Lue keskustelun säännöt.
Kysymys (tyhmäkin) romanttisesta sisustuksesta (=valkoista, kristallikruunua jne).
19.05.2008 |
Tälle tyylille on varmaan oma nimensäkin. Valkoiseksi maalatut huonekalut, vaaleat matot, kristallikruunuja, söpöjä kynttilänjalkoja, asemankelloa, alumiinipurkkejä (bread, sugar..), tähtityynyjä jne. Väreinä korkeintaan beessiä ja vaaleanpunaista. Tosi runsasta, paljon koriste-esineitä, tyttömäistä ja romanttista. Tunnistat ehkä tyylin.
Miten mies viihtyy tällaisessa kodissa? Meillä tätä sisustusta on tuttavapiirissä kodissa jos toisessa ja väkisin joskus mietin, mitä mies tykkää esim makkarista, missä kaikki on tosi prinsessamaista ja pikkusievää.
Kommentit (9)
en usko että kukaan mies tuosta tyylistä tykkää. Kaikki ei vaan välitä/jaksa tapella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän monet miehet ovat perinteisen ystäviä, tulee ehkä äitikultakin mieleen...
Just oli jossain lehdessa juttua miehen sisustamasta tuontyylisestä kämpästä, mutta se taisi kyllä olla jotenkin alalla.
niin sitten kyllä "saa mitä tilaa", vaikka vaimo kantaisi mitä olohuoneen täyteen. Jos haluaa vaikuttaa kodin sisustukseen niin kyllä se on velvollisuus silloin ne mielipiteensä myös kertoa, sen sijaan että toisen pitäisi lukea ajatuksia.
Lapsuuden kodissa äiti oli se, joka sisusti ja teki ratkaisut huonekaluista. Välillä isä raahasi kotiin oman mieltymyksen mukaisia juttuja ja kaikki kauhisteltiin hänen makuaan. Esimerkkinä työpaikan varastosta löytynyt myrkyn vihreä pöytä, josta isä halusi uuden tv-tason.
Yksi ystävistäni tykkää romanttisesta sisustustyylistä ja koti on hänen kädenjälkeään. Mies vaikuttaa tyytyväiseltä ja siltä, kuin hänelle sisustus olisi yks ja sama, kunhan vaimo viihtyy.
Mä tykkäsin aiemmin ruusukuoseista, vaaleasävyisestä antiikista, koristeellisesta pylvässängystä yms. Miehellä taas ahdistuskertoimet nousee romanttisen tilpehöörin ja antiikin seassa, tykkää uudemmasta tuotannosta ;) Kumpikaan meistä ei tee oman päänsä mukaan ostoksia, vaan huonekalut hankitaan yhteisymmärryksessä. Jos en tykkää jostakin, sanon sen ja sisustusjuttu/huonekalu jää kauppaan. Samoin jos mies ei innostu, annan olla ja ehdotan jotakin muuta. Systeemi toimii ja molemmat tykätään kodistamme, vaikka se kieltämättä näyttäisi erilaiselta, jos olisimme yksineläjiä :)
mitä itse en taas siedä...
Joten voi ne miehet tykätäkin. Tai ehkä niitä ei vois vähempää kiinnostaa, ehkä ne ei kiinintä juuri huomiota joten niille on ihan sama. Tai ne luottaa vaimonsa makuun ja arvostelukykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilpehööriä tungettu kaikki paikat täyteen. Luulisi, että mies tukahtuisi, kuin norsu posliinikaupassa :-)
Kaikilla meillä on omat mieltymyksemme ja makumme, toiset ovat sopeutuvaisempia ja voivat tyytyväisin mielin asustella puolison sisustamassa kämpässä. Toisilla voi olla esimerkiksi tarkempi värisilmä ja oma tyyli hanskassa, silloin ei niin vain sopeudutakaan vaan halutaan itsekin vaikuttaa ratkaisuihin. Kummankin näkemykset tulisi ottaa huomioon, vaikka vaimo itseään ylivetona sisustelijana pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muualla paitsi lastenhuoneessa , joka on tosi värikäs;)
Mies tykkää kovasti ja kehuu minun suunnittelemaa sisutusta vähän väliä. Rahaa ei paljoa mene, kun tuunaan itse ja ompelen verhot yms, joten ei haittaa ainakaan meidän kukkaroa tämä tyyli.
Ehkä jollain miehillä vain on enemmin munaa kuin muilla :) ja miehisyys kestää hörsötkin? Ja sitäpaitsi uskooko kukaan, että ap tai muut on OIKEASTI huolissaan toisten miehistä - hah, eiköhän tässä ole taas kyse siitä kuuluisasta kateudesta?
En kyllä itse todellakaan viihtyisi moisessa. Yök.