TEEN ETÄTYÖNÄ ONLYFANSIÄ lue koko juttu

Minun arkipäiväni talvella. Teen 8 tunnin etätyöpäivän virka-aikaan. Samalla lämmitän taloa, eli lisäilen puuta pesään. Töiden jälkeen saatan tehdä ruokaa ja syön, ehkä tiskaan, tai sitten lepäilen hetken. Sen jälkeen menen lämmittämään pihasaunan. Saunan lämmetessä lähden koirien kanssa lenkille. Jos on satanut lunta, teen lumitöitä vartin pätkissä pitkin päivää, viimeiset ennen saunaa. 

Saunon kynttilän valossa ihan rauhassa. Tulen sisälle. Ilta menee kutoen, lukien, telkkaria katsoen, soitellen ja viestitellen perheelle ja ystäville. Menen nukkumaan, kun väsyttää.

Viikonloppuna yhtä rauhallista, mutta töiden sijaan hoidan viherkasveja, teen enemmän kotijuttuja, käyn koirien kanssa pidemmällä lenkillä. Haen puita tupaan ja kannan vedet saunaan seuraavaksi viikoksi.

Ystävillä on samankaltaiset työt, mutta lisäksi harrastavat ja menevät koko ajan jonnekin, niin että usein harmittelevat etteivät ehdi edes tekstaria lukea. Syövät kiireessä, jos ehtivät, tai sitten energiapatukka ennen kuntosalia. On liikuntaa, kulttuuria, monessa tapahtumassa käymistä, shoppailua. Kalenterit täynnä. Ja ihan jokainen heistä tuskailee kun ei ole aikaa levätä, tai on hirveää ikäkriisiä, ei tiedä mitä elämältä haluaa, pää on sekaisin. 

Monen mielestä varmaan minulla ei ole elämässäni MITÄÄN, mutta ei ole kyllä kriisejäkään. Olen ihan todella onnellinen, olo on tosi hyvä ja nautin tästä rauhasta. Ihmettelen, miksi muut säätää niin hitokseen, kun ei iän ja elämäntilanteen puolesta olisi enää pakko. Mutta olenko sittenkin minä se outo? 😀

Ja huom. asia on ihan eri, jos ihminen nauttii tuosta menemisestä. Mutta jos/kun harmitellaan ettei ole aikaa tehdä haluamiaan asioita, ei ehdi nukkua tarpeeksi jne, vaikka lapsetkin jo on aikuisia, se ei kuulosta hyvältä.