Ensitreffit alttarilla -sulho pahoinpidellyt vaimoaan

Olen samaa mieltä. Olen ollut tällaisessa suhteessa. Etenkin kun on pieni lapsi ja yhteinen koti jonkun kanssa, kynnys lähtemiseen on yllättävän korkealla. Sitä ajattelee, että kyseessä oli jokin tilapäinen tapahtuma, vahinko. Siinä vaiheessa kun toinen löi kovaa päähän, ajattelin ensimmäistä kertaa, että tässä voi käydä huonosti. Vielä tuolloinkaan en lähtenyt lopullisesti. Nyt ajatus tuntuu yhtä käsittämättömältä kuin ennen tätä suhdetta. Mies ei pyytänyt koskaan anteeksi, lapsetkin hän käytännössä hylkäsi suhteen päätyttyä. Tämäkin oli minun syytäni. Uusi nainen on ollut jo kauemmin kuin meidän suhteemme kessti. Joskus mietin,  miten heillä on sujunut.

Vierailija kirjoitti:

Ai juu, ja sit tuo Antti markkinoi PT-hommien ohella itseään vielä jonain psykofyysisenä valmentajana. Painotus varmasti sanassa "PSYKO". 

Ei saisi nauraa tietenkään, ihan hirvittävästä asiasta kyse, mutta tälle saatoin vahingossa vähän revetä :D

Veikkaan että käy seuraavaa: paineet kasvavat ja tuomittu jättää työpaikkansa ja vaihtaa nimensä. Hetki hiljaiseloa ja taitava tämä manipulaattori perustaa firman. Tosin ei mene kauaa, kun netin salapoliisit käräyttävät hänet ja sitten pitää keksiä taas jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas nainen jäi odottelemaan lisää väkivaltaa kerta kerran jälkeen. Se on surullista. 

Pitää olla kokemusta ja tietämystä väkivaltaisista suhteista ja ihmisistä, että osaa reagoida niihin oikein. Normaali ihminen, joka ei ole tullut ennen hakatuksi, r aiskatuksi tai muuten pahoinpidellyksi lähinnä hämmentyy ja ajattelee, että kyseessä oli kertaluontoinen juttu. Kaikki eivät kasva sairaissa ympäristöissä ja altistu tällaiselle ennen kuin jossain vaiheessa altistuvat, eivätkä välttämättä silloin tiedä miten toimia.

Niin joo sen yhden kerran jälkeen voi ihmetellä, mutta tapahtuman jälkeen LÄHDE!

Nainen ei useinkaan jää odottelemaan seuraavaa lyöntiä ja väkivaltaa vaan juurikin hämmentyy ja jopa lamaantuu että voiko tällainen käytös aviomieheltä olla totta. Nainen saattaa ajatella miehen olleen ehkä vaan väsynyt ja uupunut ja siksi reagoivan väkivallalla ja, että se on kertaluonteinen yksittäinen tapaus. Nainen saattaa myös ajatella näin vielä toisen ja kolmannenkin väkivallan käytön kohdalla ja syyllistää helposti itseään,  että on jotenkin ansainnut huonon kohtelun sanoessaan miehelle vastaan 

Täytyy muista, että väkivalta on jatkuessaan todella lamaavaa ja turruttavaa kun uhrin itsetunto murskataan ja nitistetään olemattomaksi ensin jatkuvalla henkisellä väkivallalla. Tyypillinen väkivaltakuvio alkaakin yleensä henkisellä väkivallalla ja fyysinen väkivalta tulee kuvioihin pikku hiljaa. 

Voisi kuvitella että henkilö,  joka ei ole koskaan elämässään kokenut itseensä kohdistuvaa väkivaltaa,  saati yhtäkkistä ja arvaamatonta pahoinpitelyä, hämmentyy ja lamaantuu täysin,  jouduttuaan tällaisen kohtelun uhriksi. Vielä lähimmän ihmisensä taholta. 

 

Hän saattaa joutua syvään epäuskoisuuden tilaan, ajatella että tulkitsi järkyttävän tilanteen väärin tai sai aikaan jollain tavalla sen, että toisen aggressiokynnys ylittyi eikä hän voinut hallita itseään vaan alkoi käyttäytyä hyökkäävästi selkeästi heikompaansa kohtaan. Uhri ei osaa puolustaa itseään saati rajojaan joita toinen rikkoo. Tilanne on  uusi, outo, järjenvastainen. Hän siis alkaa selitellä asiaa, etsiä lieventäviä seikkoja, jne.  Asioita,  joiden vuoksi taistella suhteen jatkumisen puolesta. Olihan aluksi kaikki niin hienosti, miksi siis se tuttu aina niin mukava ihminen ei palaisi takaisin kun tarpeeksi ymmärtää ja tuo ilkeä, halveksiva, itsekäs, vieras ja arvaamaton riehuja katoaisi. Samaan aikaan kun uhri odottaa että alkuaikojen hieno tyyppi palaisi, sielultaan vinksahtanut nostaa panoksia ja siedettää uhrtiaan kokemaan yhä pahempaa kaltoinkohtelua.

 

Toisin kuin luullaan, väkivaltaa esimerkiksi lapsuuskodissaan kokeneet eivät helpommin hakeudu vaaralliseen seuraan. Usein on näin että he sen sijaan tunnistavat merkit, näkevät mukavaa ja kohteliasta näyttelevän ihmisen valheellisen naamion läpi ja pysyvät näistä piilopsykoista kaukana.

 

Pahimmassa vaarassa mielestäni on kiltit tytöt joiden isä on ollut ihan normaali ja vanhempien parisuhde onnellinen.

Mitä mieltä te olette?

Muistan, että hämmennyin ensimmäisestä tönäisystä. Se tapahtui itse asiassa kerrostalon sisäpihalla ja eräs alimmaisen kerroksen naapuri näki sen. Sillä naapurilla oli siinä muistaakseni joku pieni piha ja hän oli ulkona. Minulla oli kassissa jotain ostoksia, ja kassin ostokset levisivät siihen lähistölle. Se nainen kysyi, että oliko tuo ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Vastasin, että kyllä. Hän oli hieman iäkkäämpi ja totesi rauhallisesti, että yleensä se pahenee ajan myötä. Selitin tilanteen itselleni jotenkin, ja yhteiselo jatkui. Kävi niin kuin tuo nainen hyvin tiesi. Aivan alkuun ei ollut mitään merkkejä mielipuolisesta käytöksestä. Tilanne paheni salakavalasti ajan myötä. Siitä tulee ikään kuin normaalia, eikä edes tajua miten sairaassa tilanteessa elää. Aikuisena olen ymmärtänyt, että vanhempieni parisuhde oli luultavasti väkivaltainen. Se ei vain näkynyt meille lapsille niin ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että käy seuraavaa: paineet kasvavat ja tuomittu jättää työpaikkansa ja vaihtaa nimensä. Hetki hiljaiseloa ja taitava tämä manipulaattori perustaa firman. Tosin ei mene kauaa, kun netin salapoliisit käräyttävät hänet ja sitten pitää keksiä taas jotain muuta.

Oma veikkaukseni taas on, että nettikeskustelut poistuvat jossain kohtaa, ja mies jatkaa elämäänsä ilman suurempia kolhuja. Valitettavasti näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hänet tuomittiin yhteensä yhdestätoista pahoinpitelystä yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Oikeus katsoi, että kysymys oli ollut toistuvasta lähisuhdeväkivallasta, joka oli koventanut ajan myötä. Oikeuden mukaan mies oli fyysisen väkivallan lisäksi kohdistanut naiseen henkistä ja taloudellista väkivaltaa."

jos joku olisi 11 kertaa pätkinyt jotakuta tuntematonta/tuntemattomia, olisi taatusti kakku ollut ehdotonta. Mutta eihän perheväkivallasta oikeastaan koskaan tule kunnon tuomiota. Ihan käsittämätöntä.

Todella järkyttävää. Miksi kukaan edes haluaisi itsekään olla liitossa, jossa vihaa toista ja kehottaa häntä menemään järveen ym. Ellei sitten ole nauttinut siitä alistamisesta, mikä tekee kaikesta vieläkin hirveämpää. Tällainen ansaitsisi niin paljon kovemman rangaistuksen. 

Tätä mä olen myös aina ihmetellyt. Että miksi hitossa se pahoinpitelijä ja haukkuja sitten haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on muka niin perseestä. Luulili itselläkin olevan hankalaa olla jos koko ajan pitää nyrkein kouluttaa sitä toista. Ja poiskaan ei päästetä, monestihan nämä anttisankarit nyrjähtävät täysin kun alistettu haluaakin erota. Se on tosi vaarallinen paikka.

Toinen vaihtoehto on että tällaiset tyypit ottavat itse sen eron, tieynlaista todellisuuden manipulointia sekin. Yritetään osoittaa ulkopuolisille viimeisillä rippeillä vielä jotakin mikä kirkastaa sitä omaa olemista ja asemaa.

Mutta sehän siinä onkin, että he ajattelevat yleensä itse olevansa uhreja. Ei sillä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Heille uhri on ollut ikäänkuin huono ostos. Uhri ei käyttäydykään kuten he haluaisivat, mitä he ajattelevat, että uhri lupasi, koska eivät tajua, että uhrihan ei luvannut mitään, vaan heillä itsellään oli kohtuuttomia odotuksia.

 

Hun he kyllästyvät, uhri ei heistä enää näytäkään niin hyvältä, kun he alkavat kaivata vaihtelua, he ovat pettyneitä, ettei uhri voikaan muuttua siinä hetkessä suorastaan toiseksi ihmiseksi heidän edessään, kun he niin haluaisivat. Kaikki tämä kehittää valtavasti katkeruutta: tekijä miettii, miksi juuri minut kaikista maailman ihmisistä on kahlittu tällaiseen suhteeseen, kun minähän ansaitsisin parempaa. On oikeastaan vain helpotus kaikille, jos käy salaa muissa sängyissä, sehän pitää suhdetta elossa, tuskin hän muuten jaksaisi olla uhrin kaltaisen vässykän kanssa. 

 

Oma huono olo otetaan merkkinä siitä, että toinen aktiviisesti aiheuttaa sitä, eikä ymmärretä, että se kumpuaa tekijän itsensä sisältä ja toistuu aina ja kaikissa suhteissa hamaan tappiin. Sen sijaan aletaan väittää, heti yhteenmuuton jälkeen, kun tasainen arki alkaa, että toinen on muuttunut: hän ei olekaan niin kaunis, hän onkin liikaa aina siinä, hän esittääkin liikaa vaatimuksia eikä oikeastaan olekaan ollenkaan sitä mitä alussa esitti. Ei ymmärretä, ettei itse osata olla toisen ihmisen kanssa koska aina kuvitellaan, että toisen ihmisen tehtävä on täyttää kaikki tarpeet.

 

Ja sitten alkaa viimeistään se pettymyksen ja katkeruuden osoittaminen. Miksi oi miksi maailma on antanut minulle tällaisen tilanteen, minä kaikkeni teen sietääkseni tätä pahaa oloa tuon säälittävän typerän ruman nar tun kanssa eikä se edes kiitä minua siitä, että minä yritän unohtaa tunteeni ja hymyillä. Ja jos nyt vähän nyrkki viuhuu, niin se tekisi kellä tahansa tuollaisessa tilanteessa. Ja se on pientä verrattuna siihen, mitä tekisi mieli tehdä.

 

Ja niin edelleen. Sitten aletaan vähitellen tehdä sitä mitä tekee mieli tehdä, koska katkeruus siitä, että taas tuli huono ostos kasvaa viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta, kunnes jäljellä on enää pelkkä murhanhimoinen raivo. 

Miten tähän yhtälöön sopii se, että pieks etään emäntää, mutta hän ei saa lähteä suhteestä vaan ennemmin canceloidaan elämä (en tiiä mitkä sanat on sallittuja)? Että jos minä en saa tuota naista, niin ei saa kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että käy seuraavaa: paineet kasvavat ja tuomittu jättää työpaikkansa ja vaihtaa nimensä. Hetki hiljaiseloa ja taitava tämä manipulaattori perustaa firman. Tosin ei mene kauaa, kun netin salapoliisit käräyttävät hänet ja sitten pitää keksiä taas jotain muuta.

Hyvä veikkaus. Tiedän kaksi tapausta joissa tällainen luuseri vaimon hakkaaja on tehnyt juuri noin. Kummallakin on taustaa urheilulajista jossa hyvin pienet piirit. Ja voin sanoa että sana kulkee edelleen vaikka nimet vaihtuu ja firmat. Suomi on pieni maa. Ihan oikein noille idiooteille.

"Toisin kuin luullaan, väkivaltaa esimerkiksi lapsuuskodissaan kokeneet eivät helpommin hakeudu vaaralliseen seuraan. Usein on näin että he sen sijaan tunnistavat merkit, näkevät mukavaa ja kohteliasta näyttelevän ihmisen valheellisen naamion läpi ja pysyvät näistä piilopsykoista kaukana.

Pahimmassa vaarassa mielestäni on kiltit tytöt joiden isä on ollut ihan normaali ja vanhempien parisuhde onnellinen."

Tämä on kyllä ihan huuhaata. Pahimmassa vaarassa ei ole ihmiset, jotka ovat kasvaneet tasapainoisessa perheessä, omaavat normaalin itsetunnon ja merkityksellisyyden tunteen elämässä. Heille pahoinpitely tai epämiellyttävä, uhkaava käytös ei kuulu normaaliin elämään ollenkaan ja sitä ei siedetä. Kiltteys ei tässä kerro mitään, miellyttävä ulkoinen käytös voi olla oire patologisesti miellyttämisen tarpeesta tai se voi olla vain sulavaa sosiaalista käytöstä. Kiltteys kyvyttömyytenä puolustaa itseään ei taas ole kiltteyttä lainkaan vaan kyvyttömyyttä puolustaa itseään.

Ongelmissa ovat nimenomaan ne, jotka ovat kokeneet lapsuudenkodissaan henkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä. Ongelma kun ei ole se, ettei näitä vaarallisia ihmisiä tunnistaisi, vaan se, ettei niitä pidä vaarallisina, koska niiden kanssa on tottunut tulemaan toimeen, olemaan vuorovaikutuksessa ja hallitsemaan vaaratilanteita heidän kanssaan. Tällaisella ihmisellä eivät sireenit hälytä, sillä ne ilmoittavat, että sovimme yhteen. Tällainen ihminen ei välttämättä edes rekisteröi ns. normaaleja ihmisiä ympärillään, sillä he pyörivät omissa piireissään ja tällaiset ihmiset keskenään.

Eri tapaus ovat sitten nämä, joilla on sisällään rikkinäisyyttä, hylätyksi ja ohitetuksi tulemisen tunnetta ns. hyvässä perheessä. Se on edelleen sitä emotionaalista kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, vaikka olisi kuinka normaali isä ja onnellinen vanhempien parisuhde. Nämä yleensä ovatkin suuressa vaarassa, koska nainen helposti idealisoi vanhempiaan, koska he ovat pitäneet ulkoisesti huolta eikä ketään ole lyöty eikä käsittele sitä, onko sisällä kuitenkin sellainen pieni psykopaatin mentävä kohta, jossa sisäinen ääni huutaa, että minua ei ole rakastettu ja nähty tarpeeksi juuri minuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas nainen jäi odottelemaan lisää väkivaltaa kerta kerran jälkeen. Se on surullista. 

Pitää olla kokemusta ja tietämystä väkivaltaisista suhteista ja ihmisistä, että osaa reagoida niihin oikein. Normaali ihminen, joka ei ole tullut ennen hakatuksi, r aiskatuksi tai muuten pahoinpidellyksi lähinnä hämmentyy ja ajattelee, että kyseessä oli kertaluontoinen juttu. Kaikki eivät kasva sairaissa ympäristöissä ja altistu tällaiselle ennen kuin jossain vaiheessa altistuvat, eivätkä välttämättä silloin tiedä miten toimia.

Niin joo sen yhden kerran jälkeen voi ihmetellä, mutta tapahtuman jälkeen LÄHDE!

Nainen ei useinkaan jää odottelemaan seuraavaa lyöntiä ja väkivaltaa vaan juurikin hämmentyy ja jopa lamaantuu että voiko tällainen käytös aviomieheltä olla totta. Nainen saattaa ajatella miehen olleen ehkä vaan väsynyt ja uupunut ja siksi reagoivan väkivallalla ja, että se on kertaluonteinen yksittäinen tapaus. Nainen saattaa myös ajatella näin vielä toisen ja kolmannenkin väkivallan käytön kohdalla ja syyllistää helposti itseään,  että on jotenkin ansainnut huonon kohtelun sanoessaan miehelle vastaan 

Täytyy muista, että väkivalta on jatkuessaan todella lamaavaa ja turruttavaa kun uhrin itsetunto murskataan ja nitistetään olemattomaksi ensin jatkuvalla henkisellä väkivallalla. Tyypillinen väkivaltakuvio alkaakin yleensä henkisellä väkivallalla ja fyysinen väkivalta tulee kuvioihin pikku hiljaa. 

Voisi kuvitella että henkilö,  joka ei ole koskaan elämässään kokenut itseensä kohdistuvaa väkivaltaa,  saati yhtäkkistä ja arvaamatonta pahoinpitelyä, hämmentyy ja lamaantuu täysin,  jouduttuaan tällaisen kohtelun uhriksi. Vielä lähimmän ihmisensä taholta. 

 

Hän saattaa joutua syvään epäuskoisuuden tilaan, ajatella että tulkitsi järkyttävän tilanteen väärin tai sai aikaan jollain tavalla sen, että toisen aggressiokynnys ylittyi eikä hän voinut hallita itseään vaan alkoi käyttäytyä hyökkäävästi selkeästi heikompaansa kohtaan. Uhri ei osaa puolustaa itseään saati rajojaan joita toinen rikkoo. Tilanne on  uusi, outo, järjenvastainen. Hän siis alkaa selitellä asiaa, etsiä lieventäviä seikkoja, jne.  Asioita,  joiden vuoksi taistella suhteen jatkumisen puolesta. Olihan aluksi kaikki niin hienosti, miksi siis se tuttu aina niin mukava ihminen ei palaisi takaisin kun tarpeeksi ymmärtää ja tuo ilkeä, halveksiva, itsekäs, vieras ja arvaamaton riehuja katoaisi. Samaan aikaan kun uhri odottaa että alkuaikojen hieno tyyppi palaisi, sielultaan vinksahtanut nostaa panoksia ja siedettää uhrtiaan kokemaan yhä pahempaa kaltoinkohtelua.

 

Toisin kuin luullaan, väkivaltaa esimerkiksi lapsuuskodissaan kokeneet eivät helpommin hakeudu vaaralliseen seuraan. Usein on näin että he sen sijaan tunnistavat merkit, näkevät mukavaa ja kohteliasta näyttelevän ihmisen valheellisen naamion läpi ja pysyvät näistä piilopsykoista kaukana.

 

Pahimmassa vaarassa mielestäni on kiltit tytöt joiden isä on ollut ihan normaali ja vanhempien parisuhde onnellinen.

Mitä mieltä te olette?

Tämä ei ole mielipidekysymys. Aihetta on tutkittu. 

Lapsuudessa nähty tai koettu väkivalta on altistava tekijä, ei todellakaan suojaava. Jos lapsuudessa on ollut kuritusväkivaltaa tai vanhempien liitto on ollut väkivaltainen, väkivalta kutoutuu mielessä yhteen rakkauden kanssa. Hälytysmerkkejä on vaikeampi huomata, omista rajoista on vaikeampi pitää kiinni.

Tutkimusten mukaan väkivaltaa lapsena kokeneet ajautuvat muita todennäköisemmin väkivaltaisiin parisuhteisiin. 

Toki niin voi käydä muillekin, mutta väkivallan kyllästämä historia ei auta asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetyötä tekevän kommentti:

Tabu, mutta sarjaan valikoituu paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään edellytystä sitoutuneeseen, hyvään ja kunnioittavan parisuhteeseen, Nimiä mainitsematta vuosien saatossa mukana on ollut esim. seuraavat ihmiset:

-sitoutumiskyvytön, jolla ei ollut tarkoitustakaan solmia pysyvää parisuhdetta puolisonsa kanssa ja oli valmis pokaamaan vaimonsa kaason

-yliherkkä, joka odotti puolisoksi ihmistä, jolla ei ole mitään parisuhdehistoriaa ennen ohjelmaa ja kaikesta olisi pitänyt kertoa heti kättelyssä (eihän tämä ole realismia keski-ikäisillä)

-pikkuasioista kuittailijoita on ollut useampia, heillä ei ole ollut mitään kykyä arkiseen joustamiseen ja v'ttuilun määrän voi vain kuvitella kasvavan ajan saatossa

-pienestä tulistujia, jotka saavat riidan aikaiseksi jo tutustumisvaiheessa esim. siitä, mitä syödään. Terveet ihmiset toteavat, että syödään tänään sinun toiveesi mukaista ruokaa ja huomenna on mun vuoro päättää.

-laiskajaakot, joita ei kiinnosta nähdä vaivaa puolisonsa eteen. Normaalisti suhteen alussa ihmiset haluavat tehdä hyvän vaikutelman olemalla ystävällisiä

-ulkonäköurpot, joilla on niin tiukka mieltymys kumppanin ulkonäköön liittyen, että erilaiselta näyttävä kumppani menee hylsyyn

Todellisuudessa jokaisella on piirteitä, jotka ovat haasteellisia parisuhteessa. Niiden piirteiden kanssa luovitaan puolin ja toisin. Kun toisen naama alkaa ärsyttää, niin häntä ei ainakaan kehoteta menemään järveen hukuttautumaan, eikä nosteta nyrkkiä. Täydellinen parisuhde on harhaa. Ihmisten pitäisi hyväksyä omat ja muiden vajavaisuudet. Jos niitä ei hyväksy, niin pahimmassa tapauksessa tulos on tuo perhehelvetti. 

Kyllä tuossa oli miehen omaa luonnevikaa.  Ei se  naisen  vajavaisuus  oikeuta  tuollaista.  Ja  siisti eron  mahdollisuus oli aina  käytettävissä.  Mies halusi  olla  julma, sai siitä tyydytystä. 

On se kyllä niinkin, että naiset yrittää usein kestää ihan liian kauan väkivaltaisissakin suhteissa. En tarkoita sitä, että on tyhmää jäädä, vaan nimenomaan sitä, että yritetään, joka olisi arvostettavaa sitkeyttä ja sisua, mutta väkivaltaisessa suhteessa se vain kohdistuu väärään paikkaan. 

Sitä en ymmärrä, että jos miehiä aina kehutaan, että niin hienosti selvisivät siitä ja tästä ihan itse keksitystä haasteesta, milloin soudetaan Atlantin halki, milloin kiivetään Mount Everestille tai ajetaan autolla lujaa ja kehutaan niin hienosti vaimonsa pahoinpitelemä mies kuitenkin viimeiseen asti yritti hoitaa lapsia ja laittaa taloa, jotta lapsilla olisi parempi olla, niin miksi se ei päde naisiin? Nämä naiset ovat yrittäneet viimeiseen asti, tehneet kaikkensa ja enemmän, mutta mikään ei vain auttanut siihen, että mies ei lopeta. Silloin ei voi kun lopulta lähteä.

Kunnioitusta näille naisille! 

https://www.instagram.com/p/DIwF1jioiNf/?igsh=MnA4eXgzMXVjYXFn

Tästä sen juuri näkee, että ei me oikeasti tiedetä, miten noilla unelmapareilla menee. Ulospäin hekin näyttivät niin onnellisista ja sitten kävikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että käy seuraavaa: paineet kasvavat ja tuomittu jättää työpaikkansa ja vaihtaa nimensä. Hetki hiljaiseloa ja taitava tämä manipulaattori perustaa firman. Tosin ei mene kauaa, kun netin salapoliisit käräyttävät hänet ja sitten pitää keksiä taas jotain muuta.

Oma veikkaukseni taas on, että nettikeskustelut poistuvat jossain kohtaa, ja mies jatkaa elämäänsä ilman suurempia kolhuja. Valitettavasti näin. 

No ei tämä henkilö kyllä helposti tule työpaikkaa saamaan, ainakaan tehtävistä joissa hän on nyt. Sen verran pieni maa ja pienet piirit, ja maine pilalla lopullisesti. 

Jos ei ole ollut vastaavassa tilanteessa, niin voi olla vaikea ymmärtää miksi nainen ei lähtenyt aiemmin. Ehkä koukuttavinta on se, että välillä voi kuitenkin mennä ihan hyvinkin. Päässä on sellainen ristiriita, kognitiivinen dissonanssi. Sama ihminen on turva ja vaara. Sama ihminen välillä ”rakastaa” sinua, ja välillä kohtelee kaltoin. Samaan aikaan koko ajan uskotellaan, että ylireagoit tms. Kerrotaan, että kokemuksesi on väärä. Ne väkivaltatilanteetkin pahenevat asteittain. Se on erittäin ristiriitainen ja hankala tila käsitellä. Kyse on myös oman identiteetin rikkoutumisesta. Kuinka moni nainen nyt haluaisi olla perheväkivallan uhri. Tuokin Sari on ollut varmaan elämässään ihan mukavasti pärjännyt ihminen. Yhtäkkiä siihen identiteettiin pitäisi mahduttaa jotain todella ristiriitaista ja rumaa.

Vierailija kirjoitti:

https://www.instagram.com/p/DIwF1jioiNf/?igsh=MnA4eXgzMXVjYXFn

"Eikös kuvassa ole rikoksesta tuomittu vaimonhakkaaja? " :D 

Nimimerkki Utelias kansalainen tiedustelee varovasti

Vierailija kirjoitti:

Tästä sen juuri näkee, että ei me oikeasti tiedetä, miten noilla unelmapareilla menee. Ulospäin hekin näyttivät niin onnellisista ja sitten kävikin näin.

Eikä tiedä omasta ystäväpiiristäkään. Ei se näy päällepäin. Tyyppi voi vaikuttaa vaikka miten mukavalta, ja silti pahoinpidellä kumppania. Parisuhteet ovat vaativampia kuin ystävyyssuhteet. Ystävyyssuhteissa väkivalta ei tule esiin. 

Mä luulen, että tämä Antti on just samanlainen kun eräs psykologi: vaimon täytyy olla hiljaa, tyyliin pidä turpas kii, kun mulle puhut. Jos urheilua menossa, ei rouva saa edes puhua samassa huoneessa puhelimeen. Sitten juhlissa ylistetään perhettä, puolisoa ja kuitenkin herran menot on se ykkösasia. Vaimo istuu kuin puupatsas ja hymyilee väkisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että käy seuraavaa: paineet kasvavat ja tuomittu jättää työpaikkansa ja vaihtaa nimensä. Hetki hiljaiseloa ja taitava tämä manipulaattori perustaa firman. Tosin ei mene kauaa, kun netin salapoliisit käräyttävät hänet ja sitten pitää keksiä taas jotain muuta.

Hyvä veikkaus. Tiedän kaksi tapausta joissa tällainen luuseri vaimon hakkaaja on tehnyt juuri noin. Kummallakin on taustaa urheilulajista jossa hyvin pienet piirit. Ja voin sanoa että sana kulkee edelleen vaikka nimet vaihtuu ja firmat. Suomi on pieni maa. Ihan oikein noille idiooteille.

Ja lisään vielä: nuo luuserit eivät olleet tv-ohjelmissa tai naistenlehtien jutuissa. Tässä An tapauksessahan vielä varmemmin löytyy aina joku rekrytoija, kollega, yhteistyökumppani, asiakas joka tunnistaa ja hyvä niin. Teoilla on seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas nainen jäi odottelemaan lisää väkivaltaa kerta kerran jälkeen. Se on surullista. 

Pitää olla kokemusta ja tietämystä väkivaltaisista suhteista ja ihmisistä, että osaa reagoida niihin oikein. Normaali ihminen, joka ei ole tullut ennen hakatuksi, r aiskatuksi tai muuten pahoinpidellyksi lähinnä hämmentyy ja ajattelee, että kyseessä oli kertaluontoinen juttu. Kaikki eivät kasva sairaissa ympäristöissä ja altistu tällaiselle ennen kuin jossain vaiheessa altistuvat, eivätkä välttämättä silloin tiedä miten toimia.

Niin joo sen yhden kerran jälkeen voi ihmetellä, mutta tapahtuman jälkeen LÄHDE!

Nainen ei useinkaan jää odottelemaan seuraavaa lyöntiä ja väkivaltaa vaan juurikin hämmentyy ja jopa lamaantuu että voiko tällainen käytös aviomieheltä olla totta. Nainen saattaa ajatella miehen olleen ehkä vaan väsynyt ja uupunut ja siksi reagoivan väkivallalla ja, että se on kertaluonteinen yksittäinen tapaus. Nainen saattaa myös ajatella näin vielä toisen ja kolmannenkin väkivallan käytön kohdalla ja syyllistää helposti itseään,  että on jotenkin ansainnut huonon kohtelun sanoessaan miehelle vastaan 

Täytyy muista, että väkivalta on jatkuessaan todella lamaavaa ja turruttavaa kun uhrin itsetunto murskataan ja nitistetään olemattomaksi ensin jatkuvalla henkisellä väkivallalla. Tyypillinen väkivaltakuvio alkaakin yleensä henkisellä väkivallalla ja fyysinen väkivalta tulee kuvioihin pikku hiljaa. 

Voisi kuvitella että henkilö,  joka ei ole koskaan elämässään kokenut itseensä kohdistuvaa väkivaltaa,  saati yhtäkkistä ja arvaamatonta pahoinpitelyä, hämmentyy ja lamaantuu täysin,  jouduttuaan tällaisen kohtelun uhriksi. Vielä lähimmän ihmisensä taholta. 

 

Hän saattaa joutua syvään epäuskoisuuden tilaan, ajatella että tulkitsi järkyttävän tilanteen väärin tai sai aikaan jollain tavalla sen, että toisen aggressiokynnys ylittyi eikä hän voinut hallita itseään vaan alkoi käyttäytyä hyökkäävästi selkeästi heikompaansa kohtaan. Uhri ei osaa puolustaa itseään saati rajojaan joita toinen rikkoo. Tilanne on  uusi, outo, järjenvastainen. Hän siis alkaa selitellä asiaa, etsiä lieventäviä seikkoja, jne.  Asioita,  joiden vuoksi taistella suhteen jatkumisen puolesta. Olihan aluksi kaikki niin hienosti, miksi siis se tuttu aina niin mukava ihminen ei palaisi takaisin kun tarpeeksi ymmärtää ja tuo ilkeä, halveksiva, itsekäs, vieras ja arvaamaton riehuja katoaisi. Samaan aikaan kun uhri odottaa että alkuaikojen hieno tyyppi palaisi, sielultaan vinksahtanut nostaa panoksia ja siedettää uhrtiaan kokemaan yhä pahempaa kaltoinkohtelua.

 

Toisin kuin luullaan, väkivaltaa esimerkiksi lapsuuskodissaan kokeneet eivät helpommin hakeudu vaaralliseen seuraan. Usein on näin että he sen sijaan tunnistavat merkit, näkevät mukavaa ja kohteliasta näyttelevän ihmisen valheellisen naamion läpi ja pysyvät näistä piilopsykoista kaukana.

 

Pahimmassa vaarassa mielestäni on kiltit tytöt joiden isä on ollut ihan normaali ja vanhempien parisuhde onnellinen.

Mitä mieltä te olette?

Tämä ei ole mielipidekysymys. Aihetta on tutkittu. 

Lapsuudessa nähty tai koettu väkivalta on altistava tekijä, ei todellakaan suojaava. Jos lapsuudessa on ollut kuritusväkivaltaa tai vanhempien liitto on ollut väkivaltainen, väkivalta kutoutuu mielessä yhteen rakkauden kanssa. Hälytysmerkkejä on vaikeampi huomata, omista rajoista on vaikeampi pitää kiinni.

Tutkimusten mukaan väkivaltaa lapsena kokeneet ajautuvat muita todennäköisemmin väkivaltaisiin parisuhteisiin. 

Toki niin voi käydä muillekin, mutta väkivallan kyllästämä historia ei auta asiassa. 

Tutkimukset antavat tietoa ja suuntia, toki. Mikä sitten altistaa perheväkivallan uhriksi? Onko olemassa uhrin prototyyppi joka on jollain tavoin lapsuuskodissa siedättynyt eriasteiselle kaltoinkohtelulle ja näin ollen kestää huonoa kohtelua lähtemättä? Jopa etsimällä etsii parisuhteen missä pikkasen aluksi tönitään eikä se suhteen jatkumisen kannalta mitään haittaa tai niin vakavana mielletä? Perhemalli on tuttu lapsuudesta joten alitajuisesti hakeudutaan sellaiseen? 

Jokin tässä tökkää.

Mitä jos ajattelemme että jokainen uhri onkin yksilö ja pahantekijä on luonnevikainen joka koputtaa monen ovia ja yksi aina avataan, hänen joka ei osaa olla varuillaan koska haluaa parisuhdetta ja suostuu sellaiseen toinen on niin vakuuttava kaikessa hyvässä. Kunnes.

On myös väitetty, että mitä korkeamman tason (rikas, koulutettu, kuuluisasta perheestä, itsevarma kaunotar )naisen saa narsisti piinattua polvilleen ja rikottua, sen suurempi on hänen tyydytyksen tunteensa.

Liian vähän asiasta keskustellaan esimerkiksi kouluissa missä nuoret vasta opettelevat seurustelun sääntöjä (usein median, musiikkivideoiden ja elokuvien, 90 päivää sitäjatätä ) armoilla? 

Tietoa aiheesta tarvitaan lisää. Sitä tarvitsee jakaa lisää ja laajemmin. Sen todistaa esimerkiksi tämänkin vauva-fi keskustelun avaukset, jotka hetkessä keräävät satoja kommentteja ja lukijoita.