Kuinka monta kertaa kävitte tutustumassa päiväkotiin kolmevuotiaan kanssa?

lakisääteinen aamu- ja iltapäivähoito eli lapset tuleevat vapaa-ajan kerhoon klo 7 ennen koulun alkamista ja mahdollisuus olla koulun päättymisen jälkeen jopa klo 18 saakka. Pitkäthän ne on päivät aivan pienillä koululaisilla jos vanhemmilla pitkät työmatkat. Mutta tämäkin on hieno asia, pienten ei tarvitse aamulla mennä yksin samoin iltapäivällä ei tarvitse mennä tyhjään kotiin.



Samoin kolmas hyvä asia täällä kulttuurissa on se että vanhemmat tai isompi sisarus saattavat lapsen kouluun ja samoin hakevat iltapäivällä ! Eli harvoin annetaan lapsen kulkea yksin koulumatkoja. Tämä on asenteesta kiinni ja myös siksi että pedofiilejä paljon.



Jos täällä viedäänkin lapset keskimäärin 1- 1,5 v päiväkotiin niin hoito on ainakin turvattua kun saa rauhassa tutustua.

" en edes ajatellut että siellä pitäisi päivätolkulla olla" ja miksei päiväkoti kertonut" ettekö ota itse mitään vastuuta lapsestanne? Ei minun mieleeni tulisi jättää pientä lasta tuosta vaan vieraiden hoitoon vaikka poika reipas onkin ja vaikkei kukaan ole kertonut ruotsin mallista... Äidinvaisto tai joku semmoinen nähtävästi toimii?

Ei siinä paljoa viikkotolkulla juostu tutustumassa päiväkotiin.

Onneksi 3-vuotiaani on hirmu reipas, sosiaalinen, rohkea, avoin, hyväkäytöksinen...... Selitin hänelle juurta jaksaen, mitä päiväkodissa tapahtuu. Siis alkaen siitä, että kun mennään sisälle, otetaan ensin kengät pois, sitten mennään omalle lokerolle jonne riisutaan haalari, hanskat ja pipo. Kerroin, että siellä on oma pieni sänky hänelle, jossa nukutaan päiväunet, ja että tädit sitten kertoo mikä on hänen istumapaikkansa pöydän ääressä, jossa syödään, yms.

Perjantaina kävimme päiväkodissa, viivyimme siellä ehkä puolitoista tuntia. Maanantai-aamuna vein lapseni sinne, ja hän jäi iloisena leikkimään. Se oli viime syyskuussa, eikä vieläkään ole ollut yhtään itkuista hoitoaamua!

Kun lapsen perusturvallisuus on kunnossa, hän tietää, että äiti tai isi tulevat takuulla hakemaan hänet hoitopäivän jälkeen. Kun hänelle selittää, mikä paikka päiväkoti on, ja mitä siellä tapahtuu, hän tietää mitä odottaa. Jos asiasta tekee hirmu suuren haloon, niin lapsi saattaa jopa stressata hoitoon menoa enemmän.

Onneksi minulla on niin sopeutuva lapsi, että uskalsin viedä hänet lyhyellä varoitusajalla hoitoon, ja pääsin itse peruutuspaikalle opiskelemaan unelma-ammattiini. Arempaa lasta en olisi uskaltanutkaan. Minun tyttöni oli ennen päiväkotia ollut ainoastaan alle viisi kertaa hoidossa, silloinkin aina isovanhemmilla. Silti kaikki on sujunut suorastaan hämmästyttävän hyvin. Lisäksi päiväkodissa oli perhekerhosta tuttu lapsi, mikä varmaan osaltaan helpotti hoitoon menoa.

Suomessa ainakin isompien koulu alkaa usein aikaisemmin kuin pienten, ja vanhemmatkin ovat jo töissä ennen kun ekaluokkalaisella alkaa koulu... ei siinä oikein voi saattamaan lähteä. Samoin vanhemmat ovat vielä töissä ja isommat sisarukset koulussa kun ekaluokkalaisen koulu loppuu.

Vierailija:

Samoin kolmas hyvä asia täällä kulttuurissa on se että vanhemmat tai isompi sisarus saattavat lapsen kouluun ja samoin hakevat iltapäivällä ! Eli harvoin annetaan lapsen kulkea yksin koulumatkoja. Tämä on asenteesta kiinni ja myös siksi että pedofiilejä paljon.

Joku vaatii viikkojen tutustumisen, toiselle riittää se, että käy kerran päiväkodin sisällä kääntymässä ja vilkaisee pihan ohikulkiessaan. Jokainen äiti kai tietää, kumpi vaihtoehto on omalle lapselle sopiva?

Vierailija:

" en edes ajatellut että siellä pitäisi päivätolkulla olla" ja miksei päiväkoti kertonut" ettekö ota itse mitään vastuuta lapsestanne? Ei minun mieleeni tulisi jättää pientä lasta tuosta vaan vieraiden hoitoon vaikka poika reipas onkin ja vaikkei kukaan ole kertonut ruotsin mallista... Äidinvaisto tai joku semmoinen nähtävästi toimii?

ja sieltä saamaansa tietoa...

eikä minusta yhdellekään lapselle ole hyvä mennä päiväkotiin totuttelematta tai edes päivän, kahden totuttelun jälkeen.. ei vaikka olisi kuinka reipas ja itse sanoisi voivansa jäädä. Minusta ei kannata edes ehdottaa yksi hoitoon jäämistä ennen kuin paikka on kunnolla tuttu...

Vierailija:

Joku vaatii viikkojen tutustumisen, toiselle riittää se, että käy kerran päiväkodin sisällä kääntymässä ja vilkaisee pihan ohikulkiessaan. Jokainen äiti kai tietää, kumpi vaihtoehto on omalle lapselle sopiva?

Vierailija:

" en edes ajatellut että siellä pitäisi päivätolkulla olla" ja miksei päiväkoti kertonut" ettekö ota itse mitään vastuuta lapsestanne? Ei minun mieleeni tulisi jättää pientä lasta tuosta vaan vieraiden hoitoon vaikka poika reipas onkin ja vaikkei kukaan ole kertonut ruotsin mallista... Äidinvaisto tai joku semmoinen nähtävästi toimii?

Mutta viikkokausien mukana roikkuminen on melkoinen taakka ryhmän muille lapsille. Etenkin syksyisin kun aloittaa enemmän uusia, on tosi vaikeaa kun toiset vanhemmat ovat viikkoja mukana. Se saa muut kaipaamaan omiaan ja sekoittaa rytmiin pääsemistä kun juuri pitäisi oppia, että hoidossa ollaan ilman vanhempia. Meno rauhoittuu kun päästään normaalirytmiin.



Omien 3-vuotiaiden kanssa olin viikon siten, että olin paikalla joka päivä aina vähän lyhyemmän ajan. Se tuntui sopivalta ajalta meillä. Vaikka lapsi olisikin takertuvampaa sorttia, en usko, että esim. kuukauden totuttelusta on enempää hyötyä kuin parista viikosta. Pikemminkin päinvastoin.

mutta ehkä joka toinen tai kolmas, oltiin aina muutama tunti, välillä sisällä,välillä ulkona muitten kanssa.



vaikka meillä reipas tytö, niin mun mielestä ihan itsestään selvää että käydään useampi kerta.



Meidän isompien lasten ollessa pk ikäisiä, oli ihan normaalia tämä 2:n viikon tutustuminen päiväkotiin, nyt nuorimman kanssa siellä pk:ssa olivat sitä mieltä että hyvä kun käydään tutustumassa,että harvat nykyään sitä tekee...

Meillä ei onneksi ole päiväkotiin tutustuminen ollut ajankohtaista, mutta olen lukenut mm. Keltikangas-Järvistä. Hän tuomitsee suomalaisen käytännön, jossa tyrmätään täysin äidin läsnäolo ujon ja hitaastilämpiävän lapsen tutustuessa uuteen päiväkotiin tai vaikka eskariin. Sellainen lapsi saa turvaa äidin läsnäolosta ja hitaasti tottuu kyllä uuteen ympäristöön, mutta yhtäkkinen hylkääminen uuteen paikkaan luo valtavan stressin tällaiselle lapselle.



Oma hitaastilämpiävä lapseni käy nyt kerhossa, eikä luultavasti joudu päivittäiseen " hoitoon" ennen kuin eskarissa. Paljon on tietysti kiinni siitäkin että asiasta puhutaan hyvissä ajoin, itse aloitin kerhosta puhumisen jo keväällä, kun se syksyllä alkoi. Mutta jos vielä eskari-iässä on temperamentti noin voimakas, aion varata jonkun hoitamaan lapsia pariksi viikoksi että voin aina tarvittaessa olla lapsen tukena. Se juuri on lapselle tärkeää että saa tehdä asiat omassa luontaisessa tahdissaan eikä turhaan hoputeta. Toiset tietysti tottuvat nopeammin, mutta on niitäkin joille uudet asiat ovat todella vaikeita.

Miksi muka muuten hoitajat toivoisivat, että vanhemmat eivät olisi läsnä. Noloa se olisi juoruilla porukoissa, kun vanhemmat ovat läsnä. LAISKOJA.