miettiä Tammikuun loppuun asti. Jos silloinkaan ei vielä tiedä = ei halua -> eroatte.
Ihmiset menee siitä missä aita matalin. Miehet haluaa segggiä ja siivousta/euoanlaittoa/laskujen maksajaa ja jos näitä tulee ilman efforttia, niin bueno. Lopeta kynnysmattona oleminen.