1,5 v EI SYÖ, MIKÄ NEUVOKSI?

enterorokkoa liikkeella, siihen kuuluu myös flunssan oireet

angiinaa/kurkkukipua nyt epäilen..

ap

Omalla lapsellani oli vuoden iässä viikon syömälakko, jonka taustalta paljastui korvatulehdus. Lapsi oli laihtunut niin paljon, että olisi joutunut sairaalahoitoon ellei korvatulehdusta olisi löydetty. Pian kun ab-kuuri aloitettiin, ruokahalu palasi. Vie siis lapsi lääkäriin, jos yhtään epäilet että on muuta kuin perusflunssa, joka kyllä menee itsestään ohi ja ilman lääkäriä/lääkekuureja.

Lapsesi syömättömyys. Käyttäisin lääkärissä tarkastuksessa, jollei mitään löydy niin en turhia huolehtisi. Allergikolllemme löytyi ensimmäinen kiinteä 1v 9kk iässä, siihen asti mentiin pelkälllä aminohappopohjaisella äidinmaidonvastikkeella.



Nyt jo jotain kiinteää on pöydässä, toisinaan syö toisinaan ei. Kasvaahan tuo, vaikka välistä tuntuu että pelkällä pyhällä hengellä.



En tee oman lapseni syömättömyydestä ongelmaa. Onko hampaita tulossa. Jospa antaisit kokeeksi Panadolia painon mukaisella annoksella kaksi päivää, muuttaisiko se tilannetta?

Oletko koettanut antaa lapsen syödä itse ja kehua kauheasti vieressä? Meillä oli 1-vuotispäivän jälkeen kausi, jolloin lapsi suostui syömään vain itse (välissä äiti tai isä sai kyllä ihan vähän lusikalla laittaa ruokaa suuhun).



Kokeilisin esim. keitettyä makaronia/makaronilaatikkoa, ompun paloja, muroja ja ruokia, joita on helppo metsästää haarukalla. Hyviä meillä olivat myös mm. banaani, kinkkukiusaus, erilaiset letut ja onnistuipa jopa puuron syönti lusikalla hieman avustettuna.



Tsemppiä ja jaksamista!

lautaset ja ruoat lentelee, oma tahto on kova, koeta antaa käteen jotain mielenkiintoista tai jotain mitä voi itse kädestä syödä ja sujauttele lusikkaa suuhun siinä sivussa, näin meillä

korvia ei ole nyt katsottu, täytyy ne käydä nyt sitten näyttämässä ja poissulkea

ainakin se ja myös se epäilemäni kurkku tms. tulehdus.

nuhaa ei juuri ole ollut, eikä muutakaan lukuunottamatta sitä kuumetta yhtenä päivänä, oisko ollut tiistai.



tyttö syö itse.



ajattelin ensin "lakkoilun" syyksi vallankäyttöä / testaamista ruoan suhteen,

mutta nyt mennyt tosi pahaksi.

tästä on kyllä tehty jo liian suuri numero meillä nyt, täytyy hillitä nyt omaa käytöstä.



kaikkea mahdollista syömistä on nyt parina päivänä kokeiltu, mutta herkutkaan ei

enää mene kuin hyvin pieninä annoksina. (mm. murot, piparit, karkit, jne)



mutta täytyy nyt tosiaan varata se lääkäri, ne selviää ainakin, ettei mistään

tulehdukseta ole kyse tai tarvittaessa saa lääkkeen.



ap

"kun pikkumuruselle ei maistu mikään". Taapero- ja tenavaikäinen lapsi kyllä syö, kun on nälkä - enpä kuunaan ole nähnyt nälkään kuolevan. Ettet vain tarjoilisi lapselle jotakin muuta tilalle, jos tavan ruoka ei maistu? Maissinaksuja? Keksiä? Mehua, maitoa? Aivan takuulla.



Kyllä lapsi tietää omat tarpeensa. Meillä huonoruokaisin söi pari päivää peräjälkeen hyvin, sitten oli muutama viikko, kun ei mikään maistunut. Vasta 5-6-vuotiaanaa pojankoltiaisena tilanne helpotti ja ruokailusta tuli säännöllisempää. Eivät ne neuvolassa asialle mitään, tee, -10 painokäyrä ei todellakaan ole kovinkaan erikoinen, meillä on ihan normaaliruokaisetkin lapset kulkeneet aina -10 ja -20 käyrillä.

luettiin kirjaa ja katseltiin kuvia, leikittiin autoilla yms...

Siinä sivussa laitoin ruokaa suuhun ja usein en edes maininnut koko syömisestä mitään, ei ruokalappuja ynnä muuta normaalia ruokailuun kuuluva.



Nyt reilu 2v ja syö ihan kunnolla. Edelleenkin paras keino, jos kiukuttelee, on vaan laittaa ruoka eteen ja ei edes mainita syömisestä mitään. Itse vaikka tiskailen tai muuten jotain puuhastelen siinä sivussa. Heti jos menee "kyttäämiseksi" pahana päivänä niin alkaa "ei syö, ei ota, pois" konsertti.

Monilla perheillä se on jäänyt päälle, ruokaa ja sirkushuveja tyyliin. Itse lähdin ja lähden siitä että ruuanlaitto ja yhdessä syöminen on jo itsessään niin mukavaa ettei siinä leluja tms. muita tarvita. Alle puolitoistavuotiaskin osaa jo paljon "auttaa" äitiä. Ottaa lusikkaa, lautasta valmiiksi pöytään, ottaa yhdessä puuroa kattilasta lautaselleen äidin kanssa, ripottaa sokeria yms.



Jos pöytään mennään sillä asenteella ettei tästä taaskaan mitään tule ja ketuttaa laittaa koko ruokaa pöytään ihan turhaan jne.. Niin kyllähän lapsi aina sen vaistoaa. "Ok, nyt mennään pöytään, pian äiti suuttuu kun minä en syö, äiti on kiukkuinen, nyt äiti suuttuu" jne joten kyllähän se koko pöytään meneminenkin käy vastenmieliseksi.



herkut tosiaan pois pöydästä. Syödään se mitä on tarjolla tai ei syödä. So What? Seuraava kattaus on sitten kun on seuraava perheen ruokaaika. Kyllä pieni syö kun on nälkä ja kokee olonsa turvalliseksi.



Hyviä hermoja kotijoukoille, vierestä katsominen vaatii kanttia, joten sitä ripakopallinen! :o)



T. Se äipppä allergikkonsa kanssa.

kun lapsi ei syönyt, pituus +1.5 käyrällä ja paino -2 joten aika luuviulun näköinen oli poika. Ja se syöminen oli yhtä taistelua....ihan kaikkea kokeiltiin isän kanssa ja mummit molemmat kanssa huolissaan pojan syömättömyydestä. Mä yritin olla välittämättä, kannustaa, auttaa, huutaa jne jne, kaikki kokeiltiin.



Kunnes mä menin töihin ja meille tuli lastenhoitaja. Kahden kuukauden kuluttua alkoi poika 2v. syömään ilman ihmeellisyyksiä.

Ja syö nyt 2.5v hyvin ja tarpeeksi, paino edellen -1 mutta tulee aina olemaan hoikka a pitkä kuten isänsä.

Eli kyllä se vaan oli meillä kierre vaikka sitä yritin katkaista ja kieltää.



Eli mun vinkki on lopettaa KOKONAAN asian ajattelu. Kata aamiainen, lounas ja päivällinen ja anna kaksi välipaa tarjolle. Sitten älä tee mitään ja kommentoi ollenkaan kuinka paljon ruokaa meni tai ei mennyt. Tee ruuasta täysin mielenkiinnoton aihe.

Meillä tosiaan lapset pituuden suhteen kaikki plus kakkosen käyrällä, painon suhteen pari käyrää miinusta, eikä tulisi mieleenkään sanoa luuviuluiksi, ei edes niitä huonoruokaisia. Sopusuhtaisia, jänteviä, hoikkia, terveitä lapsia.