Lue keskustelun säännöt.
Tosiasia on että 70- ja 80- luvuilla työnteko oli leppoisaa puuhastelua
07.06.2026 |
Ainakin osalla.
Itse lähdin 80-luvulla töihin ja valtiolla työtahti oli todella leppoisaa. Jonkun paperin kanssa moni pyöri kokopäivän eikä mitään saatu aikaiseksi.
Muistan kun erään työntekijän huoneen vieressä oli faxi. Hänen piti vahtia ja viedä faxit eteenpäin. Lopputuloksena oli että faxit oli kokopäivän kasaantuneena laitteeseen. Sama muija tuli aikaisin töihin ja meikkasi 30 min töissä ja luki sen jälkeen päivän lehden….
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! 😂 Tule tuo kertomaan minun isälleni, joka työskenteli raksoilla ilman pakkasrajaa😂
Nykyajan pennut ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja helvetin helposti.Jonkun sukupolvi pitää olla marttyyri.
Mä oon kuullu kanssa oman isän sankaritarinoita. Ne nykyään 70-85v äijät liioitteli juttuja. Muistan kunka vielä 20 vuotta sitten kuntelin samoja tarinoita ja lässytyksiä kuinka tehtiin kovaa jne. Niin olin tekemässä myös ja sankaritarinoiden sokeroimana nuorena miehenä huomasin että tarinat ei pitäneetkään paikkansa. Ne ei pitäneet käytännössä paikaansa ja ei noin muuenkaan. Joku päivä tai muutama tunti on tehty tosi nohevasti pakkasessa töitä kovaa ja joskus kokeiltu urakalla tehdä.
Olihan se pettymys, mutta niiden tarinoiden takia me nyt kohta viisikymppisenä ollaan oikeasti sellaisia miehiä kuin ne sotien jälkeiset tyypit oli. Paitsi osataan kungfupotkut ja vaparit, nostellaan rautaa salilla ja tehdään neljän miehen työt työmaalla, eikä ryypätä enää. Koska viina nyt heikentää kuntoa ja järkeä. Ehkä raittiuden takia ollaan parempia ihmisinä kuin esi-isät olivat.
Toisaalta ei minua huvita enää näin vanhana rikkoa paikkojani puoli-ilmaiseksi. Kohta viiskyt mittarissa ja tärkeää on pysyä terveenä.
Kyllä ne tulokset työmaalla on mahdollista suorittaa, mutat tämä menee kuin olympialaisissa ja mm-kisoissa. Me nuoret kuunneltiin pötytarinoita ja sankaritarinoita työnteosta ja rikottiin moninkertaisesti ennätyksiä kaikilla mittareilla: Kestävyydessä, niukkuudessa, nopeudessa, tekniikassa, edullisuudessa, laadussa ei, koska nykyään halutaan nopeaa ja mutta siihen nähden kelvollista. Laatukin onnistuisi jos saisi rauhassa tehdä. Ei meidän jälkeen kukaan tule tekemään mopeammin ja tehokkaammin töitä kuin ehkä tekoäly ja robotit tekee.
Ne hetket kun näet sun isäs (sun sankaris, supermänin) kiukuttelemassa keskellä rakennustyömaata ja ihan selvästi verensokerit liian alhaalla, niin ne tarinat murenee. Jätkä vaan huutaa ja tupakoi, vaikkei se tupakoinut kotona äidin nähden. Asiat ei luista ja itku tulee, kun on työkalut hukassa ja aina se jonkun muun vika. Jäljelle jää vain sinä, joka osti ne tarinat ja teki ne toteen. Vielä kuuskyppisenä vastaat neljä kertaa isäukkoas ja sen veljiä ja sen firman kovimpia työläisiä kuten Markkasta, Rissasta ja Laamasta ja mitä niitä oli. Kovia ne oli lähinnä ryyppäämään ja pskomaan housuihinsa.
Me ollaan nyt niitä sankareita jollaisia ne meidän isät halusi olla. Me käydään lenkillä ja salilla töiden jälkeen. TEhdään kaikkea superisti enemmän kuin ne teki, mutta jotain rajaa huonoihin palkkoihin ja huonoihin työsopimuksiin. Kohta mennään pahaksi kuin maito ja kukaan ei hyötynyt meistä.
Kuka kertoisi tarinoita nuoremmille miehille. Näille kauraranteille ja velliperseille, jotka inisee asepalveluksesta ja kun tytöt ei anna? Ne hän muistuttaa oikeastaan ihan meidän isejä loppupelissä.
Muistatteko vielä ne 1980- ja 90-lukujen lauantai-illat, kun perheenpää asteli saunasta pelkässä pyyhkeessä, istahti keittiön pöydän ääreen ja alkoi luennoida ”kovasta työstä”? Sieltä ne tulivat, tarinat siitä, miten tukkia oli uitettu, kuokkaa heilutettu ja rintamalla juostu vähintäänkin sudet kintereillä.
Me, sen ajan pikkupojat, katsoimme ylöspäin tätä myyttistä työn sankaria. Tai oikeastaan katsoimme hänen ”viidakonläskimahaansa” ja miestissejään, jotka lepäsivät pönkän ja laihaläskin vartalon päällä. Nämä niin sanotut konkarit ja ”tukinuittajat” olivat todellisuudessa uitelleet tukkia lähinnä venäläisten naisten haarojen välissä, mutta puheet olivat olympialaiset. Se vartalo, niillä työmiehillä ei todellisuudessa ollut nähnyt kuin säännöllisiä lakkoja mukavina aurinkoisina päivinä.
Siinä sohvalla istuessaan isät päättivät, että heidän pojistaan tulee niitä yliluonnollisia ihmeitä, joita he itse kuvittelivat olevansa.
Ja mehän teimme työtä käskettyä. Meidät paiskattiin urheiluseuroihin, painimatolle ja kesäleireille tekemään se kova pohjatyö, johon isien kunto ei olisi ikinä riittänyt. Meistä leivottiin tahtomattamme Tarzaneita, James Bondeja, Morgan Kaneja ja Jerry Cottoneita. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, meissä asuu myös ripaus Uuno Turhapuroa, koska jostain se loppumaton selviytymisvaisto oli tähän ylisuorittamiseen kaivettava.
Katsokaa nykyistä neliviisikymppistä miestä. Me olemme kuin palomieskalenterista revittyjä, puhumme sujuvasti neljää kieltä ja painamme minimimiehityksellä pidempää työpäivää kuin yksikään veteraani konsanaan. Me ylitimme kaikki vaatimukset ja nousimme yliluonnolliselle tasolle, koska isämme vaativat meiltä sitä, mihin heistä itsestään ei koskaan ollut. He olivat isien pötypuheiden sokeroimia pullamössöjä, jotka siirsivät omat saavuttamattomat fantasiansa meidän selkänahkaamme.
Mutta nyt riittää. Tältä Tarzanilta loppui liana, ja Bond jättää tilaamatta sen pirtelönsä.
Tämä on virallinen vastalause. Me olemme kantaneet menneisyyden haamujen rimoja selässämme jo aivan liian kauan. Me teimme työt ja meillä on se kovan työn nähnyt fysiikka, josta isät vain puhuivat saunan lauteilla bisse kourassa.
Nyt me haluamme oman elämämme takaisin. Me haluamme ne rahat, me haluamme sen perinnön, ja me haluamme vapauden olla tasan mitä haluamme – vaikka naisia, jos siltä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.
Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Itse olin tehtaissa töissä ja linjastolta pääsi pois vasta, kun tuuraaja tuurasi kahvi- ja ruokatauot. Vessaankin pääsi vain noiden taukojen aikana. Ei sitä ketään saanut toisen linjaston äärestä noin vaan tuuraamaan. Se oli minuuttipeliä ne tauot. Ei ollut helppoa mitenkään päin ja palkka oli huono.
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80- luvulla myös pääsi töihin ihan vaan marssimalla ovesta sisään ja kysymällä saisiko töitä. Työpaikan menettämistä ei tarvinut pelätä, jos vaan teki työnsä.
70-luvulla oli suurtyöttömyys. Siksihän ihmisiä muutti paljon pääasiassa Ruotsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Mitähän erityistyötä se mummo on tehnyt, kun tuon ikäisenä eläkkeelle päässyt vai oliko joku itse maksettu eläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Mitähän erityistyötä se mummo on tehnyt, kun tuon ikäisenä eläkkeelle päässyt vai oliko joku itse maksettu eläke.
Sodan aikainen porukka meni eläkkeelle tosi aikaisin. Jo viisikymppisinä. Viimeistään kuusikymppisenä. Nythän odotetaan että porukka tekee töitä seitsemänkymppiseksi asti... Hulvatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskelija 80-luvun puolivälissä ja iltatöinä kävin siivoamassa paikallisessa tehtaassa. Siivousalue oli iso ja aika oli 2 tuntia ja 12 minuuttia. Ihan samalla tavalla noita töitä on kellotettu jo silloin aikoinaan, kuin nytkin - ei ole uusi asia siis.
Vertaaja Vertti taas asialla..eihän me yhtään yleistetä eihän?
Vertaat kunnan hommia yhtään mihinkään..huoh ja hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä töistä selviytyisi paremmin, jos ei olisi "pakko" katsoa joka viides minuutti puhelinta.
Puhelinta katsotaan sillä palkattomalla ruokiksella.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toki töitäkin tehtiin, mutta paljon istuttiin kahvilla, käytiin tupakalla ja juoruttiin. Hauskaa oli.
Tämä julkisella. En tiedä olisiko yksityisellä ollut tiukempi työtahti, mutta harva työskenteli missään yksityisellä noihin aikoihin.
Noilla vuosikymmenillä oli myös sitä yksityistä teollisuutta ja kyllä toimistoissa oli paljon naisia. Ja tuotannon puolella kirjuria pikkupomoa. Vuoropomoa, kellokallea. 2000-luvulla miehet jo pomottivat itsensä mieheni työpaikalla. Joku insinööri päivysti virka-ajan ulkopuolella jos olisi tullul isompi häikkö.
Esim työpaikallani vaikka olin, en nyt ylempi toimihenkilö mutten tstoapulainenkaan, tarvittaessa vaikka inventaariin. Olen niin lankoja kuin muttereitakin laskenut. Valtiollahan ei kukaan tee kun oman tonttinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Mitähän erityistyötä se mummo on tehnyt, kun tuon ikäisenä eläkkeelle päässyt vai oliko joku itse maksettu eläke.
Sodan aikainen porukka meni eläkkeelle tosi aikaisin. Jo viisikymppisinä. Viimeistään kuusikymppisenä. Nythän odotetaan että porukka tekee töitä seitsemänkymppiseksi asti... Hulvatonta.
2017 syntynyt appeni jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Sai 7000 markkaa kuussa tilille eläkettä, kuolemansa jälkeen näin papereistaan.
Linja-autossa oli kuskin lisäksi rahastaja ja pitkillä matkoilla tarjoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten tähän nykytilanteeseen ollaan sitten päädytty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Mitähän erityistyötä se mummo on tehnyt, kun tuon ikäisenä eläkkeelle päässyt vai oliko joku itse maksettu eläke.
Sodan aikainen porukka meni eläkkeelle tosi aikaisin. Jo viisikymppisinä. Viimeistään kuusikymppisenä. Nythän odotetaan että porukka tekee töitä seitsemänkymppiseksi asti... Hulvatonta.
Tuo ei pidä paikkaansa.
Kansaneläkelaki tuli voimaan 1.7 1957. Sen mukaan alettiin kansaneläkettä maksaa 65 vuotta täyttäneille. Työeläkelaki tuli voimaan 1963. Tämän lain mukainen eläkeikä sijoittui ikävuosien 63 ja 68 välille, yleisesti 65 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli lääkäri ja teki normityön ja yö- ja viikonloppupäivystyksen päälle yksityisellä töitä. Piti maksaa perhe ja ne verot. Verotus kun räjähti 80-luvulla.
Burn-out tulikin sitten 90-luvulla.Tyhmä lääkäri oli. Varmasti itse myöntää olevansa tyhmä, kun vetää äärirajoille ja oli lääkärikin.
Mun mummo vetäytyi heti pienelle eläkkeelle kun pääsi 58-vuotiaana. Hänellä oli tapana aina sanoa että tyhmästä päästä kärsii koko vartalo.
Heidän ikäluokka oli nähnyt raadannan vaarat ja mitä ihmiselle käy kun tekee liikaa töitä ja syö liian vähän. Se oli ihan vakavasti otettava vaaratila.
Niin sun isä ei osanut tämmöistä perusasiaa nähdä ja vaaransi samalla sinun ja muiden elämän. Todella typerää, mutta kuten mummoni sanoi.
Mitähän erityistyötä se mummo on tehnyt, kun tuon ikäisenä eläkkeelle päässyt vai oliko joku itse maksettu eläke.
Sodan aikainen porukka meni eläkkeelle tosi aikaisin. Jo viisikymppisinä. Viimeistään kuusikymppisenä. Nythän odotetaan että porukka tekee töitä seitsemänkymppiseksi asti... Hulvatonta.
2017 syntynyt appeni jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Sai 7000 markkaa kuussa tilille eläkettä, kuolemansa jälkeen näin papereistaan.
Lisään vielä, eri summana oli rintamieseläke tms. Sen summaa en muista, se ei ollut iso.
Työ on rajallinen resurssi jos joku tekee sitä paljon ja nopeasti sitä jää vähemmän muille.
Vierailija kirjoitti:
70 ja 80 luvulla tehtiin töitä myös pakkotahtisesti tuotantolinjan nopeuden mukaan. Tai ansio riippui että teit xx kappaletta työpäivän aikana päästäksesi yli perustuntipalkan ansiolle.
Täällä kirjoittavathan eivät yleensäkään tiedä suorittavasta työstä mitään. Ne on jonkun kasvottoman likaisen duunarin hommia, hyh.
Kumma ettei täällä edes koskaan kirjoita tuotannon inssit tai toimihenkilöt jotka näitä työvauhteja ja tuotannon määrää johtivat ja valvoivat.
Nykyisin suuren osan tuotannosta hoitavat koneet. Siivoojilla taas työtahti on kiristynyt. Tietty määrä huoneita tai hyttejä pitää siivota, vaikka siivoamiseen ei ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Työ on rajallinen resurssi jos joku tekee sitä paljon ja nopeasti sitä jää vähemmän muille.
Kun puhutaan yksilön tuottavuudesta niin tuota se selkosuomeksi tarkoittaa.
Nyt kun kännykkä kädessä istutaan, ei siis mikään parantunut tai muuttunut.