Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pelottaa, jos munkin lapsesta tulee joku kouluampuja tms., miten voin estää?!

Vierailija
24.09.2008 |

Monia yhdistäviä piirteitä esim. siitä FBI:n listasta, mitä tuossa toisessa ketjussa lainattiin.



On jotenkin "erikoinen" - tai sitten vaan on sellianen kuin on, en edes tiedä teenkö lapselle enemmän haittaa ja ahdistusta juoksuttamalla sitä kaiken maailman tutkimuksissa ja psykologeilla, vai pitäisikö vaan antaa olla rauhassa.



Tuntuu vaan, etten kerta kaikkiaan tiedä mitä enää teen, kaikki mahdolliset paikat on käyty, eikä hyötyä mistään.

Poikaa ei kiinnostaa juuri muu kuin tietokoneet. Ja on hankala murkku, ei se hirveästi edes puhu mitään.

Jos yritän jutella sen kanssa / sanoa jotain, se suuttuu ja ärsyyntyy ja haistattelee vaan. Tietokoneessa meillä on rajoitteita, mutta jos niitä yrittää laittaa jostain syystä lisää (rangaistusmuotona, koska ainoa mikä tehoaa), niin vetää hirveät kilarit.



Koulukaan ei tunnu välittävä yhtään, koulussa on kauhea "Hitler"-meininki nykyään, ja toisaalta esim. ollaan odotettu psykologin määräämää yksilöllistä opetussuunnitelmaa integrointipäätöksen jälkeen, mutta koulu ei siis tee yhtään mitään!!

(Koulussa mielestäni myös huonosti puututaan kiusaamiseen, ja lisäksi jotkut opettajatkin kiusaa oppilaita... mutta täähän taas vaan lasten juttua.)

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun poikani on vasta 7-vuotias, mutta sama pelko on jossain alitajunnassa tällaisten tapausten jälkeen... Teemme kyllä parhaamme pojan kanssa. Käy psykologilla ja toimintaterapiassa. On älykäs lapsi, mutta "erilainen". Ja vertailupohjaa on sisaruksista ja ikätovereista.

Vierailija
2/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäisi olla lapsia. Tai nunnuilla paitsi jos ne on saanu ne ennen munkiksi tai nunnaksi ryhtymistä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpäs tiedä.. Lapsen kanssa pitää keskustella,tämän ajatuksista. Pitää yrittää löytää joku muu kiinnostuksen kohde kuin tietokone. Ennen kaikkea vaikeat tilanteet vaativat vanhempien aikaa ja ymmärrystä. Eli ei lasta heti muualle hoitoon, esim psykologille. Niky-yhteiskunnassa vanhemmilla on vaan niin kiire, etteivät he ehdi jutella lastesa kanssa ja antaa aikaa. itse tuossa tilanteessa jättäisin kaiken ylimääräisen (myös työt) ja keskittyisin lapseen. Rahasta viis.

Vierailija
4/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

silloin kun lapset sai koneen (yhteisen vanhan käytetyn), niin oli muka kiva ajatus että jotain lasten "Eskari, Alkupolku" yms. ohjelmia sillä käyttävät. Siitä se sitten lähti.... pikkuhiljaa. Piti olla parempi kone. Piti olla omat koneet.

Vähitellen. Tehty mikä tehty.



Ei sitä enää voi poiskaan ottaa - itse asiassa mies hommasi vielä paremman koneen juuri, kun vanha oli huono!! (itse vähän olin eri mieltä)



Koneen käytössä oli joidenkin kuukausien tauko pari vuotta sitten, silloin lapsen masennus ja ahdistus paheni. Ja koulussakin jo ihmettelivät eikö meillä ole nettiä...







Miljoona muutakin asiaa ois varmaan voinut tehdä toisin.

Ensinnäkin oisin laittanut ja vaatimalla vaatinut lapsen päivähoitoon jo aiemmin - oli 4,5 v. asti kotihoidossa, sen jälkeen pph:lla. Pvk:n eskarissa oli vain 1/2 vuotta.

Kun vertaa meidän päiväkotilapsiin, niin mun mielestä päiväkoti tekee lapsille hyvää! (kunhan ei liian pitkät päivät)



Ja oli yhdessä välissä muutama vuosi, jolloin jouduin vähän enemmän panostamaan uraan ja tekemään välillä ylitöitä - mutta kyllä lapsista on aina huolehdittu, ei ne mitenkään heitteillä ole olleet.

Mutta mistä sitä ikinä tietää, mikä kehenkin vaikuttaa mitenkin?!

Luulen että tämän lapsen trauma alkoi jo siitä kun pikkuveli syntyi ja joutui väkisin jakamaan äidin huomion. (ikäeroa tuli vain reilu vuosi. Mutta oisko pitänyt tehdä abortti sitten kun toinen oli tulossa vai??)



ap

Vierailija
5/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotain muuta mielenkiinnon kohdetta kuin tietokone ois tietenkin hyvä saada.



Tuosta koulukiusaamisesta; olen myös sitä mieltä, että siihen puututaan ihan liian vähän. Tiedän yhden tapauksen, jossa lasta kiusattiin 8 vuotta peruskoulussa. Voiko olla että opettajat eivät voineet tehdä mitään vaikka kiusaaminen oli tiedossa ja keskusteluja käytiin. Lasta ei edes siirretty toiseen kouluun, vaanongelma vaiettiin, edelleenkin vanhempainilloissa puhutaan kuinka kiusaamiseen puututaan heti. Vaan eipä tapahtunut tuossa tapauksessa mitään ennen kuin lapsi pahoinpideltiin, jonka jälkeen ei enää koulua ollenkaan. Tiedän myös pari muuta törkeää tapausta, mutta ikinä ei niissä kouluissa kuulemma oo ollu ongelmia kiusaamisen kanssa. Ja joskus voi olla kysymyksessä ihan lastensuojelun rajatapaus, että pitäis tosiaan puuttua kotioloihinkin, jos sellaiset vanhemmat, niin eivät paljon pyusty lasta tukemaan kiusaamis asiassa.

Vierailija
6/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

IHAN kuin eivät kerkeisi myöhemmin.....



JOKA IKINEN SEKUNTTI koneen ja TV:n äärellä on poissa luovasta leikkimisesta, poissa muiden ihmisten luota.........



TRAJUTKAA SE JO ÄIDIT; ETTÄ TELETAPIT EI OLE IHAN PARAS VAIHTOEHTO AJANKULUKSI VAIKKA SITÄ TV:TÄ TULEEKIN!!!!!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika pitkään tuossa joku aika sitten. Kuvittelin että tämä auttaisi tilannetta, kun olen aina paikalla ja hyysään kotiasioita "mamma-tyyliin". Ei. Samalla tavoin lapsi vain halusi olla omassa huoneessa, ja paiskoi ovea kiinni. Pakko kai se on antaa omaa rauhaa.

Toisaalta, jos haluaa olla muiden seurassa niin on toki aina tervetullut. Ollaan yritetty että edes ruokailu olisi yhteinen hetki, mutta siinäkin poika syö niin nopeasti että hyvä kun ehtii nähdä.

Jos vaikka vien sen kouluun, se ei välttämättä vastaa mihinkään mitä sanon (no, on aamuväsynyt). Eikä tietenkään kiitä kyydistä.

Ainoa muu mikä vähän kiinnostaa (koneen lisäksi), on jotkut tiedeasiat yms., ja niistä välillä yhdessä jutellaan, kun sattuu "hyvä hetki".

Ennen oli perheen yhteistä hyvää aikaa esim. matkustelu, mutta nekin meni viime kesänä jo vähän pipariksi. Teini vain murjotti tai nukkui koko ajan, ei halunnut tehdä juuri mitään.

ap

Enpäs tiedä.. Lapsen kanssa pitää keskustella,tämän ajatuksista. Pitää yrittää löytää joku muu kiinnostuksen kohde kuin tietokone. Ennen kaikkea vaikeat tilanteet vaativat vanhempien aikaa ja ymmärrystä. Eli ei lasta heti muualle hoitoon, esim psykologille. Niky-yhteiskunnassa vanhemmilla on vaan niin kiire, etteivät he ehdi jutella lastesa kanssa ja antaa aikaa. itse tuossa tilanteessa jättäisin kaiken ylimääräisen (myös työt) ja keskittyisin lapseen. Rahasta viis.

Vierailija
8/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kone pois (oikeasti)... MUTTA tilalle on tarjottava jotain muuta -yhdessä tekemistä, keskusteluapua, terapiaa, mitä vaan, mistä apu löytyy.



Lapsesi vaikuttaa pahasti nettiriippuvaiselta ja elää siellä kukaties missä yhteisöissä viriiliä sosiaalista elämää. Sosiaalinen elämä on saatava pois netistä, vaikka masennus siitä aluksi pahenisikin - masennus ei hoidu tietokoneilla. Eiköhän se ole jo tullut selväksi.



Hae apua uudestaan ja kerro huolesi vielä kerran - poikasi tilenne on nimittäin huolestuttava.



JA vielä voimia hoitaa tilanne!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei näytä ihan kaikki (ainakaan) hermopultit olevan oikealla paikalla.. Näinhän ne ongelmat ratkaistaan ja toista ihmistä autetaan, huutamalla. Tiesitkö, että sekin tapa siirtyy mallina sinulta lapsellesi.

Vierailija
10/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

JUST!!! Että eskarina on jo istuskellu koneen ääressä!!!!!!!!!!!!

Vaan että "Eskari" oli sen OHJELMAN nimi, siinä on siis jotain tehtäviä jotka sopii n. 6-8 vuotiaille.

En nyt muista tarkkaan oliko lapset minkä ikäisiä kun kone tuli heillekin käyttöön, varmaan jo kouluikäisiä kuitenkin.

Ei silloin pidetty niin pahana tietokonetta ollenkaan, vaan just kehuttiin näitä "Eskari" ym. kehittäviä ohjelmia, että tukevat lapsen oppimista jne.

Silloin ei vielä puhuttu mistään nettiriippuvuudesta. Niihin aikoihin meillekin vasta just oli tullut netti.

(Tiesittekö, Vauva-palstalla oli vain yksi ainoa palsta silloin.)

Niin, lapset muuten leikki kyllä aikoinaan tosin paljon ja luovasti - siinä tosiaan meidän lapset oli "hyviä" pieninä/leikki-iässä, perus-mielikuvitus-leikeissä.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on ikäisiään sisaruksia. Miten tulevat toimeen keskenään?



Yhteistä aikaa kehiin nyt, vaikka murkku haistatteliskin niin siitä huolimatta väkisin mukaan vaan reissulle/ravintolaan jne, joku yhteinen harrastus niin joudutte väksinkin viettämään yhdessä aikaa. ja keskustelua niin saat vähän tietää mitä sen päässä liikkuu.



En tajua tuota lasten masennusta jne - kuinka helposti niitä lapsia viedään jonnekkin psykiatrille? sehän pitäis olla se vihoviimenen keino. Mieluummin kuin hoitoihin kiikuta poikaa harrastuksiin ym. pahinta mitä voi tehdä on se että siitä erikoisuudesta ja sen diagnosoimisesta tulee koko elämän isoin asia niinkuin monella nykyään tuntuu olevan.

Monesti täälläkin saa lukea että "viimein saatiin diagnoosi kolmen vuoden lääkäreillä juoksemisen jälkeen"...

Vierailija
12/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka lisätä niitä tiede keskusteluja aluksi :) Kyllä minä uskon että äiti, joka välittää lapsestaan ja on huomannut ns. häiriö käyttäytynisen pystyy myös lastaan auttamaan. En minäkään varmaan mikään paras neuvoja, kun ei oo itellä tuon ikäsiä lapsia. Itse asiassa ei oo kovin kauaa et olin itse tuon ikänen:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laitatko linkin siihen suomentamaasi listaan? Kiits.

Vierailija
14/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka paikan, perheneuvolat, kaikki yhteiskunnalle kalliit tutkimukset, kuraattorit, psykologit....

Mutta sitten kun taas opettajat ohjaa jonnekin, josta ohjataan jonnekn, josta taas jonnekin, josta lähete jonnekin... niin ei sitä oikein uskalla ammattilaisen sanaa vastaankaan väittää - jos he ovat olevinaan sinä mieltä että lapsella on millon oppimisvaikeus, millon masennus, millon ahdistus... aina joku.

Mutta siis kun "ammatti"ihmiset jotain sanoo, niin kai mä nyt esikoisen kohdalla etenkin otan sen ihan vakavasti. Ja jos kehotetaan johonkin viemään, niin sitten vien...

Ja monesti / välillä kuitenkin itsellä JUST tuo tunne, että pahennanko lopulta vaan asioita, yritänkö turhaankin "leimata" poikaa joksikin ongelmaiseksi?? Vai pitäisikö antaa ihmisen sitten olla ujompi, hiljaisempi, semmoinen joka viihtyy omissa oloissaan?

En tiedä.

(Olin kyllä itsekin murkkuna aika vaikea hetkittäin. Äitini ei kylläkään ikinä mua mihinkään kiikuttanut. Tulin ihan normaaliksi ja pärjääväksi ihmiseksi. Toisaalta, yksi iso ero on esim. että pärjäsin koulussa aina hyvin, kiusaamisistakin huolimatta.)

ap

Niin ja sisaruksen kanssa tulee toimeen ihan silleen... no jaa... niin kun sisaruksen kanssa. Hyvin ja huonosti.

että on ikäisiään sisaruksia. Miten tulevat toimeen keskenään?

- -

En tajua tuota lasten masennusta jne - kuinka helposti niitä lapsia viedään jonnekkin psykiatrille? sehän pitäis olla se vihoviimenen keino. Mieluummin kuin hoitoihin kiikuta poikaa harrastuksiin ym. pahinta mitä voi tehdä on se että siitä erikoisuudesta ja sen diagnosoimisesta tulee koko elämän isoin asia niinkuin monella nykyään tuntuu olevan.

Monesti täälläkin saa lukea että "viimein saatiin diagnoosi kolmen vuoden lääkäreillä juoksemisen jälkeen"...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luitko sen koko FBI:n raportin vai sen rajusti lyhentäen suomentamani persoonallisuuspiirteiden ja käytöksen listan vain? Jos et vielä lukenut, käy lukemassa sitä raporttia enemmänkin, etenkin sen kotiolojen kohdan. Tuo dokumenttihan on tehty uhan vakavuuden arvioimista varten, joten se ei ole "hoitosuositus", mutta kyllä siitä kotiolot kohdasta saa käsityksen, että huonoin mahdollinen idea on kieltää ongelma ja antaa olla vain.



Mielenterveyspalvelut eivät myöskään ole mikään peikko, kuten joku tässä ketjussa tuntuu ajattelevan. Tuskin teidän pojasta kouluampujaa olisi tulossa (niitä onneksi on todella harvassa), mutta kyllähän hänellä kertomasi perusteella selvästi on paha olo ja ongelmia ja parempihan niihin olisi puuttua.



Tässä vielä linkki siihen FBI:n dokumenttiin kouluampujista:

http://www.fbi.gov/publications/school/school2.pdf

Vierailija
16/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielen terveyspalveluja peikkona, vaikka joku ehkä sen käsityksen voi saadakin.. Kirjoituksellani tarkoitin, että on tärkeää antaa itse aikaa lapselleen, eikä sysätä tätä heti muualle. Mielenterveyspalvelut ovat oikein hyvä juttu, silloin kun niitä oikeasti tarvitaan

Vierailija
17/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se surullisen kuuluisa vapaa kasvatus.

Riittävästi rakkautta , rajat ehdottomasti ja ei lipsuta.

KURI mihin se on kadonnut nuoruudessani sai korvilleen jos haistatti vanhukselle bussissa.

Kotoa se kaikki lähtee , toiset väittävät tietokonepelejä pahan aluksi . Ja pas,,,at sanon minä.

Vain sinä voit vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen viimekädessä tietysti sosiaalit , noh siitä harvemmmin seuraa tasapainoista elämää.

Rakastakaa ihmiset lapsiaanne opettakaa hiekkalaatikolta asti mikä on oikein ja mikä väärin .

Opettakaa pyytämään anteeksi , opettakaa kärsimään rangaistukset.

Opettakaa kuinnioittamaan muita ihmisiä.

Asettakaa rajoja jota noudatetaan. Vaikka se muksu itkisikin jonkun asian perään kun naapurikin sai. Noh meidän perheessä ei tehdä noin.

Ja jos tulee isomman kaavan huolia puututaan radikaalisti iihin eikä voivotella ,ihmetellä. Hakekaa apua jossette osaa.

Jokainen päätos jonka teette voi vaikuttaa lapsesi loppu elämään positiivsesti tai negatiivisesti .

Vierailija
18/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

psykologi, psykiatri tai muu, että "kone pois kokonaan".

Ja ikinä en oo saanut ees konkreettista ohjetta siihen, mikä on paljon / liikaa koneella oloa!

Ovat vaan todenneet, että kyse ei olisi varsinaisesta nettiriippuvuudesta, koska pystyy olemaan sitten kuitenkin useammankin päivän ilman konetta, kun/jos niin todetaan. (Esim. meillä on joka viikko joitain päiviä jolloin konetta ei avata lainkaan.)

Lisäksi ongelmaa tekee, että mies ei suhtaudu tähän ihan yhtä vakavasti - just tuo että ostaa vaan uutta konetta! Ja jos ois konekielto, niin se ois aina joustamassa siitä (ja tästäkös me saadaan joskus vielä melkein keskinäistäkin kinaa aikaan.)

Tiedän onneksi suunnilleen, mitä poika netissä puuhaa, pelaa yhtä nettiroolipeliä, juttelee lähinnä jossain pelifoorumilla, ja joskus kattelee youtubea. Tai nää mä siis tiedän, en mä nyt satavarma voi olla jos tekee muutakin... (mutta mitä oon nähnyt/mistä puhuu. Onneksi se vielä joskus puhuu - sillon kun suvaitsee jotain puhua - suht avoimesti mitä tekee netissä, esim. Auvisesta oli ollut jotain keskustelua sillon viime vuonna, ja poikanikin oli kuulemma nähnyt jostain pelifoorumilta hänen juttujaan :-(, kommentoi vaan että niistä heti huomasi että oli ihme tyyppi).

ap

Kyllä ohje nuorisopsykiatrisella on että kone pois (oikeasti)...

- -

Lapsesi vaikuttaa pahasti nettiriippuvaiselta ja elää siellä kukaties missä yhteisöissä viriiliä sosiaalista elämää. Sosiaalinen elämä on saatava pois !

Vierailija
19/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=0&p_p…



Tuossa FBI:n dokumentissa on neljä eri kohtaa, joita tarkastellaan ja tämä suomennos on niistä yhden kiireessä tehty lyhennys.

Vierailija
20/30 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menee väärään ketjuun.