Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnytyksen ällöttävistä asioista puhutaan niin avoimesti?
02.12.2025 |
No varmaan selvää että itse olen lapseton. Lähipiirissä taas lapsia syntyy vähän jokapuolella niin olen nyt alkanut ihmetellä sitä miten kaikista eritteistä ym ällöttävistä kehollisista asioista puhutaan jossain kahvipöydässä kuin mistä tahansa kauppareissusta esim. Joo tiedän että kaikki se on ihan luonnollista ja normaalia mitä siinä tapahtuu mutta en oikeasti haluaisi kuulla yhtään mitään peräruiskeista ja verilammikoista tai katetroinneista yms. Miksi synnytyksestä puhuttaessa katoaa sellainen hienotunteisuus toisia kohtaan, en koskaan aiemmin ole kuullut että muuten olisi puhuttu mistään kehon toiminnoista tai mitä ällöttävää tapahtunut kipeänä ollessa esim miten vihreää ja limaista räkää tuli sellainen ja sellainen määrä. Siis yäk. Itseä ällöttää jo se kun joku kertoo että "siinä vaiheessa olin 4cm auki", siis hyi en halua tietää mitään toisten aukkojen laajentumisesta.
Eli te jotka näistä kailotatte ääneen niin miksi?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki me ollaan synnytty.
Niin mut miksi se on asia josta kerrotaan niin avoimesti kaikkia pieniä etovia yksityiskohtia myöten? Kaikki varmaan muutenkin kokeneet jotain kehollisia vaivoja joista saisi ällöttävän tarinan kerrottavaksi muttei niistä puhuta kahvitellessa. Ap
En tosiaan tiedä. Itse synnytyksestäkin puhuminen on teknisesti seksuaalista häirintää, kohdistui se sitten raskaana olevaan tai omaan synnytykseen. Ihan sama kuin kertoisi mistä tahansa alapääjutuista. Oman raskauden aikana koin tuon äärimmäisen oksettavana ja jopa r aiskaavana toisten naisten ja jopa isän taholta.
Asiasta tulisi olla realistista informaatiota saatavilla esim. netistä, eli ei pharman valheita tai toisaalta myöskään random kahvipöytäkeskusteluja traumoista. Huomasni myös, että n. 100% suomalaisista naisista on vakavia, hoitamattomia synnytystraumoja - sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kerta kaikkiaan täällä ei ole hoidettu synnytyksiä oikein eikä hoideta vieläkään. Vertaan tapahtumaa teurastukseen.
Mutta varmaan yksi syy siihen on, että tuo kaikki tehdään naiselle enemmän ja vähemmän vastoin hänen tahtoaan ja on siksi vakava trauma, joka etsii epätoivoisesti kohdetta purkautua. Olisi ihan paikallaan järjestää kansallinen terapiapalvelu kaikille synnyttäneille, itsellä ainakin olisi tarvetta ainakin 10 kerralle pelkästään siitä fyysisestä puolesta, sosiaalisesta ja psyykkisestä puhumattakaan.
No, opin ainakin sen, että "perheen perustaminen" ei ole ihan niin kiva pikkujuttu, mitä miehet antavat ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tiedä. Itse synnytyksestäkin puhuminen on teknisesti seksuaalista häirintää, kohdistui se sitten raskaana olevaan tai omaan synnytykseen. Ihan sama kuin kertoisi mistä tahansa alapääjutuista. Oman raskauden aikana koin tuon äärimmäisen oksettavana ja jopa r aiskaavana toisten naisten ja jopa isän taholta.
Asiasta tulisi olla realistista informaatiota saatavilla esim. netistä, eli ei pharman valheita tai toisaalta myöskään random kahvipöytäkeskusteluja traumoista. Huomasni myös, että n. 100% suomalaisista naisista on vakavia, hoitamattomia synnytystraumoja - sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kerta kaikkiaan täällä ei ole hoidettu synnytyksiä oikein eikä hoideta vieläkään. Vertaan tapahtumaa teurastukseen.
Joo tuo oli hyvin sanottu että ihan sama kuin kertoisi mistä tahansa alapääjutuista, en oikeasti halua tietää. Sanoin jopa kerran että voitteko soitella näistä keskenään pliis että en halua kuulla kaikkea, nauroivat vaan ihan kuin olisin vitsinä heittänyt tuon :D Ap
Minulla on traumatausta. Annan tässä ilmaisen vinkin aloittajalle: kun keskustelu menee sellaiseksi, että alkaa tuntua pahalta, kannattaa vain poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti sen kummemmin selittelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ja Vantaalla on varmasti kiva olla kätilönä: saa auttaa pieniä somaleja ja afgaaneja maailmaan!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumatausta. Annan tässä ilmaisen vinkin aloittajalle: kun keskustelu menee sellaiseksi, että alkaa tuntua pahalta, kannattaa vain poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti sen kummemmin selittelemättä.
Nojoo, itse kokisin ehkä vähän turhan dramaattisena sen jos olen tapaamassa ystäviä jossakin ja nousisin yhtäkkiä, pukisin päälle ja lähtisin pois. Voisi jopa olla ettei kutsua enää jatkossa tulisi tällaiselle "suuttuvalle, herkkikselle draamailijalle". Mutta myönnettäköön, muutamasti on mieli tehnyt vedota johonkin tekosyyhyn ja lähteä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumatausta. Annan tässä ilmaisen vinkin aloittajalle: kun keskustelu menee sellaiseksi, että alkaa tuntua pahalta, kannattaa vain poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti sen kummemmin selittelemättä.
Nojoo, itse kokisin ehkä vähän turhan dramaattisena sen jos olen tapaamassa ystäviä jossakin ja nousisin yhtäkkiä, pukisin päälle ja lähtisin pois. Voisi jopa olla ettei kutsua enää jatkossa tulisi tällaiselle "suuttuvalle, herkkikselle draamailijalle". Mutta myönnettäköön, muutamasti on mieli tehnyt vedota johonkin tekosyyhyn ja lähteä. Ap
Voit poistua vaikka vessaan hetkeksi rauhoittumaan. Takaisin palatessa aihe on saattanut vaihtua tai ellei ole, voit alkaa tehdä lähtöä vedoten siihen, että kotona oli jotain häikkää, pitää vielä ehtiä käydä kaupassa, bussi tuleekin kohta tms.
Mietin samaa. Itsellä yksi synnytys takana, ja kyllä katson ja kuulostelen tarkkaan, että kenen kanssa synnytyskokemuksia lähden jakamaan ja missä tilanteessa. Onhan se totta, että se on yksi elämän hurjimpia kokemuksia, ja siksi siitä mielellään keskustelee muiden kanssa, mutta ajoitus on minusta tärkeä.
Tosin, kaikilla ei ole samanlaista filtteriä. Ehkä he itse eivät säikähdä juuri mistään. Mulle on esim. yksi puolituttu joskus avautunut peräpukamista. Yritäpä siinä sitten olla normaalisti sen jälkeen.
Toivoisin kylläkin ajattelevaisuutta myös kanssaihmisiltä. Oon huomannut, että jotkut yrittää kysyä toisen synnytyskokemuksista small talk -tyyppisesti, tyyliin "Miten meni synnytys?" Tuossa ollaan jo lähtökohtaisesti arveluttavalla maaperällä, koska kuka synnyttänyt haluaa vastata tuohon small talkilla? "Ihan ok, eihän siinä"? Sitä small talkia voi ja pitää keksiä helpommista aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä tapahtunut omassa ystäväpiirissäni aikoinaan, edes siskoni ei juuri puhunut vaikka ehti kaksi synnyttää ennen minua.
Tää on varmaan somen tuoma ilmiö kun nykyään kaikista asioista avaudutaan julkisesti kaikille.
No eiköhän se oo siks, että naiset tajuais mitä se on ennen kuin on myöhäistä!
Katos niitä, jotka ei ole synnyttäneet ollenkaan; luulevat sen olevan tosi helppoa ja kivaa ja jee!
Sit tulee yllätyksenä kauhea k id utus trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olen aivan samaa mieltä ja ihmetellyt tätä. Missä on aikuisten ihmisten käytöstavat kun aletaan puhua ja udella missä sattuu synnytysasioista. Kakat ja pissatkin on arkisempi asia ja silti lapsille opetetaan ettei vessasanat kuulu kahvipöytään jne.
Oli todella vaivaannuttavaa synnytysten jälkeen kun osa sukulaisista ja kavereista alkoi ihan julkisesti kaikkien kuullen kysellä jostain avautumisesta, tuliko tikkejä, miten imetys on lähtenyt käyntiin, onko nännit verellä, paljonko tulee maitoa, miten ponnistusvaihe ja herra ties mitä. Koen nämä todella tungetteleviksi kysymyksiksi ja täysin intiimeiksi yksityisasioiksi. En koe luontevaksi puhua mistään avautumisesta muiden kuullen, en halua kaikkien miettivän alapäätäni. Tai nännejäni, eritteitäni ja rintojani. En puhuisi niistä muutenkaan muille, eikä se että olen synnyttänyt muuta asiaa mitenkään tai tee niistä yleisiä puheenaiheita.
Enkä halua kuulla muiden osalta näistä. Ihan kuten en halua teidän ripuleista, menkkahyytymistä, kiihottumisista ja häpyhuulisuonikohjuistakaan. Nekin ovat luonnollisia asioita, mutta on tapana pitää jotkut asiat yksityisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan tiedä. Itse synnytyksestäkin puhuminen on teknisesti seksuaalista häirintää, kohdistui se sitten raskaana olevaan tai omaan synnytykseen. Ihan sama kuin kertoisi mistä tahansa alapääjutuista. Oman raskauden aikana koin tuon äärimmäisen oksettavana ja jopa r aiskaavana toisten naisten ja jopa isän taholta.
Asiasta tulisi olla realistista informaatiota saatavilla esim. netistä, eli ei pharman valheita tai toisaalta myöskään random kahvipöytäkeskusteluja traumoista. Huomasni myös, että n. 100% suomalaisista naisista on vakavia, hoitamattomia synnytystraumoja - sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kerta kaikkiaan täällä ei ole hoidettu synnytyksiä oikein eikä hoideta vieläkään. Vertaan tapahtumaa teurastukseen.
Joo tuo oli hyvin sanottu että ihan sama kuin kertoisi mistä tahansa alapääjutuista, en oikeasti halua tietää. Sanoin
Jep, naisten on todella vaikea kohdata sitä, että hekään eivät saa ahdistella seksuaalisesti toisia naisia. Kätilöt eivät ymmärrä suostumusta ja se mikä "seksissä" on nykyään normi - siis toisen osaupolen kunnioitus, loistaa poissaolollaan tuossa väkivaltaisessa tapahtumassa, mitä sairaalasynnytykseksi kutsutaan. Ja tosiaan tuo, että vanhemmat naiset ja jotkut meihetkin ihan suvereenisti alkavat puhumaan niistä verisistä pilluista. Työpaikoillakin. Jos mies alkaisi puhumaan verisestä ja ulosteisesta munastaan ruokapöydässä niin se olisi hr-osastolle ja potkut. Mutta naiset katsovat, ett heillä on oikeus tällaiseen seksuaaliseen väkivaltaan nuorempia naisia kohtaan. Aika helvetin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Siis olen aivan samaa mieltä ja ihmetellyt tätä. Missä on aikuisten ihmisten käytöstavat kun aletaan puhua ja udella missä sattuu synnytysasioista. Kakat ja pissatkin on arkisempi asia ja silti lapsille opetetaan ettei vessasanat kuulu kahvipöytään jne.
Oli todella vaivaannuttavaa synnytysten jälkeen kun osa sukulaisista ja kavereista alkoi ihan julkisesti kaikkien kuullen kysellä jostain avautumisesta, tuliko tikkejä, miten imetys on lähtenyt käyntiin, onko nännit verellä, paljonko tulee maitoa, miten ponnistusvaihe ja herra ties mitä. Koen nämä todella tungetteleviksi kysymyksiksi ja täysin intiimeiksi yksityisasioiksi. En koe luontevaksi puhua mistään avautumisesta muiden kuullen, en halua kaikkien miettivän alapäätäni. Tai nännejäni, eritteitäni ja rintojani. En puhuisi niistä muutenkaan muille, eikä se että olen synnyttänyt muuta asiaa mitenkään tai tee niistä yleisiä puheenaiheita.
Enkä halua kuulla muiden osalta näis
Joo ja sitten pitäisi imettää tuntemattomien edessä, kuin se olisi joku normi. Naiset r aiskaamassa toisia naisia. Hyi helvetin helvetti, suomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumatausta. Annan tässä ilmaisen vinkin aloittajalle: kun keskustelu menee sellaiseksi, että alkaa tuntua pahalta, kannattaa vain poistua tilanteesta mahdollisimman nopeasti sen kummemmin selittelemättä.
Nojoo, itse kokisin ehkä vähän turhan dramaattisena sen jos olen tapaamassa ystäviä jossakin ja nousisin yhtäkkiä, pukisin päälle ja lähtisin pois. Voisi jopa olla ettei kutsua enää jatkossa tulisi tällaiselle "suuttuvalle, herkkikselle draamailijalle". Mutta myönnettäköön, muutamasti on mieli tehnyt vedota johonkin tekosyyhyn ja lähteä. Ap
Ihan samoja syytöksiä kuin muidenkin seks-ahdistelijoiden suusta, "olet vaan liian herkkä", jne. paskaa.
Pitäisiköhän alkaa tekemään rikosilmoituksia näistä sitten? Niin tulisi asia julkiseen keskusteluun. Joku toimittaja voisi napata tästä tärpin ja kirjoittaa lehteen.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa. Itsellä yksi synnytys takana, ja kyllä katson ja kuulostelen tarkkaan, että kenen kanssa synnytyskokemuksia lähden jakamaan ja missä tilanteessa. Onhan se totta, että se on yksi elämän hurjimpia kokemuksia, ja siksi siitä mielellään keskustelee muiden kanssa, mutta ajoitus on minusta tärkeä.
Tosin, kaikilla ei ole samanlaista filtteriä. Ehkä he itse eivät säikähdä juuri mistään. Mulle on esim. yksi puolituttu joskus avautunut peräpukamista. Yritäpä siinä sitten olla normaalisti sen jälkeen.
Toivoisin kylläkin ajattelevaisuutta myös kanssaihmisiltä. Oon huomannut, että jotkut yrittää kysyä toisen synnytyskokemuksista small talk -tyyppisesti, tyyliin "Miten meni synnytys?" Tuossa ollaan jo lähtökohtaisesti arveluttavalla maaperällä, koska kuka synnyttänyt haluaa vastata tuohon small talkilla? "Ihan ok, eihän siinä"? Sitä small talkia voi ja pitää keksiä helpommista aiheista.
Miksi synnytyksestä ylipäätään puhutaan noin arkisesti? Kysytäänkö ja kytätäänkö ekaa seksikertaakin? Jotenkin kerta kaikkisen oksettavaa, että pitäisi joidenkin puolituttujen kanssa tällaisia asioita jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis olen aivan samaa mieltä ja ihmetellyt tätä. Missä on aikuisten ihmisten käytöstavat kun aletaan puhua ja udella missä sattuu synnytysasioista. Kakat ja pissatkin on arkisempi asia ja silti lapsille opetetaan ettei vessasanat kuulu kahvipöytään jne.
Oli todella vaivaannuttavaa synnytysten jälkeen kun osa sukulaisista ja kavereista alkoi ihan julkisesti kaikkien kuullen kysellä jostain avautumisesta, tuliko tikkejä, miten imetys on lähtenyt käyntiin, onko nännit verellä, paljonko tulee maitoa, miten ponnistusvaihe ja herra ties mitä. Koen nämä todella tungetteleviksi kysymyksiksi ja täysin intiimeiksi yksityisasioiksi. En koe luontevaksi puhua mistään avautumisesta muiden kuullen, en halua kaikkien miettivän alapäätäni. Tai nännejäni, eritteitäni ja rintojani. En puhuisi niistä muutenkaan muille, eikä se että olen synnyttänyt muuta asiaa mitenkään tai tee niistä yleisiä puheenaiheita.
Enkä halua kuulla muiden osalta näis
En ehkä itse ajattelisi näiden olevan niin erityisiä yksityisasioita tuliko tikkejä vai ei. Osa ihmisistä on kuitenkin aika rajattomia.
Kun meille tuli kotiin vieraita synnytyksen jälkeen, änki muutama vieras suljetusta ovesta huolimatta makuuhuoneeseen katsomaan miten minulla imettämisen opettelu vauvan kanssa sujuu.
Häiritsivät todella paljon siinä tilanteessa ja tunsin itseni aivan palkintolehmäksi.
En kailota
m42