Miksi en pääse irti ajatuksesta että poikakaveri petti?
Onko intuiitioni vaan niin vahva, vai olenko sekoamassa?
Mahdollisuuksia on ollut: on laivaristeilyjä, pikkujouluja, yksin vietettyjä työmatkoja hotelleissa.
Hän kieltää jyrkästi, kuitenkin alitajunnassa aina nousee pintaan että jotain on tapahtunut eikä kerro. Ei vaikka suoraan kysynyt useasti.
Onko muilla samanlaista, ja oletteko olleet väärässä? Tämä syö parisuhdetta, vaikka olisi pettänyt se olisi helpompaa käsitellä kuin tämä tyhjä epävarmuus joka kalvaa
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on petturin kehonkieli. Se voi tulla siitä, että on ollut liian ankarat vanhemmat. On syytetty milloin mistäkin, niin on oppinut peittelemään normaaleja asioita. Se voi näyttäytyä "mystisyytenä" aikuisiällä. Ei siis välttämättä piilottele mitään, mutta vaikuttaa siltä. Kehonkieli on syyllinen ja ahdistunut.
Jos miehellä on väkivaltainen tausta, epäile tätä. Jos siis epäilet epäileväsi turhaan. Se intuitio voi syntyä tästä ja olla väärä hälytys.
En tiedä onko itsellä petturin kehonkieli mutta jostain syystä minua aina epäillään valehtelusta!? vaikka olen se rehellisin ihminen tällä planeetalla. Johtuuko siitä etten ala selittelemään itseäni muille egon tähden ja pyrin ystävällisyyteen. En halua moniakaan kaveriksi mutta pidän asialliset välit. En jaa yksityisasioita ja olen hiljainen. Mutta jos joku kysyy suoran kysymyksen niin saa kyllä umpirehellisen ja suoran vastauksen.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Kauniisti kirjoitettu, ja niin totta.
Taustalla meillä se, että valitettavasti jo alkutaipaleella oli " pettämistä" ja valehtelua poikakaverin puolelta. Lähti illanviettoon "poikien kanssa" ja sinne oli tiedossa ettå tulee kaverin serkkutyttö toisen tytön kanssa. Tämä jätti syvät jäljet, vaikka kuinka pyyteli anteeksi jälkeenpäin.
Siitä tämä kumpuaa, ja hölmö minä en lopettanut suhdetta heti alkuunsa :(
Siis onko tää ap?
Jos ap, niin et selvästikään ole päässyt yli tästä pettämisestä. Ja se on ihan ok, jos siitä ei pääse yli. Mutta silloin kannattaa erota.
Pettämistä ei pidä ikinä myöntää. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun muistutit miksi olen vältellyt suhteita! Eksä oli kamala valehtelija. Pelkkä luottamuksen puute saa hajoamaan. Nyt taistelen kiusausta vastaan monen vuoden yksinäisyyden jälkeen. Hän on varattu mutta on antanut ymmärtää että mahdollisuus olisi. En voinut suudella häntä vaikka siinä vaiheessa luulin hänen vain satunnaisesti näkevän sitä kaveria. Onneksi en suudellut, olisin katunut sitä vääränä tekona. Muistutit myös miltä tuntuu kun kumppani pettää. En halua olla se ihminen joka on mukana siinä että satuttaminen voi tapahtua.
Oppiläksy: olin ajatellut että varattu on vastuussa suhteestaan ja satunnainen yhdessäolo ei vielä ole este tutustua ihmiseen. Avioliitto ehdoton ei. Mitä nyt ajattelen? On vahvistuttava ja pitäydyttävä henkisestä ja fyysisestä kanssakäymisestä ihmiseen joka on varattu, vaikka hän itse haluaisi sinulta sitä. Syy: minä en halua satuttaa edes
Jostain syystä jännikset etupäässä lähestyvät? Yksi (oletettu) kilttis saattaa olla lähellä mutta en tee mitään kun tunteeni häneen ovat hiipuneet. En halua antaa väärää kuvaa.
Aina kun intuitioni on sanonut näin, olen saanut miehen kiinni. Kerran tunnusti itse puoli vuotta sitten tapahtuneen pettämisen kun hiillostin, toisen kerran jäi kiinni tekstareilla. Molemmat parisuhdekelvottomia yksilöitä muutenkin. Luota vaistoosi
On mahdollista, että olet vainoharhainen, mutta on myös mahdollista, että jokin poikkiksen käytöksessä saa sun epäilykset heräämään. Tämä voi olla jotain, mikä on vaikea nimetä. Esim. kun olette olleet yhdessä ulkona, onko hän flirttaileva muita kohtaan, tai edes ns. yliystävällinen ja huomioiva, mikä tietysti voi olla hyvääkin käytöstä, mutta flirttailun ja muiden huomioimisen/yliystävällisyyden raja on vähän hämärä joskus, tai selvästi kiinnittää huomiota ohi kävelevään hyvännäköiseen naiseen, kehuu muita naisia tms. Voi myös olla, että hän puhuu muiden pettämisistä hyväksyen tai naureskelee joillekin jutuille, mitkä antaa ymmärtää, että hänen maailmassaan pettämistä tapahtuu.
Itselläni oli yhden exän kanssa tunne, että hän pettää, vaikkei mitään todisteita ollut. Oli noita tilanteita ja yleisesti käytöksensä sellaista huomiohakuista ystävällisyyden varjolla. Ystäväni pitivät hänestä, koska hän oli niin huomioiva ja ystävällinen kaikille, mutta muutaman vuoden seurustelun jälkeen hän sitten jäi kiinni ja myönsi samalla muutamat muutkin pettämisjutut. Tunne ei siis ollut turha, ja nykyään jos on tarve epäillä, se riittää jo minulle. Nykyisen miesystävän kohdalla ei ole sellaista tunnetta, että hän pettäisi, eikä hän olekaan yleisesti sellainen flirtti.