Mielenkiintoinen havainto entisistä koulukavereista :o
Tapasin juuri muutamia vanhoja koulukavereita. Kaikki niitä, joilla aina oli miesrintamalla vipinää, olivat erittäin suosittuja, koulussa menestyjiä ym. Itselläni oli muutama ihastus, joista ei koskaan mitään tullut. Koulu meni keskinkertaisesti, mutta ihan kunnialla läpi kuitenkin. Mikään suosikki en koskaan ollut.
Tänään tilanne on se, että nuo kaverit ovat perheettömiä, " miehettömiä" . Työssäkäyviä sinkkuja, jotka edelleen etsivät sitä herran oikeaa lauantai-iltaisin baareista...
Minä olen onnellisesti naimisissa ja useamman lapsen äiti! Ammatti hankittu, mutta kotona toistaiseksi.
Niin ne vaan kohtalot muuttuu... :)
Kommentit (30)
että näyttävät paljon rupsahtaneemmalta kuin minä, joka olen vielä kuin nuori tyttö.
Joukkoon mahtuu monenlaista. Typerää yleistämistä tuo sinun säälisi.
Vierailija:
Mua todella säälittää JOKAINEN jääkiekkoiloijan vaimo!!!
mua ei säälitä jos joku muuttaa floridaan ja on niin paljon rahaa ja materiaa millä mällätä sekä kauniit lapset hyvässä tarhassa/koulussa kauniissa vaatteissa,
sama täti vois toki olla jakomäkeläinen yh-äiti tai jonkun puolijuopon vaimo aihevapaalla huudellen etä millos ne lapsilisät taas tuleekaan...
joo mies pettää ehkä, mutta ennemmin mua pettäis se miljonääri ku joku juoppo-sossuelätti.
mutta toki ns taviselämä tässä keskivälissä on parasta minusta henkkoht, en vaan usko että ne NHL-tähtien vaimot haluais tällasta vaan sitä mainetta ja mammonaa.
Ja sinne Losiin ei kyllä kukaan ota mukaansa sitä rumaa ja yksinkertaista tyttöstä söheltämään.
Vierailija:
joo mies pettää ehkä, mutta ennemmin mua pettäis se miljonääri ku joku juoppo-sossuelätti.
Nyt olen hyvin pärjäävä yksinhuoltaja. Lapset sain nuoruuden rakastetun kanssa parikymppisenä.
Sen jälkeen olen kouluttautunut ja olen hyvässä työssä, tosin se vika mussa on että sinkku olen :)
Tällä hetkellä hyvä olla näin..monenlaisia miessuhteita on elämään mahtunut. Pitkiä ja lyhyempiä.
Mutta toki mä toivon että löydän vielä jonkun miehen jonka kanssa voisin viettää sitten tulevia eläkepäiviä. Eihän ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin pysyvästi.
Jotenkin vaan huvittaa nämä yleistykset. Itse ainakin tunnen niin monenlaisia ihmisiä. Mielettömän upeita naisia jotka ovat löytäneet miehensä yläasteelta ja vieläkin yhdessä vuosien jälkeen, sitten on niitä ehkä yleisten normien mukaan vähemmän kauniita jotka on opiskelleet ja eläneet yksin ja tyytyneet siihen. Ja kaikkea siltä väliltä.
Yksinhuoltajiakin tunnen kauniita, vähemmän kauniita, hoikkia, pyöreitä, rikkaita, matalapalkkaisia jne.
että ne ns. suositut " kovikset" jne ovatkin itse asiassa aika luusereita. Eivät ole saaneet kunnon ammattia, keskittyvät vaan siihen että pääsee taas viikonloppuna kiskomaan kaljaa.
Sitten taas ne vähemmän suositut ovat opiskelleet ja hyvissä ammateissa, perhe-elämä tuntui olevan kohdallaan jne.
kateellinen tai jotain?
Joo ja piireissä liikun ammatin puolesta...
Niin, varmasti joka koulun joka luokalta löytyy niitä hiljaisempia tyttöjä, jotka ovat löytäneet mukavan miehen ja perustaneet perheen. Samoin on käynyt niille suosituimmillekin tytöille. Jotkut taas haluavat eri asioita elämältään, luovat uraa ja etsivät herra täydellistä. Niin kiltit tytöt kun ne coolimmatkin.
Me olemme kaikki niin erilaisia persoonia, ettemme halua samoja asioita elämältä, emme ihastu samoihin ihmisiin tai pysy kauaa onnellisina. Varmasti ap:n luokalta löytyy myös tyttöjä, jotka aloittelevat toista kierrosta jo. Mitäs sitten? Oletko ap nyt iloinen, kun sinua suositummat tytöt ovat yhä sinkkuja, vaikka haluaisivat jo vakiintua?
Mikä tämän ketjun idea oikein on? Todeta, että olemme kaikki erilaisia, tasan ei käy onnen lahjat?
Se hyvä saalis kun on aika menestyvä erikoislääkäri, ikävä kyllä myös täysin empatiakyvytön ja narsistinen, ja perhe-elämä on tosi kaukana onnellisesta. Mutta hyvältähän se näyttää ulospäin.
Säälittää vaan tämä ystäväni, jota ulkopuoleleta painostetaan olemaan onnellinen, saihan hän " hyvän" miehen. Suurin osa ei vaan ikävä kyllä tiedä ollenkaan mikä on totuus tuossa suhteessa.
Mutta jotkut vain ovat niin materialisteja ja sokeutuneita sille mikä elämässä ja parisuhteessa on tärkeintä...
JA tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö hyvistä ammateista löytyisi aivan ihania ihmisiä, ei todellakaan. Mutta se hyvä ammatti ei ole mikään tae hyvästä ihmisestä.
Itse otin aikanani linnakundin, tänä päivänä mulla on korkeakoulutettu mies hyvässä ammatissa -ja aivan yhtä ihana kuin silloin kun tapasimme, vaikka elämänsä olikin solmussa.
Vierailija:
Itsekin olen oikein tyytyväinen elämääni tavallisen duunarin vaimona, mutta tiedän, ettei muutama ystäväni olisi onnellinen samassa tilanteessa. Heillä täytyy olla ns. hyvä saalis miehenä, ja tarkoitan nyt esim. menestyvää liikemiestä, jääkiekkoilijaa, lääkäriä tms, joka tienaa hyvin ja jolla on mediaseksikäs ammatti. Oma mieheni on erittäin hyvä puoliso ja isä, tienaakin kivasti, mutta kädet likastuu töitä tehdessä, ja se ei ystävieni imagoon sopisi. En tarkoita, että heissä olisi mitään vikaa, eivätkä he koskaan katso miestäni halveksuen tms, mutta he nyt vaan ovat sellaisia.Vierailija:
Kyse ei ole siitä, että ' otetaan' ensimmäinen mies, joka ' huolii' . Itselläni oli useampi suhde koulun jälkeen, mutta tämän miehen halusin ja sain.
Ei kait sinkkuelämässä mitään negatiivista ole, mutta kun satun tietämään, että nämä neidot eivät sitä enää haluaisi! Siinä on ero.
ap
Mua todella säälittää JOKAINEN jääkiekkoiloijan vaimo!!!