Millä oppisi olemaan rakentavasti vihainen ja kestämään kollegoiden raivonpurkauksia?
Omassa lapsuudenkodissa negatiiviset tunteenpurkaukset oli kielletty ja riitely oli suunnilleen kamalinta maailmassa. Suvussa riita tarkoitti sitä, että välit katkaistiin sitten kokonaan jos joskus jostain tuli erimielisyyksiä. Minusta kasvettiin menestyksellisesti ns. "kiltti tyttö", joka ei pura vihaansa kehenkään ja pyrkii aina rakentamaan rauhaa.
Nyt olen sitten työelämässä pakotettu oppimaan riitelemään aikuisesti / kestämään konflikteja. Ja teorian opiskelua tuntuu mahdoton siirtää käytännön elämään, välttelen konflikteja viimeiseen asti ja oman hyvinvointini kustannuksella.
Millä ihmeellä poisoppisi lapsuuden opetuksista???? Hyvistä päätöksistä ja harjoittelusta huolimatta aidossa tilanteessa edelleen vaan välttelen konfliktia tai pyrin siitä pois puolustamatta itseäni.
Kommentit (6)
Työelämässä nyt ei kannata kovin paljoa riidellä. Jos joku kolleega on avoimesti vihamielinen tai saa todella raivonpurkauksia, niin minä ehdottaisin kyllä, että sanot tilanteessa, että ei jatketa keskustelua nyt. Palataan asiaan huomenna. Uuteen yritykseen voisi olla järkevää ottaa kolmas osapuoli mukaan, vaikka esimies tai kolleega. Siis tuollainen aggressiivinen käyttäytyminen ei ole kovin ammattimaista töissä eikä siis mielestäni ole mitään syytä opetella riitelemään tai olla vihainen.
Sen sijaan jos joku yrittää jyrätä sinut neuvottelussa tai haukkua aiheettomasti: Jos mahdollista, niin voit miettiä etukäteen omat argumenttisi etukäteen. Mieti etukäteen missä voit joustaa. Jos tuntuu mahdottomalta kieltäytyä, niin vaadi aikalisä. Jos Jos tilanteesta tulee tuollainen vihamielinen, niin vihellä tilanne poikki ja uusi yritys.
Ja jos joku on sinulle toistuvasti aggressiivinen ja raivoaa, niin puhuisin esimiehen kanssa. Ei kenenkään ole tarpeen olla tuollaisten raivonpurkausten kohteena. Ja se ei missään tapauksessa ole sinun syysi jos joku raivoaa sinulle. AIkuisten ihmisten PITÄÄ osata käyttäytyä töissä.
t: esimies
te ootte töissä, jos siellä joku alkaa raivota kesken työpäivän (paitsi jos todella olet lastentarhanope ja lapset raivoaa...).
Kyllä ns. hyvisssä työpaikoissa ihmiset osaavat käyttäytyä sivistyneesti ja jos asioista ollaan eri mieltä, niistä keskustellaan rakentavasti tai vähemmän rakentavasti, mutta missään nimessä ei ole soveliasta korottaa ääntään. Jos joku tällaisessa firmassa on töissä, niin otan osaa, olet joutunut työpaikkaan luuseriääliöiden kanssa.
tuhahtelua, pöytään naputtamista kun joku puhuu ko. henkilön mielestä liian pitkään/ "väärin" tms. Silmien pyörittelyä, kärttyisiä vastauksia jne -ja ajoittain sitten puhinaa, ovien paiskomista ja tömistelyä" Kaikin puolin vaikeaa käytöstä, johon pitäisi puuttua ja vetää rajoja, mutta kun sitä aina ajattelee " että antaa ajan kulua ja x:n rauhoittua"
tuhahtelua, pöytään naputtamista kun joku puhuu ko. henkilön mielestä liian pitkään/ "väärin" tms. Silmien pyörittelyä, kärttyisiä vastauksia jne -ja ajoittain sitten puhinaa, ovien paiskomista ja tömistelyä" Kaikin puolin vaikeaa käytöstä, johon pitäisi puuttua ja vetää rajoja, mutta kun sitä aina ajattelee " että antaa ajan kulua ja x:n rauhoittua"
Mun mielestä tällainen on erittäin epäkohteliasta ja asiatonta käytöstä, eikä sitä tulisi mitenkään suvaita työpaikalla. Edelleenkin: aikuisten pitää osata käyttäytyä. Mun mielestä ap:n ei tarvitse opetella mitään keinoja sulattamaan tällaista käytöstä, vaan tekee suoraan valituksen esimiehelleen. Tuollainenhan on täysin asiatonta.
Vittumaisia työkavereita on aina.
On vain opeteltava olemaan välittämättä, älä lähde mukaan lapsellisuuksiin.
Jos teillä on työnohjausta niin ota aihe puheeksi siellä. Saat luultavasti muistakin taustatukea, tuskin olet ainoa joka ihmettelee tuollaista lapsellista käytöstä. Tai sitten puhut suoraan esimiehelle.
riitelemään rakentavasti ja lopettamaan lapselliset raivonpurkaukset kokonaan? Raivonpurkaukset EIVÄT todellakaan kuulu aikuiseen työkäyttäytymiseen!