Miksi en pääse irti ajatuksesta että poikakaveri petti?

Vainoharhainen olet ja siksi et pääse irti. Itsellänikin samaa, tulen hulluksi tämän kanssa. 

Siis mitään konkreettista ei ole, vain epäilys? Aika hurjaa.

Minäkin olen ollut ilman miestäni risteilyillä, pikkujouluissa ja matkoilla. Jopa etelässä ystävättärieni/siskon kanssa.

Ikinä ei ole tullut edes mieleen pettää miestäni ja jos hän alkaisi tyhjästä syyttelemään niin miettisin, että onko hän itse pettänyt minua.

Oletko sinä pettänyt miestäsi?

Pitää ottaa ote molemmista korvista, niin ei petä. Eikä silloinkaan kannata kantaa liian suurta lastia. Meneekö vielä takuuseen?

Sulle vosulle ihan oikein.

Tuo se on helpoin tapa tappaa oma parisuhde. Kyllä se mies vielä joku kerta saa tarpeekseen tuosta.

AuttaIsiko jos kävisit juttelemassa jonkun suhdeterapeutin tms kanssa?

Netistä löytyy myös oppaita oman mustasukkaisuuden käsittelemiseen.

Sanoisin, että tuollaiset epäilyt kertovat enemään sinusta kuin poikaystävästäsi, joten pääset eroon moisista ajatuksista vain käsittelemällä omia tunteitasi. Ja tämä ihan riippumatta siitä, onko toinen pettänyt vai ei, koska niin kauan, kun ei ole mitään syytä epäillä, on normaalia luottaa ja olla epäilemättä. 

Tuo on hyvä tapa ajaa kumppani etäälle ja mahdollisesti pettämäänkin. Tervettähän tuo ei ole. Todella raskasta sille kumppanillesi.

Kiitos kun muistutit miksi olen vältellyt suhteita! Eksä oli kamala valehtelija. Pelkkä luottamuksen puute saa hajoamaan. Nyt taistelen kiusausta vastaan monen vuoden yksinäisyyden jälkeen. Hän on varattu mutta on antanut ymmärtää että mahdollisuus olisi. En voinut suudella häntä vaikka siinä vaiheessa luulin hänen vain satunnaisesti näkevän sitä kaveria. Onneksi en suudellut, olisin katunut sitä vääränä tekona. Muistutit myös miltä tuntuu kun kumppani pettää. En halua olla se ihminen joka on mukana siinä että satuttaminen voi tapahtua. 

Oppiläksy: olin ajatellut että varattu on vastuussa suhteestaan ja satunnainen yhdessäolo ei vielä ole este tutustua ihmiseen. Avioliitto ehdoton ei. Mitä nyt ajattelen? On vahvistuttava ja pitäydyttävä henkisestä ja fyysisestä kanssakäymisestä ihmiseen joka on varattu, vaikka hän itse haluaisi sinulta sitä. Syy: minä en halua satuttaa edes minulle tuntematonta ihmistä.

Liika mustasukkaisuus on sairaus ja kirjoituksestasi päätellen kärsit sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Kannattaa hakea apua tuohon tai sitten elellä vain ihan sinkkuna. Tuhoat vain poikaystäväsi ja oman elämäsi sekä pahimmassa tapauksessa myös lähipiirissäsi olevien elämään vaikutat hyvin negatiivisesti.

Omassa itsetunnossa vika jos on epäilyä ilman syytä. Ja jos suhteessa ei ole keskinäistä luottoa, niin aika heikot mahdollisuudet pysyä yhdessä.

Lähtisin välittömästi jos olisin poikakaverisi. En tarkoita pahalla. Mutta tuollainen epäluuloisuus tukehduttaa ihmisen.

Petät itsekin, sitten on ihan sama pettikö toinen kun teidät että niinhän teit itsekin.

Win - win.

Aa se oletkin sinä kellä jotain salattavaa. Nyt vaan yrität vierittää kaiken toisen syyksi. 

Joillakin on petturin kehonkieli. Se voi tulla siitä, että on ollut liian ankarat vanhemmat. On syytetty milloin mistäkin, niin on oppinut peittelemään normaaleja asioita. Se voi näyttäytyä "mystisyytenä" aikuisiällä. Ei siis välttämättä piilottele mitään, mutta vaikuttaa siltä. Kehonkieli on syyllinen ja ahdistunut.

Jos miehellä on väkivaltainen tausta, epäile tätä. Jos siis epäilet epäileväsi turhaan. Se intuitio voi syntyä tästä ja olla väärä hälytys.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun muistutit miksi olen vältellyt suhteita! Eksä oli kamala valehtelija. Pelkkä luottamuksen puute saa hajoamaan. Nyt taistelen kiusausta vastaan monen vuoden yksinäisyyden jälkeen. Hän on varattu mutta on antanut ymmärtää että mahdollisuus olisi. En voinut suudella häntä vaikka siinä vaiheessa luulin hänen vain satunnaisesti näkevän sitä kaveria. Onneksi en suudellut, olisin katunut sitä vääränä tekona. Muistutit myös miltä tuntuu kun kumppani pettää. En halua olla se ihminen joka on mukana siinä että satuttaminen voi tapahtua. 

Oppiläksy: olin ajatellut että varattu on vastuussa suhteestaan ja satunnainen yhdessäolo ei vielä ole este tutustua ihmiseen. Avioliitto ehdoton ei. Mitä nyt ajattelen? On vahvistuttava ja pitäydyttävä henkisestä ja fyysisestä kanssakäymisestä ihmiseen joka on varattu, vaikka hän itse haluaisi sinulta sitä. Syy: minä en halua satuttaa edes minulle tuntematonta ihmistä.

Jännis on aina jännis. Kilttis ei kelpaa koskaan?

Kauniisti kirjoitettu, ja niin totta.

Taustalla meillä se, että valitettavasti jo alkutaipaleella oli " pettämistä" ja valehtelua  poikakaverin puolelta. Lähti illanviettoon "poikien kanssa" ja sinne oli tiedossa ettå tulee kaverin serkkutyttö toisen tytön kanssa. Tämä jätti syvät jäljet, vaikka kuinka pyyteli anteeksi jälkeenpäin.

Siitä tämä kumpuaa, ja hölmö minä en lopettanut suhdetta heti alkuunsa :(

Ettet vaan peilaa omaa käytöstä tai sitä mitä oot nähnyt lapsuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Kauniisti kirjoitettu, ja niin totta.

Taustalla meillä se, että valitettavasti jo alkutaipaleella oli " pettämistä" ja valehtelua  poikakaverin puolelta. Lähti illanviettoon "poikien kanssa" ja sinne oli tiedossa ettå tulee kaverin serkkutyttö toisen tytön kanssa. Tämä jätti syvät jäljet, vaikka kuinka pyyteli anteeksi jälkeenpäin.

Siitä tämä kumpuaa, ja hölmö minä en lopettanut suhdetta heti alkuunsa :(

Oletko 15v?

Jos mies on kunnollinen ja sanoittaa sen, että haluaa vain sinut eikä ikinä pettäisi ketään, niin ongelma on sinun

Jos miehesi taas on tunnettu häntäheikki ja pettänyt aiemmin ja kaverinsakin pettävät kumppaneitaan näillä laivareissuilla, niin ehkä intuitiosi saattaa jopa kertoakin jotain oikein