Tosiasia on että 70- ja 80- luvuilla työnteko oli leppoisaa puuhastelua

Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.

Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta! 😂 Tule tuo kertomaan minun isälleni, joka työskenteli raksoilla ilman pakkasrajaa😂 

Nykyajan pennut ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja helvetin helposti.

Jonkun sukupolvi pitää olla marttyyri.

Mä oon kuullu kanssa oman isän sankaritarinoita. Ne nykyään 70-85v äijät liioitteli juttuja. Muistan kunka vielä 20 vuotta sitten kuntelin samoja tarinoita ja lässytyksiä kuinka tehtiin kovaa jne. Niin olin tekemässä myös ja sankaritarinoiden sokeroimana nuorena miehenä huomasin että tarinat ei pitäneetkään paikkansa. Ne ei pitäneet käytännössä paikaansa ja ei noin muuenkaan. Joku päivä tai muutama tunti on tehty tosi nohevasti pakkasessa töitä kovaa ja joskus kokeiltu urakalla tehdä. 

Olihan se pettymys, mutta niiden tarinoiden takia me nyt kohta viisikymppisenä ollaan oikeasti sellaisia miehiä kuin ne sotien jälkeiset tyypit oli.  Paitsi osataan kungfupotkut ja vaparit, nostellaan rautaa salilla ja tehdään neljän miehen työt työmaalla, eikä ryypätä enää. Koska viina nyt heikentää kuntoa ja järkeä. Ehkä raittiuden takia ollaan parempia ihmisinä kuin esi-isät olivat.

Toisaalta ei minua huvita enää näin vanhana rikkoa paikkojani puoli-ilmaiseksi. Kohta viiskyt mittarissa ja tärkeää on pysyä terveenä. 

Kyllä ne tulokset työmaalla on mahdollista suorittaa, mutat tämä menee kuin olympialaisissa ja mm-kisoissa. Me nuoret kuunneltiin pötytarinoita ja sankaritarinoita työnteosta ja rikottiin moninkertaisesti ennätyksiä kaikilla mittareilla: Kestävyydessä, niukkuudessa, nopeudessa, tekniikassa, edullisuudessa, laadussa ei, koska nykyään halutaan nopeaa ja mutta siihen nähden kelvollista. Laatukin onnistuisi jos saisi rauhassa tehdä. Ei meidän jälkeen kukaan tule tekemään mopeammin ja tehokkaammin töitä kuin ehkä tekoäly ja robotit tekee.

Ne hetket kun näet sun isäs (sun sankaris, supermänin) kiukuttelemassa keskellä rakennustyömaata ja ihan selvästi verensokerit liian alhaalla, niin ne tarinat murenee. Jätkä vaan huutaa ja tupakoi, vaikkei se tupakoinut kotona äidin nähden. Asiat ei luista ja itku tulee, kun on työkalut hukassa ja aina se jonkun muun vika. Jäljelle jää vain sinä, joka osti ne tarinat ja teki ne toteen. Vielä kuuskyppisenä vastaat neljä kertaa isäukkoas ja sen veljiä ja sen firman kovimpia työläisiä kuten Markkasta, Rissasta ja Laamasta ja mitä niitä oli. Kovia ne oli lähinnä ryyppäämään ja pskomaan housuihinsa. 

 

Me ollaan nyt niitä sankareita jollaisia ne meidän isät halusi olla. Me käydään lenkillä ja salilla töiden jälkeen. TEhdään kaikkea superisti enemmän kuin ne teki, mutta jotain rajaa huonoihin palkkoihin ja huonoihin työsopimuksiin. Kohta mennään pahaksi kuin maito ja kukaan ei hyötynyt meistä. 

Kuka kertoisi tarinoita nuoremmille miehille. Näille kauraranteille ja velliperseille, jotka inisee asepalveluksesta ja kun tytöt ei anna? Ne hän muistuttaa oikeastaan ihan meidän isejä loppupelissä. 

Tämä. Meillä isä aina inisi imuroinnista töiden jälkeen kun ei jaksa ja hän on tehnyt koko päivän töitä, niin oli äitikin ja teki kaiken. Isä itki imuroinnista kerran viikossa. Koskaan ei käynyt lenkillä tai salilla. Tosi kova työmies oli. Siihen se luottikin. Ei tarvi olla muuta.

Meikäläiset tekee puolet kotitöistä ja hoitaa lapset siinä sivussa. Se on totuus että meidän buumeri-isät ei olleet kovia edes työelämässä. Jos sielä joku jauhoturpa nyt, pullistelee silmiään ja haukkoo henkeään kuin kuuma peruna suussa ois tai näin, niin voisin koska vain ottaa sun kanssa tappelun aikakoneella saman ikäisenä ihan missä vain, ihan miten päin vain ja vaikka suoraan sängystä keskellä yötä kiskaistuna. Tappelu tai työmaa, niin mä voitan ja sen jälkeen teen perheelle ruuat ja imuroin. Enkä itke tai valita yhtään.

Sieltä toimistopöydän vieressä kirjoiteltuaan päivän vauvalle isi tulee kotiin ja  sankarina jaksaa puhua lapsilleen ja laittaa sukkansa koneeseen?

Kyllä silloin tehtiin töitä ihan hiki hatussa. Äitinikin oli aina ylitöissä ja välillä menin hänen mukaansa työpaikalle. Kyseessä oli isohko yritys, joten potkin siellä sisälähetin polkupyörällä pitkin käytäviä ja leikin kopiokoneella kyllästymiseen asti. Isä teki puolestaan oman päälle firaabelihommia isovanhempien autotallissa.

Totta kuitenkin, että silloin oltiin ymmärtäväisempiä niitä kohtaan, jotka tekivät vasurilla. Erityisesti juoppoja siedettiin yllättävän hyvin. Koulumme opettajakunnassa oli useampi juoppo. Yhtä ei näkynyt välillä moneen kuukauteen ryyppyreissujen vuoksi, mutta aina vaan pysyi palkkalistoilla. Isän työpaikalla oli samanlainen tapaus. 

Suurinosa yritysten varsinkin suurempien menee kokoukissa, joissa ei kukaan ole fyysisesti paikalla ja kukin puuhailee kokouksien aikana niitä näitä, yleensä ei päätetä mistään mitään ja kukaan ei tee muistiota.... pöytäkirjasta puhumattakaan. Suurin osa osanottajista on niitä, joiden "työ" on istua kokouksissa. Kokouksissa on on vielä tämä porukka, joka haluaa "piiloutua" ja joilla ei ole mitään tekemistä. Mitä se tuottaa? ei mitään muuta kuin lausunto/mietintäkomissoiden perustamisella byrokratiaa, aika kuluu ja hallinto paisuu. Näin saadaan helposti projektista kuin projektista iso ja ensimmäinen miljoona on jo mennyt ennen perustamiskokousta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta! 😂 Tule tuo kertomaan minun isälleni, joka työskenteli raksoilla ilman pakkasrajaa😂 

Nykyajan pennut ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja helvetin helposti.

Jonkun sukupolvi pitää olla marttyyri.

Mä oon kuullu kanssa oman isän sankaritarinoita. Ne nykyään 70-85v äijät liioitteli juttuja. Muistan kunka vielä 20 vuotta sitten kuntelin samoja tarinoita ja lässytyksiä kuinka tehtiin kovaa jne. Niin olin tekemässä myös ja sankaritarinoiden sokeroimana nuorena miehenä huomasin että tarinat ei pitäneetkään paikkansa. Ne ei pitäneet käytännössä paikaansa ja ei noin muuenkaan. Joku päivä tai muutama tunti on tehty tosi nohevasti pakkasessa töitä kovaa ja joskus kokeiltu urakalla tehdä. 

Olihan se pettymys, mutta niiden tarinoiden takia me nyt kohta viisikymppisenä ollaan oikeasti sellaisia miehiä kuin ne sotien jälkeiset tyypit oli.  Paitsi osataan kungfupotkut ja vaparit, nostellaan rautaa salilla ja tehdään neljän miehen työt työmaalla, eikä ryypätä enää. Koska viina nyt heikentää kuntoa ja järkeä. Ehkä raittiuden takia ollaan parempia ihmisinä kuin esi-isät olivat.

Toisaalta ei minua huvita enää näin vanhana rikkoa paikkojani puoli-ilmaiseksi. Kohta viiskyt mittarissa ja tärkeää on pysyä terveenä. 

Kyllä ne tulokset työmaalla on mahdollista suorittaa, mutat tämä menee kuin olympialaisissa ja mm-kisoissa. Me nuoret kuunneltiin pötytarinoita ja sankaritarinoita työnteosta ja rikottiin moninkertaisesti ennätyksiä kaikilla mittareilla: Kestävyydessä, niukkuudessa, nopeudessa, tekniikassa, edullisuudessa, laadussa ei, koska nykyään halutaan nopeaa ja mutta siihen nähden kelvollista. Laatukin onnistuisi jos saisi rauhassa tehdä. Ei meidän jälkeen kukaan tule tekemään mopeammin ja tehokkaammin töitä kuin ehkä tekoäly ja robotit tekee.

Ne hetket kun näet sun isäs (sun sankaris, supermänin) kiukuttelemassa keskellä rakennustyömaata ja ihan selvästi verensokerit liian alhaalla, niin ne tarinat murenee. Jätkä vaan huutaa ja tupakoi, vaikkei se tupakoinut kotona äidin nähden. Asiat ei luista ja itku tulee, kun on työkalut hukassa ja aina se jonkun muun vika. Jäljelle jää vain sinä, joka osti ne tarinat ja teki ne toteen. Vielä kuuskyppisenä vastaat neljä kertaa isäukkoas ja sen veljiä ja sen firman kovimpia työläisiä kuten Markkasta, Rissasta ja Laamasta ja mitä niitä oli. Kovia ne oli lähinnä ryyppäämään ja pskomaan housuihinsa. 

 

Me ollaan nyt niitä sankareita jollaisia ne meidän isät halusi olla. Me käydään lenkillä ja salilla töiden jälkeen. TEhdään kaikkea superisti enemmän kuin ne teki, mutta jotain rajaa huonoihin palkkoihin ja huonoihin työsopimuksiin. Kohta mennään pahaksi kuin maito ja kukaan ei hyötynyt meistä. 

Kuka kertoisi tarinoita nuoremmille miehille. Näille kauraranteille ja velliperseille, jotka inisee asepalveluksesta ja kun tytöt ei anna? Ne hän muistuttaa oikeastaan ihan meidän isejä loppupelissä. 

Tämä. Meillä isä aina inisi imuroinnista töiden jälkeen kun ei jaksa ja hän on tehnyt koko päivän töitä, niin oli äitikin ja teki kaiken. Isä itki imuroinnista kerran viikossa. Koskaan ei käynyt lenkillä tai salilla. Tosi kova työmies oli. Siihen se luottikin. Ei tarvi olla muuta.

Meikäläiset tekee puolet kotitöistä ja hoitaa lapset siinä sivussa. Se on totuus että meidän buumeri-isät ei olleet kovia edes työelämässä. Jos sielä joku jauhoturpa nyt, pullistelee silmiään ja haukkoo henkeään kuin kuuma peruna suussa ois tai näin, niin voisin koska vain ottaa sun kanssa tappelun aikakoneella saman ikäisenä ihan missä vain, ihan miten päin vain ja vaikka suoraan sängystä keskellä yötä kiskaistuna. Tappelu tai työmaa, niin mä voitan ja sen jälkeen teen perheelle ruuat ja imuroin. Enkä itke tai valita yhtään.

Kaataisitko päivän puita moottorisahalla puolen metrin hangessa?  Niin että työlläsi ( kaadetut kuutiot) elättäisit perheesi?

Jaksaisitko 40 vuotta tehdä kolmivuorotyö tuotantolinjan määrätessä tahdin?

Ninku ton jälkeet ei muka jaksa imuroida :D Se imurointihan käy tossa ihan loppuverryttelynä ja on terveellistäkin. Nyt saatana pitäisi löytyä reippautta enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Arvasinkin että ap mainitsee esimerkeiksi muiden töitä, ei omaansa. Sama kuin tänä päivänä nämä jotka "tietävät" turhia hiirennapsuttelijoita lymyävän joka virastossa.

....ja jotka nimenomaan kuvittelevat että kaikki viranomaiset ja viranhaltijat on näitä hiiren napsuttelijoita, ja ettei hiirellä tehdä mitään oikeaa työtä. Sen sijaan poliisit, opettajat ja sairaanhoitajat tekee oikeeta työtä.. samoin sotilaat ja rajavartiat...ei kun hups, nehän on just virkasuhteessa. Oho. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta! 😂 Tule tuo kertomaan minun isälleni, joka työskenteli raksoilla ilman pakkasrajaa😂 

Nykyajan pennut ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja helvetin helposti.

Jonkun sukupolvi pitää olla marttyyri.

Mä oon kuullu kanssa oman isän sankaritarinoita. Ne nykyään 70-85v äijät liioitteli juttuja. Muistan kunka vielä 20 vuotta sitten kuntelin samoja tarinoita ja lässytyksiä kuinka tehtiin kovaa jne. Niin olin tekemässä myös ja sankaritarinoiden sokeroimana nuorena miehenä huomasin että tarinat ei pitäneetkään paikkansa. Ne ei pitäneet käytännössä paikaansa ja ei noin muuenkaan. Joku päivä tai muutama tunti on tehty tosi nohevasti pakkasessa töitä kovaa ja joskus kokeiltu urakalla tehdä. 

Olihan se pettymys, mutta niiden tarinoiden takia me nyt kohta viisikymppisenä ollaan oikeasti sellaisia miehiä kuin ne sotien jälkeiset tyypit oli.  Paitsi osataan kungfupotkut ja vaparit, nostellaan rautaa salilla ja tehdään neljän miehen työt työmaalla, eikä ryypätä enää. Koska viina nyt heikentää kuntoa ja järkeä. Ehkä raittiuden takia ollaan parempia ihmisinä kuin esi-isät olivat.

Toisaalta ei minua huvita enää näin vanhana rikkoa paikkojani puoli-ilmaiseksi. Kohta viiskyt mittarissa ja tärkeää on pysyä terveenä. 

Kyllä ne tulokset työmaalla on mahdollista suorittaa, mutat tämä menee kuin olympialaisissa ja mm-kisoissa. Me nuoret kuunneltiin pötytarinoita ja sankaritarinoita työnteosta ja rikottiin moninkertaisesti ennätyksiä kaikilla mittareilla: Kestävyydessä, niukkuudessa, nopeudessa, tekniikassa, edullisuudessa, laadussa ei, koska nykyään halutaan nopeaa ja mutta siihen nähden kelvollista. Laatukin onnistuisi jos saisi rauhassa tehdä. Ei meidän jälkeen kukaan tule tekemään mopeammin ja tehokkaammin töitä kuin ehkä tekoäly ja robotit tekee.

Ne hetket kun näet sun isäs (sun sankaris, supermänin) kiukuttelemassa keskellä rakennustyömaata ja ihan selvästi verensokerit liian alhaalla, niin ne tarinat murenee. Jätkä vaan huutaa ja tupakoi, vaikkei se tupakoinut kotona äidin nähden. Asiat ei luista ja itku tulee, kun on työkalut hukassa ja aina se jonkun muun vika. Jäljelle jää vain sinä, joka osti ne tarinat ja teki ne toteen. Vielä kuuskyppisenä vastaat neljä kertaa isäukkoas ja sen veljiä ja sen firman kovimpia työläisiä kuten Markkasta, Rissasta ja Laamasta ja mitä niitä oli. Kovia ne oli lähinnä ryyppäämään ja pskomaan housuihinsa. 

 

Me ollaan nyt niitä sankareita jollaisia ne meidän isät halusi olla. Me käydään lenkillä ja salilla töiden jälkeen. TEhdään kaikkea superisti enemmän kuin ne teki, mutta jotain rajaa huonoihin palkkoihin ja huonoihin työsopimuksiin. Kohta mennään pahaksi kuin maito ja kukaan ei hyötynyt meistä. 

Kuka kertoisi tarinoita nuoremmille miehille. Näille kauraranteille ja velliperseille, jotka inisee asepalveluksesta ja kun tytöt ei anna? Ne hän muistuttaa oikeastaan ihan meidän isejä loppupelissä. 

Tämä. Meillä isä aina inisi imuroinnista töiden jälkeen kun ei jaksa ja hän on tehnyt koko päivän töitä, niin oli äitikin ja teki kaiken. Isä itki imuroinnista kerran viikossa. Koskaan ei käynyt lenkillä tai salilla. Tosi kova työmies oli. Siihen se luottikin. Ei tarvi olla muuta.

Meikäläiset tekee puolet kotitöistä ja hoitaa lapset siinä sivussa. Se on totuus että meidän buumeri-isät ei olleet kovia edes työelämässä. Jos sielä joku jauhoturpa nyt, pullistelee silmiään ja haukkoo henkeään kuin kuuma peruna suussa ois tai näin, niin voisin koska vain ottaa sun kanssa tappelun aikakoneella saman ikäisenä ihan missä vain, ihan miten päin vain ja vaikka suoraan sängystä keskellä yötä kiskaistuna. Tappelu tai työmaa, niin mä voitan ja sen jälkeen teen perheelle ruuat ja imuroin. Enkä itke tai valita yhtään.

Kaataisitko päivän puita moottorisahalla puolen metrin hangessa?  Niin että työlläsi ( kaadetut kuutiot) elättäisit perheesi?

Jaksaisitko 40 vuotta tehdä kolmivuorotyö tuotantolinjan määrätessä tahdin?

Ninku ton jälkeet ei muka jaksa imuroida :D Se imurointihan käy tossa ihan loppuverryttelynä ja on terveellistäkin. Nyt saatana pitäisi löytyä reippautta enemmän. 

Sanoo ihminen joka ei imurointia raskaampaa fyysistä työtä ole tehnyt. Tai kuntosalilla pullistelua.

Ajatus että työn PITÄÄ olla raskasta ja töihin PITÄÄ olla vaikeaa päästä...

....miksi?

Ollaanko me joku pätemishullujen yhteiskunta?

Prempi kai olis suunnitella hommat niin että hoituvat helpommalla, siksihän about kaikki laitteetkin on keksitty...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla Lahdessa suuret teollisuuslaitokset kuten Asko ja Upo irstisanoivat paljon ihmisiä ja toiminta supistui pieneksi koska kotimainen teollisuus ei enää kannattanut. Samoin monet muut. Ei sitä nyt niin vaan kävelty. Näyttää ettet ole ollenkaan perehtynyt asioihin laajemmin. Kunta ja Valtio ehkä oli eri juttu.

No ei kyllä kävelty kuntaan eikä valtiollekaan. Usein oli sangen tarkat kelpoisuusvaatimukset ja niiden yli ei kävelty, tai jonossa seuraava täysin pätevä teki valituksen. 

Työsuhteeseen saattoi kunnalle tai valtiolle päästä vähän kevyemmpin perustein mutta silloin ei kyllä ollut turvassa irtisanomisilta. 

Nykyään virastossa suuri osa ihmisissä on toimessa, ei virassa. Virkaan pääseminen edellyttää että työotetta ja -motivaatiota on tosissaan löytynyt. Johtopaikoilla on myös virka katkolla aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta! 😂 Tule tuo kertomaan minun isälleni, joka työskenteli raksoilla ilman pakkasrajaa😂 

Nykyajan pennut ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja helvetin helposti.

Jonkun sukupolvi pitää olla marttyyri.

Mä oon kuullu kanssa oman isän sankaritarinoita. Ne nykyään 70-85v äijät liioitteli juttuja. Muistan kunka vielä 20 vuotta sitten kuntelin samoja tarinoita ja lässytyksiä kuinka tehtiin kovaa jne. Niin olin tekemässä myös ja sankaritarinoiden sokeroimana nuorena miehenä huomasin että tarinat ei pitäneetkään paikkansa. Ne ei pitäneet käytännössä paikaansa ja ei noin muuenkaan. Joku päivä tai muutama tunti on tehty tosi nohevasti pakkasessa töitä kovaa ja joskus kokeiltu urakalla tehdä. 

Olihan se pettymys, mutta niiden tarinoiden takia me nyt kohta viisikymppisenä ollaan oikeasti sellaisia miehiä kuin ne sotien jälkeiset tyypit oli.  Paitsi osataan kungfupotkut ja vaparit, nostellaan rautaa salilla ja tehdään neljän miehen työt työmaalla, eikä ryypätä enää. Koska viina nyt heikentää kuntoa ja järkeä. Ehkä raittiuden takia ollaan parempia ihmisinä kuin esi-isät olivat.

Toisaalta ei minua huvita enää näin vanhana rikkoa paikkojani puoli-ilmaiseksi. Kohta viiskyt mittarissa ja tärkeää on pysyä terveenä. 

Kyllä ne tulokset työmaalla on mahdollista suorittaa, mutat tämä menee kuin olympialaisissa ja mm-kisoissa. Me nuoret kuunneltiin pötytarinoita ja sankaritarinoita työnteosta ja rikottiin moninkertaisesti ennätyksiä kaikilla mittareilla: Kestävyydessä, niukkuudessa, nopeudessa, tekniikassa, edullisuudessa, laadussa ei, koska nykyään halutaan nopeaa ja mutta siihen nähden kelvollista. Laatukin onnistuisi jos saisi rauhassa tehdä. Ei meidän jälkeen kukaan tule tekemään mopeammin ja tehokkaammin töitä kuin ehkä tekoäly ja robotit tekee.

Ne hetket kun näet sun isäs (sun sankaris, supermänin) kiukuttelemassa keskellä rakennustyömaata ja ihan selvästi verensokerit liian alhaalla, niin ne tarinat murenee. Jätkä vaan huutaa ja tupakoi, vaikkei se tupakoinut kotona äidin nähden. Asiat ei luista ja itku tulee, kun on työkalut hukassa ja aina se jonkun muun vika. Jäljelle jää vain sinä, joka osti ne tarinat ja teki ne toteen. Vielä kuuskyppisenä vastaat neljä kertaa isäukkoas ja sen veljiä ja sen firman kovimpia työläisiä kuten Markkasta, Rissasta ja Laamasta ja mitä niitä oli. Kovia ne oli lähinnä ryyppäämään ja pskomaan housuihinsa. 

 

Me ollaan nyt niitä sankareita jollaisia ne meidän isät halusi olla. Me käydään lenkillä ja salilla töiden jälkeen. TEhdään kaikkea superisti enemmän kuin ne teki, mutta jotain rajaa huonoihin palkkoihin ja huonoihin työsopimuksiin. Kohta mennään pahaksi kuin maito ja kukaan ei hyötynyt meistä. 

Kuka kertoisi tarinoita nuoremmille miehille. Näille kauraranteille ja velliperseille, jotka inisee asepalveluksesta ja kun tytöt ei anna? Ne hän muistuttaa oikeastaan ihan meidän isejä loppupelissä. 

Tämä. Meillä isä aina inisi imuroinnista töiden jälkeen kun ei jaksa ja hän on tehnyt koko päivän töitä, niin oli äitikin ja teki kaiken. Isä itki imuroinnista kerran viikossa. Koskaan ei käynyt lenkillä tai salilla. Tosi kova työmies oli. Siihen se luottikin. Ei tarvi olla muuta.

Meikäläiset tekee puolet kotitöistä ja hoitaa lapset siinä sivussa. Se on totuus että meidän buumeri-isät ei olleet kovia edes työelämässä. Jos sielä joku jauhoturpa nyt, pullistelee silmiään ja haukkoo henkeään kuin kuuma peruna suussa ois tai näin, niin voisin koska vain ottaa sun kanssa tappelun aikakoneella saman ikäisenä ihan missä vain, ihan miten päin vain ja vaikka suoraan sängystä keskellä yötä kiskaistuna. Tappelu tai työmaa, niin mä voitan ja sen jälkeen teen perheelle ruuat ja imuroin. Enkä itke tai valita yhtään.

Kaataisitko päivän puita moottorisahalla puolen metrin hangessa?  Niin että työlläsi ( kaadetut kuutiot) elättäisit perheesi?

Jaksaisitko 40 vuotta tehdä kolmivuorotyö tuotantolinjan määrätessä tahdin?

Ninku ton jälkeet ei muka jaksa imuroida :D Se imurointihan käy tossa ihan loppuverryttelynä ja on terveellistäkin. Nyt saatana pitäisi löytyä reippautta enemmän. 

Ööö, nyt ahistaa...Ja pahast. Kui sää noin sanoit? Menee taas viikko saikulla, ja terapeuttiin tonni, vai mites se nykyään nuorilla mahtaakaan tilanne olla? Kissakin kipeä, kai siitäki saa saikkua?

Taitaa olla ollut myös virastoissa eroa. Äiti oli ministeriössä sihteerinä. Paljon puhtaaksi kirjoitettavaa, arkistoitavaa jne. Harvoin pääsi 15.45 lähtemään töistä. Lisäksi matkusti junalla joka aamu reilun tunnin ja kotiin palatessa sama. Työhön meni matkoineen päivässä 10-11 tuntia. Työpaikalla oli oltava kello 8 tasan. Ei liukumia tai etätöitä. 90-luvulla tuli tietokoneet. Se nopeutti töitä. Myös liukumat tuli käyttöön. Just tästä äitin kanssa puhuttiin. Kerroin oman työni vapaudesta, hän omansa. Ihan kiinnostavaa. 

Työelämä on muuttunut. Työntekijän (hyvän työntekijän) arvostus on kadonnut. Tilalla on ahneus. Niin työnantajan kuin työntekijän ahneus. Eikä työnantajat enää tiedä minkälainen kultakimpale on lojaali työntekijän. Lojaalius syntyy luottamuksesta ja reiluudesta. 

2011 pikkukaupungin rakennusosastolla sihteeri jäi torstaisin ylitöihin laittamaan kyntensä, niin saattoi sitten perjantaina lähteä plussatunneilla ajoissa viikonlopunviettoon. Neuvoi minua, ettei kannata leimata itseänsä lounaalla, koska silloin järjestelmä ottaa automaattisesti vain puoli tuntia ja voi rauhassa olla lounaalla vaikka pari tuntia. 

70-80-luvulla ei niin tilastointu ihmisten tekemisiä, ja jos osasi näyttää kiireiseltä ja tulla aikaisin töihin niin saattoi antaa itsestään hyvän vaikutelman. Tähän kuului se että käveli aina käytävillä kansio kädessä ja sen näköisenä että kohta alkaa palaveri.

Nyt on sillee tiukkaa että erilaisia kappale- ja sekuntimääriä syynätään tosi tarkkaan.  jonkin verran voi feikata mutta ei merkittävästi.  

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.

Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.

Eiköhän pienipalkkaisella ollut ihan samat ongelmat vielä suurempina. Verotus oli silloin hyvinvointivaltiota varten, nykyään pahoinvointivaltiota varten.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä töistä selviytyisi paremmin, jos ei olisi "pakko" katsoa joka viides minuutti puhelinta.

miksi nykyään ajatellaan että virkamiesten pitää aina olla heti saavutettavissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla se muuttui. 2000-luvulla meni pahaksi.

Valtiolla on vain suojatyöpaikkoja toinen toistaan joutavampia paperinpyörittäjiä.

laitetaan puolustusvoimat kiinni kun siellä on vain joutavaa porukkaa, eikö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla se muuttui. 2000-luvulla meni pahaksi.

Valtiolla on vain suojatyöpaikkoja toinen toistaan joutavampia paperinpyörittäjiä.

laitetaan puolustusvoimat kiinni kun siellä on vain joutavaa porukkaa, eikö

Mun mielestä poliisin ja rajavartiolaitoksen voisi lopettaa turhana paperinpyörityksenä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla se muuttui. 2000-luvulla meni pahaksi.

Valtiolla on vain suojatyöpaikkoja toinen toistaan joutavampia paperinpyörittäjiä.

laitetaan puolustusvoimat kiinni kun siellä on vain joutavaa porukkaa, eikö

Mun mielestä poliisin ja rajavartiolaitoksen voisi lopettaa turhana paperinpyörityksenä,

Eipä tuntuisi ainakaan tekevän töitään hyvin, kun maa on pullollaan huumeita.

Ainakin voisi uusia koko porukan. Kyllähän se jostain helvetti kielii että maassa on huumeita päässyt läpi ja ainoa asia mitä tehdään, nin rangaistaan niitä sakoin ketä piti suojella niiltä aineilta. 

Neukkulassa syntyi sanonta, jonka mukaan ihmiset olivat tekevinään töitä ja valtio oli maksavinaan siitä palkkaa... Ei kovin kaukana täälläkään siitä näköjään oltu...

Joo. Toki töitäkin tehtiin, mutta paljon istuttiin kahvilla, käytiin tupakalla ja juoruttiin. Hauskaa oli. 

Tämä julkisella. En tiedä olisiko yksityisellä ollut tiukempi työtahti, mutta harva työskenteli missään yksityisellä noihin aikoihin.