Olisitko valmis vaihtamaan paikkakuntaa jos yhtä lapsistasi kiusattaisiin?
Me ollaan rakennettu juuri talo jossa tarkoitus asua eläkeikään. Jos jotain kolmesta lapsesta alettaisiin kiusaamaan eikä sitä saada loppumaan, miettisin varmaan ensin koulun vaihtoa. Se ei kuitenkaan täällä maaseudulla ole niin helppoa kun kouluja on harvassa ja kuljetus vähintäänkin hankalaa ja jos matkat pitäisi kulkea taksilla niin tulisi varmasti liian tyyriiksi. Mutta oma vastaus on, että kyllä me pakattaisiin tavaramme ja muuttaisimme vaikka onhan siinäkin riski että kiusaaminen jatkuisi ja muitakin lapsiamme joita vielä ei olisi kiusattu alettaisiin kiusaamaan.
Kommentit (23)
En todellakaan muuttaisi, vaan puolustaisin lastani. Tuo rikosilmoituksen teko voisi olla hyvä jossei asiaa muuten saada aisoihin. Kyllä aikuisen avulla pitäisi saada kiusaaminen loppumaan.
Ja jos vastapuolen vanhemmat pitävät nujakointia reippaan pojan merkkinä, niin voisiko siitä vetää johtopäätöksen että heidän lastaan ei tarvitse kohdella silkkihansikkain. Tässä tiikerinä puolustaisin omaa lastani ja pistäisin toisen lapsen ojennukseen ja ilmoittaisin vielä lisäksi vanhemmille.
Se mihin asti olen joutunut on saarna vieraalle lapselle (lopuksi lapsi itki) ja porttikielto meille, sitä ennen olin yrittänyt selvittää asiaa vanhempien kanssa tuloksetta. Ongelma ei siis ollut syrjiminen, vaan haukkuminen ja väkivaltaisuus. Mies taas joskus totesi eskarissa tädeille että pesäpallomailalla olisi töitä ja sai heidät tällä hiljenemään. Samalla tuo mies muisteli ettei kenellekään olisi hänen lapsuudessaan olisi tullut mieleen kiusata häntä, sillä isoveli olisi tullut vetämään turpiin... Ja kaikesta tuosta huolimatta mies ei meillä ole ikinä turvautunut mihinkään väkivaltaan aikuisiällä, tosin veli onkin agressiivisempi.
Taidetaan me kuitenkin elää vahvemman maailmassa ja ei aina olla niin sivistyneitä kuin pitäisi.
Luokassa muodostui nopeasti kaveripiirit eikä lapseni koskaan päässyt niihin mukaan. Kiusaaminen on lähinnä sitä että jättävät poikani pois laskuista tekivät he mitä tahansa ja vastailevat tylysti jos lapsi jotain heiltä kysyy.
Voi tietysti vaatia etteivät vastailisi tylysti, mutta voiko muita lapsia pakottaa leikkimään omani kanssa?
Monesti kiusaaminen on niin salakavalaa, etteivät opettajat sitä edes tunnista ellei joku oppilaista tule kertomaan. Kiusatun luokan, koulun tai paikkakunnan vaihtaminen ei minusta kuitenkaan ole ensisijainen ratkaisu, vaikka yksittäisen tapauksen kohdalla se voikin toimia. Ensisijaisesti kiusaamiset pitäisi selvittää ja saada ns. suuri hiljaisten myötäilijöiden joukko nousemaan kapinaan ja kiusaajat kuriin. Tosin helpommin sanottu kuin tehty...
t. Yläkoulun ope ja kolmen koululaisen äiti
Monesti kiusaaminen on niin salakavalaa, etteivät opettajat sitä edes tunnista ellei joku oppilaista tule kertomaan. Kiusatun luokan, koulun tai paikkakunnan vaihtaminen ei minusta kuitenkaan ole ensisijainen ratkaisu, vaikka yksittäisen tapauksen kohdalla se voikin toimia. Ensisijaisesti kiusaamiset pitäisi selvittää ja saada ns. suuri hiljaisten myötäilijöiden joukko nousemaan kapinaan ja kiusaajat kuriin. Tosin helpommin sanottu kuin tehty...
t. Yläkoulun ope ja kolmen koululaisen äiti
Vaikka miten yrität keskustella ja selvitellä asiaa, niin vähätellään vain asiaa. En tajua! Ehkä se rikosilmoitus sitten on paras ratkaisu.
KIUSATUN pitäisi muuttaa ja vaihtaa koulua. Kiusaajat voitaisiin pistää muuttamaan uuteen ja outoon ympäristöön.
KIUSATUN pitäisi muuttaa ja vaihtaa koulua. Kiusaajat voitaisiin pistää muuttamaan uuteen ja outoon ympäristöön.
mutta kuten tässäkin ketjussa on havaittu, niin kiusaajan vanhemmat harvoin ottavat asiaa vakavasti. Tuskinpa pakkaavat tavaroitaan ja lähtevät paikkakunnalta.
Kiusatut voitaisiin laittaa johonkin sisäoppilaitostyyppiseen kouluun, jossa olisi kova kuri. Ehkä niistäkin tulisi ihmisiä.
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja osin lukiossakin. Se jätti syvät arvet ja ison kolhun itsetuntoon. En ole vieläkään täysin saanut itsetuntoani nousemaan, vaikka kouluajoista on kohta 20 vuotta...
mun lasta kiusataan ja pallotellaan koulussa - myös opettajat omalla tavallaan. TÄmä on erityislapsi, joka ei tarvitsisi paljon muuta kuin rauhallisen ympäristön ja varman aikuisen rinnalleen koulussakin. Sitä ei ole tarjolla, vaan lasta pompotellaan ryhmästä toiseen ja aina moititaan, kaverit käyttää erilaisuutta hyväkseen ja kiusaa. Mä haluaisin jo muuttaa.
Mutta mies sanoo, ettei tilanne siitä mihinkään muuttuisi, että koulut on samanlaisia kaikkialla ja jossain pikkukoulussa olisi vielä vähemmän apua tarjolla. Saattaa olla oikeassakin.
Voi silti olla, että mä vielä muutan sen lapsen kanssa. Mies jääköön sitten.
hänen lähtökohdistaan.
Sinun mielestäsi kaikkien muiden on muututtava eikä sinun erikoisesi, kummallinen ajattelumalli mielestäni.
Ei ole maailmannapa se sinun erikoislapsesi, HÄNENKIN on sopeuduttava muihin.
Kiusaamista en hyväksy siitä ei ole kysymys. Oletko saanut (=lue vaatinut) avustajan kouluun lapsesi avuksi ja tueksi jos hän on siihen oikeutettu. Koulut saa isompaa päärahaa oppilaista joilla on diagnoosia ja sitä vastaan tulisi olla myös apuhenkilöitä siellä koulussa - laita kova kovaa vastaan.
Onko erilainen lapsesi oppimaton ja kykenemätön osaltaan muuttumaan vähemmän erikoiseksi vai saako hän olla kuin pellossa?
tilanne voisi olla niin hankala, että itse muuttaisimme.
Mutta olen työssäni nähnyt perheitä, joita kiusataan. Jotkut miettivät muuttoa toiselle paikkakunnalle. Mielestäni kannattaa aina katsoa peiliin ensin- jos lasta kiusataan niin asiaan voi kuitenkin puuttua. Usein perhe on jotenkin omituinen ja luulen että kiusaaminen jatkuisi muuallakin.
että koulussa siis otetaan tilanne tosissaan mutta kiusaajan vanhemmat vähättelevät ja taputtavat vain poikansa päätä.
muuttoa ei tarvitsisi edes harkita.
Pienelle paikkakunnalle en haluaisi muuttaa just noiden ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi.
Mulle ei edes tullut mieleen sellainen asia, kun mun poikaa kiusattiin tai syrjittiin, jätettiin koulussa huomiotta. Eikähän sitä tiedä, olisiko paikkakunnan vaihto edes auttanut. Me yritettiin kyllä koulun kautta puuttua asiaan, mutta kun ei yhtä tai kahta varsinaista kiusaajaa ollut, niin ei koulussa tehty asialle mitään. Annettiin vain pojalle aika koulukuraattorille ja psykologille, jotka kuulemma vain tenttasivat kotioloista.
Koulussa on sitä jututettu ja vanhemmille tiedotettu mutta he eivät ota tosissaan vaan sanoivat kuulemma että se on vain reippaan pojan merkki jos vähän koulussa nahistelee. Kun yritettiin puhua että poikani kärsii siitä niin sanoivat että hyvä vaan niin vahvistuu kun tajuaa ettei kaikki mene niin kuin hän haluaa.
Nyt mietitään että mitäs nyt tehdään. Poika kiertelee kotiinkin ties mitä ihmereittejä kun pelkää törmäävänsä kiusaajaansa.
tee rikosilmoitus.
Meille kävi juuri näin. Kiusaajan vanhemmat vaan taputtivat poikansa päätä ja syyttivät tapahtuneesta milloin opettajaa milloin reksiä ja milloin muita lapsia.
Tein rikosilmoituksen. Siihen loppui. Perhe muutti muutaman kuukauden päästä muualle. Nyt on ihan rauha.
sä oot varmaan niitä, joiden mielestä kauppoihin ei tarvi päästä pyörätuolillakaan ja viittomakieliset uutiset on tv-ajan hukkaa.
Tälläinen kiusaaminen oli. Poikaani kiusattiin. Tein rikosilmoituksen kiusajasta. Kiusaaja perheineen muutti aika nopeasti muualle. Eivät kestäneet sitä häpeää, kun sosiaalitädit tulivat kotiin juttelemaan ja puuttumaan lapsen hoitoon.
Rikosilmoitusta vaan peliin heti kun kiusaaminen alkaa.
Aika raakaa väitää, että syy on vanhemmissa jos lasta kiusataan koulussa. Minusta syy on kiusaajassa ja kiusaajan vanhemmissa. Työpaikkakiusattukaan ei yleensä itse aiheuta kiusaamista.
Ihmisten nyt vaan olisi opittava sietämään erilaisuutta, erilaisuus ei ole oikeus kiusaamiselle. Kiusaamiselle ei ole koskaan mitään oikeutta. Ja todella huonosti koulussa kiusaamiseen puututaan. Vaikka vanhemmat kuinka "vaatisivat" mitään ei aina tapahdu vaan jopa koko luokkayhteisö saattaa kääntyä yhtä oppilasta vastaan. Yritä siinä nyt sitten käydä koulua ja pysyä tolkussasi.
tee rikosilmoitus.
Meille kävi juuri näin. Kiusaajan vanhemmat vaan taputtivat poikansa päätä ja syyttivät tapahtuneesta milloin opettajaa milloin reksiä ja milloin muita lapsia.
Tein rikosilmoituksen. Siihen loppui. Perhe muutti muutaman kuukauden päästä muualle. Nyt on ihan rauha.
Vaikka kiusaaminen lopuisikin niin kiusaaja tuskin unohtaa kantelua vaan voi käydä niin kuin kaverilleni että yläasteella kiusaaminen alkoi uudestaan. Sanoi että luuletko että olen unohtanut kantelusi ja nyt hän kostaa. Varoitti hiiskumasta asiasta kenellekään ja vasikoille käy huonosti, eikä tämä uskaltanutkaan kertoa vaan kärsi hiljaa. Vasta aikuisena alkoi siitä puhumaan. Todella julmaa. Edellinen kiusaaminen oli 2-3-luokilla joka saatiin loppumaan mutta yläasteella alkanut kiusaaminen oli paljon vakavampaa.