MURHAAJA SELITTÄÄ VIIMEINEN OSA:
Niin kuin Toivo kertoi, päivä ja ilta olivat menneet aivan normaalisti. Kun tulimme Toivon kanssa urheilukentältä terassille Paulan katse oli jäätävä, kuten aamulla. Katse oli tullut Helmikuun jälkeen tutuksi. Useasti tullessani kotiin Paula oli puhelimessa ja katsoi näin. Ilme oli ollut luottamuskriisin ensimmäisessä osassa esillä. Riidassa otin asian esille, että minkä takia naamasi on nykyään aina mutrussa. Paulan mielestä minä olin myrtsi. Silloin hyväksyin sen, että nähtävästi näin olisikin. Jälkikäteen ajateltuna asia ei ole ollut kuitenkaan niin. Minulla ei ollut murheita eikä paineita. En antanut nyt asian kuitenkaan häiritä, olihan meillä vieraitakin.
Illallisen jälkeen juttelimme tulevan viikon ohjelmasta ja Elina ja Toivo kertoivat suunnitelmastaan lähteä käymään Ähtärin eläinpuistossa. Innostuin asiasta, koska meilläkin oli suunnitelmissa lähteä joko Ähtäriin tai Korkeasaareen. Toivo halusi mieluummin itä-Suomeen päin. Kartoitin keskustelusta, josko olisimme lähteneet yhdessä samaan reissuun. Paula ei osallistunut millään tapaa tähän keskusteluun. Ymmärsin siitä, että Paula ei halunnut kummien kanssa yhteistä reissua. Loppujen lopuksi vain Elina ja Toivo tuumailivat mihin menisivät.
Kummien lähdettyä siivosimme terassin ja joimme vielä konjakin terassilla Paulan kanssa sekä juttelimme niitä näitä. Menimme nukkumaan ja annoimme iltapusut. Kysyin Paulalta, että mitä hän oli suunnitellut eläintarhareissun suhteen. Hän vastasi, ettei mitään. Kysyin Elinan ja Toivon suunnitelmasta, että eikö olisi ollut hyvä tilaisuus lähteä reissaamaan heidän kanssaan. Paula ei olisi halunnut keskustella koko asiasta. Jatkoin puhumista. Paula vastailee tylysti. Hän antoi ymmärtää, että koko reissu ei kiinnosta häntä. Aloin hermostua, mikä tässä oikein taas mättää (edellisestä jumpittelusta oli puolitoista viikkoa). Paula sanoi, että ¿ tämä on nähty¿ ja lähti sängystä pois peitto ja tyyny mukanaan.
Mietin, että voiko tämä olla totta, että jälleen ei ollut minkäänlaista rakentamista ole olemassa. Lähdin Paulan työhuoneeseen. Paula istui sängynlaidalla ja sanoi, että mene pois. Koskaan aikaisemmin hän ei ole sanonut näin.
Paulalla on puhelin kädessään. Mitä ihmettä? Minne hän on soittamassa? Soittaako hän taksia?
Alan mesota poliiseista. Pakeneminen paikalta ei tuo mitään lisäarvoa tilanteeseen. Perheenisälle ja miehelle on hyvin vaikea kokea tällaista. Paula oli lähtenyt omille teilleen puolitoistaviikkoa aikaisemmin se oli ollut hyvin irrationaalista toimintaa ja satutti. Paulalta en odottanut tällaista käytöstä. Mitä hän on tekemässä? Älkää lähtekö olisi pitänyt sanoa, mutta tuollaisessa tilanteessa ei pysty sanomaan niin. Pelko valtaa ajatukset.
Jarmo: Soita poliisi.
Jarmo: Soita poliisi.
Jarmo: Jos ajattelet yhtään lastas.
Paula: Mene pois.
Jarmo: Jos ajattelet yhtään lastas.
Paula: Mene pois.
Jarmo: Ajattele lastakin välillä.
Paula: Anna Liisan nukkua.
Jarmo: Ajattele lastasi välillä.
Paula: Anna Liisan nukkua.
Jarmo: Soita poliisi.
Paula: Minä pyydän, mene pois.
Jarmo: Soita poliisit.
Jarmo: Tää ei rauhoitu tää case tästä.
Paula: Mikä on..
Jarmo: Vaatteet päälle ja helvettiin!
Paula: Mikä on hätänä?
Jarmo: Soita poliisit.
Paula: Anna Liisan nukkua.
Jarmo: Ajattele lastasi, soita poliisi! Päästään eteenpäin tästä.
Paula: Sä voit häipyä, jos susta tuntuu siltä.
Jarmo: Vittuako mää häipyisin?
Paula: Anna lapsesi nukkua.
Jarmo: Ajattele lastasi, tälle ei voi mitään. Soita poliisit. Nyt ratkaistaan tää tilanne.
Paula: Niin just
Jarmo: Nii-in. Niinpä
Paula: Anna Liisan nukkua.
Jarmo: Vitut nyt se ratkaistaan näin. Mää en jää jahkaileen tähän, mikä teillä on tapana.
Paula: No mene pois sitten
Liisa herää. Paula menee Liisan huoneeseen. Ja nostaa Liisan syliinsä. Raivoan oven suussa, että mikä saatana suo vaivaa. Paula on rauhallinen, tietenkin kun Liisa itkee ja jatkaa mene pois linjalla. Jankkaan vaivaamisesta. Paula vastaa mene pois. Paula sanoo, että he lähtevät. Huudan, että te ette lähde minnekään ja paiskaan Liisan huoneen oven kiinni. Kävelen käytävässä edestakaisin.
Paula alkaa huutamaan apua. Miksi? Ryntään Liisan huoneeseen. Paula oli avannut Liisa sylissään tuuletus ikkunan ja huusi apua ja tulkaa auttamaan. Ryntään Liisan huoneeseen huutaen ¿Jumalauta, mitä Helvettiä¿ ja laitan ikkunan kiinni.
Tunnekaappaus pelkona on syrjäyttänyt järjen. Haen keittiöstä veitsen. George tulee rinnalle eteisessä. George ei ollut koskaan aikaisemmin avannut kodinhoitohuoneen ovea itse. Vien Georgen nukkumaan ja suljen kodinhoitohuoneen oven.
Kun tulen Liisan huoneeseen Paula sanoo: et sää noin hullu ole. Huudan: Anna Liisa tänne. Toisella kädellä olen Liisan kädessä kiinni. Paula päästää Liisasta irti. Liisa konttaa hoitopöydän taakse.
Yhtä aikaa katsomme veistä, jossa on verta terän päässä. Olenko vahingoittanut Liisaa?
Olin vuosi sitten Leenan kanssa ihmetellyt Iltapäivälehtien kertomusta dramaattisesta perhetapahtumasta. Eikö aina ole vaihtoehtoja - Ei ole olemassa vaihtoehtoja, Tunteet, pelko ja viha syrjäyttää järjen. Asiat etenevät ketjureaktiona. Vaihtoehtoja on aina, jos järki ei ole tunteen vallassa.
Tällaista ei voinut tapahtua. Olimme epäonnistuneet. - Ei ole enää mitään.
Kummatkin liikahtavat yhtä aikaa.. Menen Paulan päälle odottamaan kuolemaa.
Poliisi tulee herättelemään.
Poliisit löysivät Paulan puhelimesta riidan nauhoituksen Syyskuussa. Paula oli riitelyssä hyvin rauhallinen. Nähtävästi osasyynä oli Liisan nukkuminen ja toisena todistusaineiston filmaus. Paula ei ollutkaan soittamassa taksia vaan nauhoittamassa riitaa.
Veitsessä ollut veri ei ollut Liisan vaan Georgen. Paula olisi elossa jos George ei olisi tullut kämpästään tarkastelemaan tilannetta. Emme olisi naimisissa. Elämässämme on paljon ollut onnea ja siunausta, jota olen joskus oikein ihmetellyt. Kuinka olemmekaan saaneet syntyä onnellisten tähtien alle. Viimein onni oli kääntynyt. Kohtaloksemme muodostui osaamattomuus ihmissuhdetaidoissa ja huono tuuri.
Ajautuminen platoniseen uskottomuuteen pysyi ja pidettiin salassa. Sitä edes auttoi kiire ja se oli myös teknisesti helppo toteuttaa. Siitä aiheutuva syyllisyyden tunne on jatkanut kulkuaan yhä suurenevassa muodossa.
Olen ollut sokea enkä ole nähnyt ja tulkinnut sitä oikein. Näin vain tulipaloja ja yritin sammutella niitä, mutta väärällä tavalla. Luottamuskriisissä katsoin vain asioita omalta kannaltani ja olin tyytyväinen riidan loppumiseen. Kun olisin osannut hakea ulkoista apua ruokalapputilanteessa eläisimme onnellisesti perheenä. Oli liian kiire ja luulin selvittäneeni sotkun. Ymmärtämättömyyttäni ja sokeana luulin kyseessä olevan pelkästään riitelyn ruokalappu tilanteesta ja kirkkopaikasta.
Paula ei ole pystynyt puhumaan uskottomuudestaan perhettään kohtaan. Hän joutui pakosta valehtelemaan. Syyllisyyden kierre vain paheni. Luulen, ettei hän huomannut sitä itsekään, mutta pahan olon hän tunsi.
Syyllisyys ajaa syyllistämään toista. Mitä enemmän toinen tekee hyvää, sitä pahemmalta syyllisyydentuntoisesta tuntuu.
Asioiden todellinen laita näkyi naamasta. Olisi pitänyt tulkita oikein ja toimia sen mukaisesti. Rakkaus on sokea. Toivoo ja uskoo.
Villen mielestä Jarmolla oli henkinen yliote Paulasta. Kellään ei ole ollut yliotetta Paulasta. Henkinen yliote Paulasta oli kuitenkin syyllisyydellä.
Säälittää kuinka vaikeata Paulalle on ollut taistelleessaan omaa arvomaailmaansa vastaan. Tilanteeseen oli vain ajauduttu. Riidoissa kun olin yrittämässä rakentaa, tosin väärällä tavalla, Paulan piti vaan löydä kapuloita rattaisiin. Ei hän varmaan sitä olisi kuitenkaan pohjimmiltaan halunnut. Paula luultavasti kuvitteli parisuhteemme olevan siinä pisteessä mistä ei ole paluuta, eikä pystynyt antamaan edes mahdollisuutta..
Kun keskustelimme henkilökohtaisuuksien pitämisestä politiikasta kaukana. Emme osanneet edes ajatella kuinka vaarallisesta asiasta on kyse. Ulkoapäin tuleva uhka on vielä torjuttavissa, mutta ei sisältäpäin.
Kevät on ollut Helmikuusta lähtien kuin lumipallo joka on välillä poukkoillut sinne tänne ja pysähtynytkin. Loppu näytelmä oli kuin ketjureaktio, mikä ei ole ollut pysäytettävissä. Ketään muita kuin minua ei saa syyllistää tapahtuneesta, sillä tilanteessa, missä järki ja keho on tunteitten vallassa, ei ole vaihtoehtoja.
Miksi Paula alkoi kikkailemaan. Luulen, että hän ymmärsi, että mitään järkevää syytä eroamiseemme ei olisi ollut. Hän ei nähtävästi ollut varma tunteistaan, eikä tunnistanut niitä. Syyllisyys painoi kuitenkin kovasti ja nähtävästi hän halusi tilanteeseen muutoksen ja ratkaisun.
Hän ei halunnut hakea apua muualta, inhimillisesti, silloinhan kaikki olisi tullut julki.
Luottiko hän siihen , että jossain vaiheessa repisin pelihousuni ja antaisin periksi ja päättäisimme erota. Puolisonsa voi tehdä toisen hulluksi, jos vain sitä haluaa.
Suunnitelma pelaamiseen oli muuten hyvä paitsi, että kahta seikkaa ei oltu huomioitu:
1. Jarmo ei lyö naista
2. Jarmo rakasti perhettään
Jos hän oli päättänyt erota. Hän tiesi minun rakastavan häntä ja Liisaa. Hän tunsi minut ja luonteeni, joka ei hevin luovuta. Hänen oli mielestään pakko varautua avioeroprosessiin. Sidosryhmät kannustivat häntä siihen.
Luottamuspulakriisissä olisi Paulan pitänyt kertoa tilanteestaan. Mutta se ei mene niin.
Jos Seppo olisi halunnut osata, hän olisi neuvonut Paulaa toisin. Mitkä intressit hänellä on olleet. Omat vaiko puolueen. Hänhän varmisti Paulan kampanjan epäonnistumisen aviokriisillä. Ole lähellä ystäviäsi ja vielä lähempänä vihollista. Vaiko oliko kyse yleensä vain osaamattomuus, vaiko jokin muu.
Luulen ja toivon , että kukaan sidosryhmistä tarkoittanut pahaa vaan päinvastoin, niin kuin ei Paulakaan, joka oli vain ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Paula oli sidosryhmille tiedottanut asioista tavalla, millä muut näkivät saamansa informaation pohjalta asiassa olevan kysymyksen Jarmon väkivaltaisuudesta. Tähän Paula nähtävästi pyrki. Hienoa työtä ¿ täytyy nostaa hattua. Paula piti tarkasti kiinni siitä, että Jarmolle ei asioista pitänyt puhua. Näin hän valitettavasti torpedoi ongelman ratkaisun. Propaganda oli niin voimakas, että vaikka sidosryhmät suhteellisen hyvin tunsivat minut he alkoivat pitämään minua mahdottamana.
Itse pahensin asioita haluamalla selvittää tilanteet nopeasti. Huonoa tuuria oli vaalihössötyksen ajoittuminen samaan aikaan, sillä selitin itselleni Paulan stressin ja kireyden. Näin jälkikäteen kun ajatellaan, olisin varmasti huomannut ilottomuuden aiheutuvan jostakin muusta tai sitten en. Kuinka osaamaton olinkaan ollut..
Kuinka pystymmekään pahaan, vaikka tarkoituksemme on hyvä.
Vaikka olen analysoin juttua suhteellisen tarkkaan, niin ei pidä vetää johtopäätöstä, että asiat olisi jonkun vika ja syy. Tässä on ollut vain häviäjiä. Ja tärkeintä on elämämme kannalta, ettemme syyllistämme itseämme tai toisiamme, sillä se on ihmissuhteiden tuho.
Loppupeleissä ainoa syyllinen Paulan kuolemaan virheliikkeen tekijänä olen minä.
TÄRKEINTÄ PARISUHTEESSA ON REHELLISYYS!
Minkäänlaisiin kikkailuihin ei kannata ruveta. Ja varsinkaan, mikäli toinen rakastaa. Kannattaa myös miettiä, mitä vaikutuksia käytöksellään on toiselle.
Rakastamaan ja kunnioittamaan pystyy vain kun rakastaa ja kunnioittaa itseään. Näin ollen on haettava välittömästi vilpitöntä apua jos tuntee heikkoutta.
Tunteilla ei kannata leikkiä. Jos tuntuu ettei ole onnellinen, on tarkasteltava ensin itseään ja sitten vielä itseään. Jokainen on oman onnensa seppä. Onnellisuus lähtee ajattelusta ¿ ei ympäristöstä. Onni tulee yhteistyöstä. Kannattaa keskustella yhdessä asioista, aroistakin ja hyvä olla rohkea tuomaan tunteensa esille. Rohkeutta, hävitä ei voi. On hyvin tärkeä oppia tuntea itsensä ja tunteensa. On hyvä kuunnella itseään ja pukea tunteet sanoiksi vaikkapa vaan itseään varten. Vielä tärkeämpää se on kommunikointia varten. Lapselle se on hyvin tärkeä opettaa. Se on tunneälyä, joka kehittyy ja jota voidaan kehittää.
Neljäkymmentävuotias mies on hyvin haavoittuva. Mielessään hän pohtii, mitä hän on saavuttanut elämässään. Varsinkaan siihen aikaan ei kannata ruveta parisuhteessa sähläämään.
Kuinka tavallinen tarina tämä onkaan -- tarvitseeko olla? Harvoin parisuhteet päättyvät näin. Sillä mukana täytyy olla osaamattomuuden lisäksi huonoa tuuria ja jääräpäisiä ihmisiä.
Jos huomataan itsessäsi tai aviopuolisossasi vähänkin outoa käyttäytymistä, on hyvä jutella kumppanillesi siitä. Riidoissa on turha ottaa asiaa esille, se vain pahentaa tilannetta. Te voitte vielä korjata tilanteen. Voit yllättyä kumppanisi reaktiosta positiivisesti. Ennalta, et voi tietää toisen suhtautumista. Mikäli asioista ei voi keskustella, on hyvä hakea yhdessä apua.
Jos aikaa ei tahdo löytyä, kannattaa silti hidastaa ja keskittyä ongelmiin, sillä aika ei niitä paranna, se vain pahentaa niitä. Pureutukaa ongelmiin kun vielä mahdollisuudet järkeviin ratkaisuihin ovat olemassa.
Mikäli ystävänne puhuu pahaa kumppanistaan ollaan nähtävästi jo tilanteessa asiat ovat huonosti ja missä keskinäinen kommunikointi ei varmasti toimi. Mikäli halutaan oikeasti auttaa, on hyvä varmistaa, että pariskunta hakee apua yhdessä tai järjestettävä kolmikantaneuvottelut. Mikäli se ei ystävällesi käy, irtisanoudu jopa kuuntelemisesta.
Vaikka kuinka uskoisi kommunikaatio ongelmien ratkaisuun kotikutoisesti niitä on mahdoton selvittää. Aina on hyvä lähteä hakemaan apua ja nopeasti. Se on osaamista. Mitään ei tarvitse hävetä, koska ongelmat ovat normaaleja.
Jos vain pystytään kannattaa välttää syyllisyystilaan itsenne tai toisen ajamista. Sen kanssa eläminen on hyvin vaikeata ja parisuhteelle tuhoisaa.
Parisuhteessa kannattaa välillä pysähtyä miettimään sitä, että missä ollaan menossa. Siitä huolimatta vaikka olisi kuinka kiire tahansa. Mihin loppujen lopuksi on kiire.
Yleensä tämän tyyppisistä tragedioista ei jää ketään kertomaan. Jokaiselle voi käydä näin, onneksi olemme yksilöitä, ja vain harvoille käy näin. En olisi minäkään uskonut kuuna päivänä meille käyvän näin.
Emme saa Paulaa takaisin. Ja mikä tärkeintä tässä tilanteessa, varsinkin Liisan kannalta, emme saa syyllistää ketään. Kaikki ovat tarkoittaneet hyvää. Elämä ei vain aina mene niin kuin suunnittelee, joku suunnittelee paremmin.
Tulenko muuttamaan ja pystynkö mottoni Maltti on valttia ¿ mutta vauhdilla. Se jää nähtäväksi.
Halusin olla hyvä aviomies, hyvä isä ja hyvä töissä. Paula halusi olla hyvä vaimo, hyvä äiti ja hyvä poliitikko. En osannut olla - anteeksi.
Isä
Tähän loppuun vielä tällainen parisuhdeohje, vaikka tämä ei liity suoranaisesti juttuun.
Tasa-arvo ajattelussa hyvin usein tasapäistetään naiset ja miehet. Katsotaan heidän olevan samanlaisia. Ajatellaan, että kaikki on hyvin kun kummatkin rakastaa ja kunnioittaa. Ja niinhän se onkin, mutta todellisuudessa mies kuitenkin priorisoi kunnioituksen tärkeämmäksi kuin rakastamisen. Miehelle tärkeää parisuhteessa on kunnioitus ja seksi. Mies rakastaa varmasti ja tekee mitä vain, jos nämä asiat ovat kunnossa. Naiselle tärkeää on rakkaus.
Eli miehelle riittää kunnioitus kun taas nainen vaatii rakkautta. Toisin sanoen miehessä kunnioitus generoituu rakkaudeksi ja naisessa rakkaus generoituu rakkaudeksi.
Nainen ja mies ovat erilaisia vaikka tasa-arvoisia ovatkin. Miehen pitää parisuhteessa rakastaa naistaan. Naisen pitää kunnioittaa miestään.
Mies pystyy rakastamaan naista jos häntä kunnioitetaan. Nainen pystyy rakastamaan miestä jos häntä rakastetaan.
Eli mies kun toimii kaikessa siten, että siitä huokuu rakkaus jopa vastoinkäymisissä, silloin nainen voi rakastaa miestä.
Nainen kun toimii kaikessa, että siitä näkyy kunnioitus vaikeuksissakin, silloin mies voi rakastaa naista.
Kuopion Vankila
Jarmo Björkqvist
PL 7
70101 Kuopio
Kommentit (13)
psykopaatti ei taatusti myönnä tekoaan saati että pohdiskelisi tapahtumien kulkua ja syitä.... tai että haluaisi jakaa tämän varoittavaksi esimerkiksi muille...
Nyt jo sai teidätkin sanomaan, että on älykäs, eikä suinkaan psykopaatti. Kykenee muka ottamaan vastuun teoistaan.
Ettekö te näe, miten hän puhdistaa ovelasti omaa nimeään? Syyttää Paulaa ja ottaa marttyyrin osan itselleen?
Tuo mies jos kuka on psykopaatti.
Ahdistuu ja stressaantuu, ei osaa kommunikoida, pelkää kuollakseen nostaa kissan pöydälle. Ja Paula oli varmaan aika tyypillinen nainen myös tuossa tilanteessa, ja tämä yhdistelmä aiheuttu tilanteen.
Tämä on tyypillinen sairas ihminen joka kääntää kaiken syyn pois itsestään. Lapsi raukka.
Miten se George-polo liittyi mihinkään? Eli ukko pisti ensin koiran kylmäksi, mikä sitten herätti murhanhimon, vai miten tuo on tulkittavissa? " Ilman Georgea Paula olisi vielä elossa" , just...
Se oli just Jarmo joka halusi kommunikoida, puhua ja selvittää asiat... Paula halusi miettiä...
Eli ei ainakaan tyypillinen mies...
miten voi olla mahdollista että jotain ärsyttää vain KIRJOITUSVIRHEET...kun kyseessä on sentäs murhaajan tilitys. Sisältöön ei mitään kommentoitavaa vai?
Jos tuo olisi tavallisen miehen ja tyypillisen naisen yhdistelmän tavanomainen seuraus, niin sittenhän ruumiita pitäisi tulla joka päivä.
Jumankauta ihmisen pitää olla aika helvetin yksinkertainen ja puusilmäinen, jos ei noita tekstejä tunnista psykopaatin kirjoittamiksi.
Joillekkin tuntuu menevän kyllä läpi mikä vaan, huhhuh.
Myöntää mutta ei ota oikeasti vastuuta teostaan, yksi lause kuvasi vain vastuuta: Ketään muuta ei tule syyllistää. Kuitenkin syyllisti vaimoaan koko ajan teosta...
Persoonan vaihtelu kirjoituksessa kertoo hänen kaaottisesta olostaan.
Miten enää av mammat ihmettelee miksi joku jää suhteeseen jossa ei voi hyvin? Näistä vastauksista päätellen psykopaatti sai teidätkin puolelleen. Tähän se jääminen perustuu, elämä on peliä psykopaatin johdolla.
että Jarmo vaati asiaan mielipiteen heti ilman pohtimista - ja vasta sitten pohtiminen kun taas
Paulan tapa olisi ollut ensin miettii asiaa eri puolilta ja sitten mudostaa mielipiteensä
Kuitenkin tuossa perheessä on ollut ainoastaan yksi henkilö jonka mielipiteellä on ollut merkitystä ja yksi jolla päätäntävalta ja se on Jarmo Björqvist
Minua kylmäsi lukea tuon sairaan ihmisen kirjoituksia. Oli pohtinut ja miettinyt tilanteille otsikot joihin viittasi myöhemmin ks. xxx
Miettikää kotia jossa lapsi ei saa äännellä ettei isä häiriinny ja kulkee korvatulpat korvissa - lapsen tuottamat äänet häiritsivät.
Lapsen haju on ärsyttänyt ja siksi eri huoneessa.
Lapsi on tajunnut tuon ja vetäytynyt kuoreensa.
Tälle miehelle on olleet rutiinit tärkeitä. Viikonloppuisin haki Liisan aamulla sänkyyn ja luki hänelle.
Äidin kylmyys tuli esiin todistajanlausunnossa, oli evakossa tuttavien luona laittoi lapsen alakertaan nukkumaan ja meni itse ylös (huom. vieras ympäristö) eikä herännyt lapsen yölliseen huutoon (talonväki heräsi)
Lisäksi oli todennut lapsen tulleen vääränä ajankohtana poliittisen uran kannalta. Pitkät lapsettomuushoidot tuotti vihdoin tulosta ja lapsi onkin ei-toivottu.
Perseestä molemmat vanhemmat.
Vierailija:
Nyt jo sai teidätkin sanomaan, että on älykäs, eikä suinkaan psykopaatti. Kykenee muka ottamaan vastuun teoistaan.Ettekö te näe, miten hän puhdistaa ovelasti omaa nimeään? Syyttää Paulaa ja ottaa marttyyrin osan itselleen?
Tuo mies jos kuka on psykopaatti.
minä muistan sen itsekkin aina.