Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi vanhemmat kieltävät lapsen "erilaisuuden"?

Vierailija
24.09.2008 |

Lastenhoitajana haluan vilpittömösti ymmärtää vanhempia ja siksi kysynkin teiltä. Kun lapsi on poikkeava huomattavasti muista lapsista ja selvästi tarvitsisi erityistä apua/tukea arjen sujumiseen, miksi vanhemmat pääsääntöisesti vähättelevät avun tarvetta? Ja kiistävät sen että lapsessa olisi jotakin muista eroavaa? Eli eivät tahdo eim. lisätutkimuksia lapselle.

Kommentit (46)

Vierailija
1/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin moni ilmaisee asian niin että lapsessa on jotain "vikaa".

Vierailija
2/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin moni ilmaisee asian niin että lapsessa on jotain "vikaa".

Minusta taas tämä ketju paljasti paremmin kuin hyvin missä mättää: monet vastaajat kieltäytyvät myöntämästä että heidän lapsessaan ois mitään "vikaa" tai miksi nyt haluat sitä kutsuakaan! Tosiasia on vain, että on vaikea toimia yhteiskunnassamme jos on esim. kehitysviiveitä tai on ns. häirikkö (keskittyminen vaikeaa).

Monethan nousivat jo tässä barrikadeille: ei HEIDÄN lapsessaan mitään vikaa ole, se vika on järjestelmässä joka ei hyväksy heidän pikku-kullannuppunsa pieniä raivonpurkauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka on pienen lapsuutensa saanut äärettömiä raivokohtauksia. Asiaa hyssyteltiin tyylillä "sellaista se elämä lapsen kanssa on" jne. Lopulta päiväkoti puuttui asiaan, kun lapsi alkoi käymään muidenkin kimppuun (n.2,5v). Laitettiin lähete psykologille, käyntiä odotellaan edelleen - puoli vuotta myöhemmin. Harmittaa mielettömästi, kuinka kauan joutuu odottamaan saadakseen apua... Ja tässä tapauksessa minua äitinä syyteltiin, en ymmärrä, en osaa... vaikka perheneuvolankin kanssa yhteistyötä tehtiin (kauan senkin avun saamisessa kesti!) ja todettiin, että se tuskin on syynä.



Itse kysymykseen: luulen myös, että asioiden lakaiseminen maton alle on helpompaa. Kun ei huomioi ongelmia, niitä ei olekaan?

Vierailija
4/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että heidän lapsi on kasvamassa vinoon, mutta ei saa apua mistään.

Vierailija
5/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tiedän tämä on se toinen ääripää.

Vierailija
6/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai kukaan halua että lapsi olisi poikkeava ja kyseessä on defenssi. Toisaalta itse en ole työssäni (olen lto) törmännyt tällaiseen ja väitänki että paljon vaikuttaa hoitajan ammattitaito eli miten hän asiansa esittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan kaukana inkluusiosta vaikka se onkin tavoitteena päivähoidossa. Ehkä ihmiset ovat kyynisiä, että lapseen ei enää suhtauduta samanvertaisena. Enkä ihmettele yhtään 2 erityislapsen äitinä. Päiväkodit, koulut ja tämä koko yhteiskunta EI ole suurimmalta osalta valmis kohtaamaan erilaisuutta, saati sitten, että siitä osattaisiin nauttia.. Minä olen tehnyt yhteistyötä ja itse olen lapsilleni tuet hakenut, mutta yleisissä asenteissa on PALJON kehittämisen varaa. Suomalaiset on ennakkoluuloisia ja avoimen rasistisia.

Vierailija
8/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

myöntää itselleen että lapsessa voisi olla jotain vikaa? Itselläni on erityislapsi. Hän ei ollut sitä syntyessään. TAi siis oli, mutta sitä ei huomattu. MINÄ nimenomaan itse huomasin että jotain on vialla. Aina olen ottanut kaiken tarjotun avun vastaan.



Sen sijaan useilla sukulaisillani on vaikeuksia hyväksyä sitä tosiseikkaa, että lapseni on kehitysviiveinen. Minä saan tästäkin vihat päälleni ja heidän mielestään minä kiusaan lastani, kun en esim. "päästänyt" häntä kouluun (hän on vielä eskarissa ja menee kouluun vasta ensi syksynä).



Toiset ihmiset eivät vain ole itsekriittisiä. Eivät osaa nähdä läheisissään mitään vikaa eivätkä omissa teoissaankaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

silmätikuksi koulussa, olen kuullut useilta vanhemmilat joiden lapsella adhd tai asperger että lapsi on leimattu ja jatkuvasti silmätikkuna.

Vierailija
10/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

leimataan jo pienenä ja tuomitaan pärjäämään huonosti, ja sopeutumaan huonosti siihen yhteen ainoaan hyväksyttyyn lapsimuottiin joka suomessa on käytössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

silmätikkuna joka tapauksessa, oli diagnoosia tai ei...



Ihmeellistä, että luullaan, että jos asioista ei puhuta, ei niitä ole olemassakaan.

Vierailija
12/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulisi sulloa samaan muottiin. Hiemankin erilainen otetaan silmätikuksi ja aletaan miettimään diagnoosia. Useat psykiatrikin ovat jo arvostelleet tätä kehitystä. Luulen että kyseessä on myös jonkinlainen pätemisen tarve,

Omassa lapsudessani -70-luvulla ei ilmapiiri vielä ollut tällainen, vaan erilaisuutta hyväksyttiin vaan eipä ollut sillon tällaisiä tragedioitakaan. Olisiko näillä jokin yhtes kovalla ja suvaitsemattomalla yhteiskunnalla ja nuorten pahoinvoinnilla siis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän sanon omasta kokemuksesta. Joutuu tarkastelemaan omaa vanhemmuuttaan ja kenties virheitään ja käsittelemään niitä muiden kanssa.



Lapsellani oli tietynlainen avuntarve, pitkitin avun hakemista ajattelin että hoidan asian omin neuvoin. Lopulta oli annettava myöten, hain apua kasvatus- ja perheneuvolasta ja yllätyin ettei siellä olla syyllistämässä vanhempia joten pelkäsin turhaan.



Syytä ei löydetty mikä tähän on johtanut, erilaisia arvailuja tietenkin on mutta voin kertoa että nyt asiat on kunnossa ja avun tarvetta ei ole, kuitenkin meillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä milloin vain ja tämä tieto on helpottava, asia otetaan vakavasti.



Lapsi on omasta pyynnöstään saanut jättää kertomatta asian kouluyhteisössään jottei tulisi kiusatuksi ja opettajakaan ei ole asiasta tietoinen. Tällä suojellaan lasta lisäkuormalta ja näin sovittiin ammattilaisten kanssa. Tärkeimmät läheiset tietää ja tukee lasta, naapurin juorukelloille ei ole kerrottu.



Terapiakäynnit sovittiin myöhäiseen iltapäivään lyhyimmäksi koulupäiväksi joten tieto ei levinnyt.

Vierailija
14/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on kaksi erityislasta ja kaksi tavallista. Nuo kaksi erityislasta omaavat onneksi vain lieviä ongelmia, joten niiden yli päästään kyllä, mutta erityistukea tarvitsevat silti. Olen aina myöntänyt, että heillä on erityistarpeita ja olen ne itse ensimmäisenä huomannut, mutta ei se helppoa tai mukavaa ole. On järkytys huomata, että lapsi ei olekaan täydellinen tai edes tavallisella tasolla kehityksessään ja että hän tarvitsee tukea kehittyäkseen normaalisti. Vaatii aikaa havaita, että ongelmista huolimatta lapsi on edelleen se ihana ja suloinen, vanhempien mielestä silti täydellinen veitikka. Diagnoosin jälkeen koittaa tavallaan surutyö siitä, että oma lapsi voi olla epätäydellinen. Vasta kun surutyö on tehty, voi lapsen aito auttaminen alkaa ( kun tilanteen kieltäminen on ohi ).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kovin on vaativa ja suvaitsematon suomalainen yhteiskunta pienille ihmisille, ja yksin pitäisi pärjätä jo kovin kovin nuorena.

siis täysin päinvastainen ajattelu mitä on valloilla täällä toisaalla, Euroopan mantereella, jossa asustelemme perheen kanssa.


Omassa lapsudessani -70-luvulla ei ilmapiiri vielä ollut tällainen, vaan erilaisuutta hyväksyttiin vaan eipä ollut sillon tällaisiä tragedioitakaan. Olisiko näillä jokin yhtes kovalla ja suvaitsemattomalla yhteiskunnalla ja nuorten pahoinvoinnilla siis.

Vierailija
16/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsella onselvästi avuntarvetta yhdessä jos toisessa asiassa. Sen ne tutkimukset vahvistivatkin. MUTTA EI SITÄ APUA SILTI SAA, vaikka tutkimustulokset sen tarpeen vahvistavatkin. Sen sijaan nyt niitä papereita käytetään perusteluna sille, että vähintään normaaliälyistä fiksua lasta säilötään "erityisluokalla", jossa ei käytännössä opeteta MITÄÄN, kouluputkessa, jolta normaalia peruskoulutodistusta ei VOI saada, eikä sitä myöten voi myöskään saada mitään jatkokoulutusta. Lapsi olisi korkeakoulutasoa älyltään, mutta tätä nykyä hän voi toivoa pääsevänsä duunaritason oppisopimuskoulutukseen. Jos siis jaksaa näin turhauttavan koulun tervejärkisenä loppuun asti.



Mieluummin häirikkö normaaliluokalla ja tuleva veronmaksaja kuin 18-vuotiaana sairaseläkkeelle -putkessa erityisluokalla. Tämä on oikasti KOKO YHTEISKUNNAN KANNALTA KANNATTAVAMPI RATKAISU!

Vierailija
17/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin siinä on sulle ap vastaus miksi jotkut vanhemmat syystäkin ovat varovaisia miten heidän lapseen suhtautuvat vieraat ihmiset..



Sitten vasta kun opimme näkemään ihmiset erilaisine ominaisuuksineen olemme matkalla parempaan maailmaan nyt on näin, että on olemassa normaali= epänormaali ja täydellinen= epätäydellinen

Vierailija
18/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo pieniltä lapsilta vaaditaan itsenäistä pärjäämistä ja reipasta ja ulospäinsuuntautunutta luonnetta. Täällä vallitsee pärjäämisen kulttuuri ja lapsilta vaaditaan paljon enemmän kuin muissa maissa.

Vierailija
19/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

noilla diagnooseilla ajeta.

Vierailija
20/46 |
24.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaa saatu LOISTAVASTI apua omalle erityistarpeiselle tyttärellemme. Hän saa nytkin jopa 3 erilaista terapiaa. Kunta on aina maksanut ne mukisematta. Avustajakin hänellä on. Ilman terapiaa en tiedä missä hän olisi tänään. Terapian avulla nimenomaan autetaan häntä.