Kaikkein suurinta ahdistusta näissä hirveissä asioissa tunnen tekijöiden vanhempia kohtaan.

voikaan korjailla. Toivottavasti kuitenkin muut oppii jotakin.

Mistähän johtuu tai mitä se minusta kertoo, että suurinta surua tai myötätuntoa koen näiden surmaajien perheitä kohtaan? Gerdtit, Auviset, Saaret.

Täytyy olla ihan hirvittävää, että menetät oman lapsen ja samalla joudut ottamaan kantaaksesi ja vastuullesi kaikkien urhien omaisten menetykset ja samalla koko kansan vihan ja arvostelun. Niin kamalaa, kuin oman lapsen menettäminen on, niin siihen lisäksi tämä kaikki muu. Miten tuollaisen asian kanssa voisi elää?

Voin pahoin kun vanhemmat joutuvat tuon suuren surun keskellä kaikkien vihan ja arvostelun kohteeksi.

itse tulisin hulluksi jos lapseni tekisi tuollaista

niistä tunteista, mitä tekijän vanhemmilla on. Ja kuten arvata saattaa, niin kammottavathan ne ovat, eikä tuska ja syyllisyys koskaan helpota.

surunsa keskellä ja miettiä, että mikä meni pieleen ja vaikkapa auttaa jotain muuta samassa jamassa olevaa perhettä välttämään tragedian.

itse tulisin hulluksi jos lapseni tekisi tuollaista

surunsa keskellä ja miettiä, että mikä meni pieleen ja vaikkapa auttaa jotain muuta samassa jamassa olevaa perhettä välttämään tragedian.

oman lapsen menetys ja vielä päälle tieto siitä mitä hän on tehnyt ja itsesyytökset, kaikkien muiden syytökset



ei sitä kestäisi