Miten minun lapsestani tuli hirviö...
Vielä alle vuosi sitten oli kaunis, liikunnallinen, iloinen ja sopusuhtainen tyttö ja nyt muistuttaa lähinnä angstista hirviötä:(
Kaikki luonnollinen on hävinnyt, epävarma, kömpelö, vihainen ja nenäkäs murkku on muuttanut kotiimme.
Haluan sen ilosilmäisen tyttöni takaisin!!!
Auttakaa!
Kommentit (3)
Voimia ja pitkää pinnaa. Muista näyttää monsterille että rakastat häntä!
Sinun lapsesihan se on! Eikä mihinkään kadonnut.
Rakasta lastasi sellaisena kuin on, äläkä kaihoa vanhaa takaisin, kun sitä et saa.
Taitaa olla kumminkin niin ettet ihan tosissasi sitä edes tarkoita, eikö niin? Tietenkin olen tässä asiassa herkempi kuin moni muu, sillä olen itse joutunut pohtimaan juuri samoilla sanoilla kuin ap:n otsikossa. Poikani on nyt ollut 3kk vankilassa väkivaltarikoksen takia. Saat uskoa että olen asiaa pohtinut. Lopputulos kumminkin on että en pidä lastani hirviönä. Hän on sattumien ja eri vaikuttimien uhri.
Se Äiti
Nyt huristelee skootterilla ja huulen päällä on varjo viiksiuntuvaa, äiti ja opettajat on säälittävän typerää väkeä ja turha yrittää halausetäisyydelle mennä.